Pestessäni päivän kuudetta kakkaa katson...

by Emiilia - 10/06/2020

Olen laiska, koska en pärjää kahden lapsen kanssa kotona. Meidän kolmevuotias aloitti päiväkodissa tänä syksynä. Hän käy siellä kahtena päivänä viikossa. Minä itse olen yksivuotiaan ja suurimmaksi osaksi siis myös kolmevuotiaan lapsen kanssa kotona. Vanhempi lapsi käy päiväkodin lisäksi myös kerhossa. Mieheni tekee kolmivuorotyötä ja opiskelee sen lisäksi. Kyllä, olen usein hyvin väsynyt. 

Olen hyvin avoimesti kertonut blogissa ja somekanavillani siitä, kuinka vaikeaa äitiys on. Jokin aika sitten sain erääseen blogipostaukseeni kommentin, jossa sanottiin, että olen laiska, jos en pärjää kahden lapsen kanssa kotona. Minä en pärjää, vaikka minun ei tarvitse edes mennä töihin. Useimmat hoitavat lapset, kodin ja käyvät töissä ilman sen suurempia ongelmia. Lopuksi kommentoija kehotti minua ottamaan sosiaalitoimistoon yhteyttä. 

Mitä tämä kommentoija ei ehkä tiennyt oli se, että hänen yhteydenottonsa ei ollut ensimmäinen. Olen saanut lukuisia viestejä ja käynyt keskusteluja monen äidin kanssa tästä aiheesta. Ihan tavalliset naiset laittavat minulle viestiä ja kertovat vaikeuksistaan niinä aikoina, kun lapset ovat olleet pieniä. Olen saanut näitä viestejä sekä äideiltä, jotka ovat lasten kanssa kotona, että äideiltä, jotka käyvät töissä. Minut on yllättänyt niiden äitien määrä, jotka kertovat minulle käyneensä terapiassa lasten ollessa pieniä. Osa äideistä on - minun tapaani - pistänyt lapset hoitoon jaksaakseen. 


Yhtäkkiä vaikuttaakin hyvin tavalliselta, että vauvan äiti on saanut mielialalääkityksen synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Yhtäkkiä vaikuttaa hyvin tavalliselta, että ihan tavalliset naiset kokevat tilanteen pienten lasten kanssa lähes ylitsepääsemättömäksi. Myös ne äidit, joilla on hyvät tukiverkostot, joiden miehet ovat heidän tukenaan ja jopa sellaiset äidit, jotka pitävät omia lapsiaan helppoina lapsina – tuntevat itsensä riittämättömäksi näiden haasteiden edessä. Sitten on myös paljon niitä onnellisia äitejä, jotka eivät koe mitään tällaista. Sitten on niitä onnellisia äitejä, jotka ovat onnellisia, mutta kokevat tilanteen silti samalla myös hyvin kuormittavana. Myös sellaiset äidit, jotka ovat saaneet lapset vasta pitkän yrittämisen ja esimerkiksi hoitojen jälkeen kokevat tilanteet haastaviksi.

Mietin sitä laiskuutta ylipäätään. Laiskuutta, josta meitä äitejä ja varsinkin meitä kotiäitejä syytetään. Kyllähän me kotiäidit - myös ne meistä, joilla on ongelmia - yleensä kuitenkin kaikesta huolimatta selvitään. Kyllä minäkin selviän. Vaikka kerron rehellisesti sen, että on vaikeaa, niin kyllähän minäkin selviän.

Entä ne kaikki (koti-)äitisukupolvet ennen meitä? Laiskat, itsekeskeiset menneiden sukupolvien naiset? Jostain syystä laiska ei ole se sana, jolla kuvailisin niitä sukupolvia - eikä itsekeskeinen. Otan esimerkiksi omat isoäitini. Toisella heistä oli yhdeksän lasta ja hän oli maatilan emäntä. Toisella oli viisi lasta. Hänen miehensä oli alkoholisti. Heilläkin oli kerran vain kaksi lasta. Olivatko he kahden lapsen äiteinä laiskoja, itsekkäitä? En tiedä vastausta. En koskaan tavannut toista mummoani ja toiselta en koskaan tajunnut kysyä, että oliko hän ollut laiska lasten ollessa pieniä! 

Se isoäideistäni, jonka tunsin oli rivakka, kaiken kokenut nainen. Kotiäitivuosinaan hän yritti jatkuvasti keksiä keinoja ansaita perheelle lisätuloja. Tässä minä yritän tehdä samaa. En yhtä hyvällä menestyksellä. Voin samaistua heihin monessa asiassa. Kuitenkin molemmilla naisilla oli elämässään vaikeuksia, joita... en tiedä, kestäisinkö vastaavaa itse. Toisen mummoni äiti kuoli mummoni ollessa lapsi. Toisen yksi lapsista kuoli kaksivuotiaana. Ja paljon paljon muuta, josta en voi blogissa kirjoittaa.

Tässä elämässä pitää valita, ketä kuuntelee. Pitää valita, ketä seuraa. Vain muutama vuosi sitten ajattelin jotain samankaltaista, että kotiäidit ovat laiskoja. Öö, tule ja kävele yhden meistä kengissä päivä ja sano, olemmeko laiskoja. Pestessäni päivän kuudetta kakkaa katson taakseni ja näen itseni lukemassa kirjaa uimarannalla. Kirja oli yliopiston tenttikirja. Laiska ja itsekeskeinen? Ehkä. 


Tein vuodessa kaksinkertaisen määrän opintopisteitä verrattuna viitearvoihin ja kävin töissä. Olin yliopiston nuorin opetusharjoittelija, koska olin tehnyt opinnot vuotta nopeammin kuin kukaan muu. What's the point? Kun ajattelen sitä aikaa ja tätä aikaa, niin ei kysymystäkään kumpana aikana olen ollut laiskempi ja itsekeskeisempi. Tietysti silloin. Siinä on valtava ero, että voi valita sen uimarannan! Siinä on valtava ero, että voi illalla kaiken jälkeen katsoa sarjaa. Siinä on valtava ero, että on vapaa-aikaa. 

Äitiys (oli kotiäitiyttä tai ei) ei ole lähtökohtaisesti laiskaa tai itsekeskeistä. Älä tuomitse äitiä sen perusteella, mitä luulet tietäväsi. Sinä et tiedä yksilön, kotiäidin tai työssäkäyvän äidin haasteita. Sinä et tiedä, mistä hän joutuu luopumaan tai mitä näkemäsi taustalla on. Sinä et tiedä hänen voimavarojaan tai mikä hänen toimintaansa motivoi.

Saattaisit pitää myös näistä

0 kommenttia