Kaupallinen yhteistyö: Adlibris, Satuadesign, Nomai, Promoty & Brandbassador

Tämä postaus sisältää mainoslinkkejä, jotka on merkitty *-merkillä

Tämä yhteistyöhomma kokonaisuudessaan on jotain, mistä minulta kysytään aika usein. Kuinka bloggaamisella voi tienata? Öö, no omalla kohdallani en kutsuisi sitä tienaamiseksi. Rahasumma tai edes tuotteitten arvo, jotka tällä hetkellä saan, ei ole mitenkään mainittava. Vertailun vuoksi viime vuonna kun olin vasta aloittanut blogin kaupallistamisen kokonaissumma taisi olla 21,90 € vuodessa.  Tänä vuonna on onneksi ollut vilkkaampaa tällä saralla.

En siis millään tavalla pidä itseäni parhaana mahdollisena henkilönä kertomaan tästä asiasta. Olen kuitenkin huomannut erään suuren puutteen tällä alalla: Bloggaajat ja somettajat pihtaavat tietoa. En halua pihdata tietoa, vaan haluan jakaa ne pienet tiedonjyvät, jotka olen alalta saanut. Tässä olen jakanut yhteistöitten löytämistavat viiteen ryhmään. Näitä reittejä minun yhteistyöni ovat minulle tulleet. Jos jollakulla muulla on tähän lisättävää, niin kommenttia vaan kommenttiosioon.

1. Bannerimainoksia tarjoavat sivustot

Aloitan kaikkein yksinkertaisimmasta mainostyypistä: bannerimainoksista. Tässä viittaan tekstin lomassa tai muualla sivustolla olevaan mainokseen, joka on tyypillisesti kuva tai kuvan ja tekstin yhdistelmä. Alla esimerkiksi *Adlibriksen mainos. Käsittelen tässä postauksessa mainontaa myös muissa somekanavissa kuin blogissa. Kuitenkin tämä kohta koskee lähinnä blogia. Minä itse en ole käyttänyt bannerimainoksia muissa sosiaalisissa medioissa, mutta tiedän, että jotkin sivustot hyväksyvät bannerimainosten käyttämisen rajoitetusta myös muissa sosiaalisissa medioissa. Tästä kannattaa itse ottaa selvää ja olla tarkkana ehtojen kanssa.

2. Yhteistöitä tarjoavat sivustot
Minä olen useammalla sivustolla, joka tarjoaa etenkin Instagramiin suunniteltuja yhteistöitä. Tarkoitan tässä yhteistöitä, joissa saat tuotteen tai rahan siitä, että mainostat heidän tuotetta tai palvelua. Näistä voisin mainita ainakin Somessa.comin, *Promotyn (henkilökohtainen kutsulinkki), *Brandbassador, Boostified, Boksi ja  Adtraction. Näitten kautta tehtyjä yhteistöitä olen nähnyt, mutta Adtraction on ainut tällä hetkellä, jonka kanssa olen toteuttanut yhteistyön. Iso osa näiden sivustojen yhteistyökumppaneista on sellaisia, jotka eivät kiinnosta minua. Tähän asti vain yksi yhteistyö onkin ollut molemmin puolin kiinnostava, ja siitä lisää parin viikon päästä. Sanotaan nyt, että pidän silmät auki näissä kanavissa tulevaisuuden varalta ja voin suositella teitäkin, jotka teette somea, pitämään.

Näiden lisäksi on varmasti vielä monta muuta sivustoa ja firmaa, jotka järjestävät yhteistöitä somettajien kanssa. Saa vinkata, niin voin myöhemmin lisäillä niitä vielä tähän.

3. Blogiyhteisö
Useat blogiyhteisöt tarjoavat bloggaajilleen kaupallisia yhteistöitä. Minulla on kokemusta kahdesta blogiyhteisöstä, jotka molemmat tarjoavat jonkin verran kaupallisia yhteistöitä bloggaajilleen. Nämä ovat siis Kaksplus ja Perhekupla. Muista yhteisöistä en tarkemmin tiedä, mutta suosittelen kysymään asiasta ennen yhteisöön liittymistä. Kysy ainakin, tarjoaako blogiyhteisö kaupallisia yhteistöitä, kuinka usein ja minkätyyppisiä (esim. tuoteyhteistyö, rahallinen korvaus jne.). Näistä kahdesta enemmän yhteistöitä tarjoaa Perhekupla, joten jos valmiit yhteistyöt kiinnostavat, niin suosittelen. Tässäkin kohtaa, jos teillä on tietoa muiden blogiyhteisöjen käytännöistä, niin kommenttia vaan.

4. Brändilähettiläitä etsivät yritykset
Tässä tarkoitan siis yhteistyötä, joka löytyy siten, että jokin yritys etsii brändilähettilästä firmalleen. Sitten somettaja ostaa alennusprosentilla jonkin tuotteen kyseiseltä firmalta ja mainostaa sitä seuraajilleen. Näistä yhteistöistä minulla on huonoimmat kokemukset. Tämän kappaleen lopussa se yksi hyvä kokemus. Olen löytänyt firmat aikoinaan Instagramin mainoksista. Yhteistöitten ehtoihin on kuulunut se, että heiltä ostaa jotain. Vasta oston jälkeen saa alennuskoodin. Jokaisesta alennuskoodilla ostetusta tuotteesta saa komissiota sen mukaan, mitä alekoodilla on myyty. Kannattaisi hakea sellaisille firmoille brändilähettilääksi, joitten tuotteista sinulla on kokemusta, ettei tule yllätyksiä. 

5. Ota itse yhteyttä yrityksiin!

Tätä suosittelen! Olen ottanut jonkin verran yhteyttä eri yrityksiin ja tämä on ollut aikaa vievin, mutta paras tapa toimia. Silloin saan tehdä yhteistyötä juuri niistä asioista, joista haluan tehdä. Joidenkin firmojen ehdot ovat olleet lopulta niin huonot, etten ole lähtenyt mukaan, mutta tästä minulla on tosiaan myös pari oikein hyvää kokemusta. Hyvä esimerkki itsekontaktoimastani yhteistyökumppanista on Nomai, kuukuppeja valmistava firma. Tässä yhteistyössä toteutuu ennen kaikkea sama arvomaailma minun ja yrityksen välillä, mikä on mielestäni aikas keskeistä koko somemaailmassa.

Toinen hyvä kokemus on yhteistyö, josta on tällä hetkellä Instagramissa meneillään arvonta (kuva alla). Arvontojen tavoitteena on somettajan kannalta saada lisää seuraajia ja firman kannalta saada lisää näkyvyyttä. Arvonnasta yhteistyömuotona pidän, koska se ei vaadi minulta itseltäni mahdottomia.



Itse sovittujen kaupallisten yhteistöiden suhteen sanoisin, että paljon riippuu firmasta. Ja samaan hengenvetoon: Suosittelen ehdottomasti, että ottaa yhteyttä suoraan firmaan, jos tietää, että jonkin firman kanssa haluaa tehdä yhteistyötä. Sitten täytyy vaan pystyä olemaan tiukkana sopimusehtojen kanssa. Erääseen yritykseen kontaktoin, koska sen kanssa yhteistyön tekeminen kiinnosti minua ja olin nähnyt monien bloggarien tekevän yhteistöitä kyseisen firman kanssa. Kun kuulin sopimusehdot, eli tämän yrityksen kohdalla alennusprosentin, niin totesin, että no way. Olisi itse jäänyt valtavasti maksettavaa. Eli pitää olla jalat maassa näitten kanssa.

Tsemppiä kaikille tuleviin yhteistöihin ja pistäkäähän kommentteihin lisäyksiä näihin kohtiin!

Olen odottanut tätä päivää maaliskuusta asti. 27. heinäkuuta piti olla se päivä, jolloin pitkä odotus olisi viimein ohi ja kaksivuotias (melkein kolme) aloittaisi kerhon. Ensin alkaisi kesäkerho, sitten muutaman vapaa päivän jälkeen päiväkerho ja päiväkoti. Saisin vihdoin tehtyä miljoona rästissä olevaa kotityötä ja oltua silloin tällöin rauhassa. Voisin antaa aikaa kotitöille, kohta yksivuotiaalle kullanmurulle ja blogille.

Lauantaina 25.7. se kuitenkin tapahtui. Tyttären nenästä alkoi valua räkää. Tiedän, lasten nenästä valuu usein räkää. Se on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Korona-aikana se on kuitenkin katastrofi. Ei siksi, että olisin varsinaisesti huolissani itse koronasta. Tänään koronatartuntoja todettiin Suomessa viisi eli hieman alle joka miljoonannes suomalainen sairastui tänään koronaan. Toki tuossa luvussa on mukana vain todetut tartunnat. Oikeita tartuntoja voi olla hieman enemmän, mutta edelleen jos mietitään esimerkiksi montako syöpädiagnoosia tulee päivittäin, niin korona ei juuri tänään 27.7.2020 Suomessa ole ehkä se vakavin uhka. Tulevaisuudesta ei tiedä, mutta tänään tyttärelläni on mitä luultavimmin kesäflunssa.

Viime lauantaina alkoi nuha ja kuumetta oli 37,6 °C. Eilen ei ollut kuumetta. Nuoremmalla tytöllä nuha alkoi eilen illalla. Hänellä on pelkkä nuha. Vanhempi tyttö oli aiemmin aika väsynyt, mutta nuorempi ei ole muuta kuin nuhainen. Mikään tässä tarinassa ei olisi normaalina heinäkuisena maanantaina järin kuohuttavaa tai edes kertomisen arvoista. Lapset sairastavat ja niin se vain on. Normaalina kesämaanantaina, kerhon alkamispäivänä, olisin vienyt hieman nukaisen (melkein) kolmevuotiaani kerhoon ja todennut kysyttäessä, että tytön nenä vähän vuotaa, mutta välissä oli yksi kuumeeton päivä. Luultavasti en olisi maininnut kipeänä oloa. Olisin luultavasti joutunut hetken aikaa viipymään kerhossa räkäisen (melkein) yksivuotiaani kanssa ja kannustamaan räkäistä (melkein) kolmevuotiasta jäämään yksin kerhoon. Normaalina heinäkuun maanantaina joku lapsi olisi ehkä saattanut saada kesäflunssan tyttäreltäni mutta so what. Eihän siinä nyt mitään sen kummempaa olisi.

No, nyt ei ole normaali heinäkuu. Laitoin eilen illalla viestin kerhon ohjaajalle, että tyttäreni jäisi kotiin. Tänä aamuna tyttö on ollut, kuten tavallista, vauhdikas. Olimme monta tuntia ulkona ja tyttö leikki tavalliseen tapaan. Emme lähteneet leikkipuistoon. Emme pistäneet viestiä kavereille. Minä olin kahden villin tyttöni kanssa yksin kotona, koska he olivat räkäisiä.

Siitä asti, kun vanhemman tytön nenä lauantaina alkoi vuotaa, olen pohtinut samaa kysymystä: Pitäisikö meidän mennä koronatestiin? Ehkä tyttö voisi negatiivisen testin jälkeen mennä hieman räkäisenä kerhoon. Ehkä voisimme mennä lauantaina hieman räkäisten tyttöjen kanssa mieheni siskon häihin. Pyörittelin kysymystä mielessäni. Etsin soittoajat netistä käsiini ja etsin numeron valmiiksi sunnuntai-iltana, jotta voisin tänään heti aamusta varata ajan tytöille. Tänä aamuna pyörittelin kysymystä mielessäni. Näyttäisi siltä, että tytöt voivat oikein hyvin ja ainut ongelma oli vuotava paksu räkä. Eikö keltainen räkä ole bakteeritulehduksen eikä viruksen merkki? Sitten aloin miettiä sitä mahdollisuutta, että ehkä (melkein) kolmevuotiaan nenä vuotaisi koko viikon. Ehkä joutuisin taistelemaan neitieni kanssa kotona koko viikon. En ollut ollut koko kesänä heidän kanssaan kotona koko viikkoa! Olimme joka päivä jossain ja yleensä vähintään kaksi kertaa päivässä olimme jossain!

Tämä kauhukuva mielessäni painoin vihreää luuria. Sain takaisinsoittoajan. Lopussa oli kuitenkin vaihtoehto "peruuta soittoaika painamalla tähtinappia". Painoin nolostuksissani tähtinappia. Ehkä tunnin kuluttua pyyhin jälleen molempien tyttöjen nenät ja ajattelin kokonaista viikkoa kotona. Kokosin taas rohkeuteni ja soitin terveyskeskukseen uudestaan. Automaatti kertoi minulle, että minulla oli jo takaisinsoittoaika. (Tähtinapin jälkeen ei olisi saanut lopettaa puhelua heti.) Katsoin kelloa ja totesin, että se aika oli viisi minuuttia sitten. Välillä tarkistelin aina uutisia, ettei olisi mitään huhua uudesta aallosta, joka olisi levinnyt paikallisissa leikkipuistoissa tai pienten lasten keskuudessa. Mitään sellaista en näkynyt missään. Kesti vielä pari tuntia ja sitten sain soiton terveyskeskuksesta. Kerroin, että tyttöni olivat kipeitä ja mietin, että pitäisikö heidät testata koronan varalta. Nainen luurin toisessa päässä kysyi, kuinka vanhoja tyttäreni olivat. "11 kk ja 2 v. 11 kk". "Kaikki alle 12-vuotiaat testataan Helsingissä." Tämä oli yksityiskohta, jota en tiennyt. Nainen kertoi, että jos halusimme testiin, niin meidän pitäisi mennä uudelle lasten sairaalalle. Se tuntui vähän liioittelulta: Ei, me odotamme, kunnes tauti loppuu.


Voihan korona-aika! Nyt me sitten odottelemme rään valumisen loppumista ja mietimme, minä päivänä tyttö voisi mennä kerhoon tai voimmeko lähteä miehen siskon häihin lauantaina. Kaikista pahinta on muistikuvani lasteni aiemmista räkätaudeista. Rään tulon loppuminen on voinut viedä viikkoja. Siinähän sitä ollaan. Kuulen mielessäni muiden äitien ja kerhon ohjaajien kysymykset räästä.

Kuvat: Viime viikkoiselta Fazerin vierailulta, torstailta. Tuona päivänä oli satoi hieman. Kävimme myös Fazerin vierailukeskuksessa ja ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen eräässä Itä-Helsingin lempileikkipuistoistamme. Varsin epäilyttäviä seikkoja siis!

...öö. Nopea? Miehelläni ei ole viime aikoina oikeastaan lomia ollut. Nuorempi tyttö syntyi siis viime (2019) vuoden elokuussa. Tyttö syntyi siten, että mieheni oli vain paria päivää aiemmin aloittanut uudessa työpaikassa. Tytön syntymäpäivä oli torstai. Mies tuli sinä päivänä kesken työpäivän kotiin. Seuraavan päivän hän oli myös kotona. Tuli minun äidin ja vanhemman tytön kanssa hakemaan minua ja vauvaa sairaalasta. Äiti lähti seuraavana päivänä kotiin ja mies lähti maanantaina taas normaalisti töihin. 

Seuraava useamman päivän loma oli jouluna. Silloin lomaa taisi olla viikko. Sitten on tietysti ollut pääsiäistä ja muuta, mutta sitten seuraava loma eli tämän vuoden ainut loma oli tämä viikko. Mieheni vaihtoi työpaikkaa sopivasti kesken vuoden sillä tavalla, ettei lomapäiviä ole kertynyt. Hän ei missään vaiheessa ole pitänyt myöskään isyyslomaa. Hän opiskelee, tekee ammattitutkintoa, ja tekee töitä kokopäiväisesti kolmessa vuorossa. Siihen päälle uhmaikäinen ja vauva.

Pitkä pohjustus, mutta ymmärrätte varmaan pointin: Olemme molemmat (kaikki) olleet lopenuupuneita jo hyvän aikaa. Ihmiset sanovat, että pitää oppia rentoutumaan arjessa. Kuinka se on mahdollista kahden vilkkaan alle kolmevuotiaan kanssa, joista molemmat ovat kotihoidossa? Yritän järjestää miehelleni omaa aikaa viemällä lapsia muualle myös hänen ollessa kotona. Jotta edes jompikumpi meistä voisi pysyä järjissään.

Miten moisessa mahdottomassa tilanteessa lomaviikolla saisi mahdollisimman hyvin levättyä, kerättyä voimia? Totuus on, että minulle ei tullut mitään mieleen - muuta kuin yrittää keksiä lasten kanssa mahdollisimman paljon tekemistä, koska heidän kanssa on aina silloin helpompaa, kun heillä on paljon nähtävää. Halusin myös meille kahdelle mielenkiintoista nähtävää. Siksi matkallemme valikoitui kohteet, joista enemmän näissä postauksissa:

1. Turun Saariston rengastie lasten kanssa

2. Retkivinkki: Kirkkopuiston leikkipuisto Hangossa

3. Ah, niin ihana Ruissalo! Paratiisi Turussa

Tiedän onneksenne hänellä ei ole lomia useammin, koska kyllä tämä tosiaan on neljäs postaus yhden viikon lomasta?

Mistä en näissä postauksissa kertonut sen enempää oli, että aloitimme loman Turun Caribia-hotellissa. Eräs ystäväni kysyi minulta, että menimmekö sinne kahdestaan vai oliko tytöt mukana. No kuka meidän tyttöjä olisi hoitanut? Mutta ajatus jonnekin kahdestaan menosta kuulostaisi kyllä tosi houkuttelevalta.

Minun ei ehkä pitäisi sanoa tätä ääneen, mutta muistatteko jupakan, joka syntyi, kun eräs bloggaaja, kahden pienen vauvan äiti, meni miehensä kanssa hotelliin yöksi, jotta saisi nukkua rauhassa? Olen alkanut ymmärtää häntä. Vaikkei se meillä tietysti olekaan mahdollista, niin vanhempien järjissä pysymisen kannalta ajatus saattaisi olla hyvinkin järkevä.

Yritettiin vaikka mitä vippaskonsteja, että saataisiin olla edes hetken rauhassa. Turun Ruissalossa mentiin lasten kannalta toooosi myöhään kävelylle, jotta saisimme heidät helposti nukkumaan ja saisimme rauhassa katsella auringonlaskua. Kävelimme pitkät pätkät ja kello lähenteli yhtätoista, mutta vain nuorempi tyttö nukahti, mistä seurasi se, että toinen oli hereillä. Eli meno ei ollut kovin rauhallista. Vastaavaa tapahtuu koko ajan: Haluaisin tehdä ja nähdä ja rentoutua, mutta en voi. Ehdin vilkaista pikkuisen ja istua pariksi minuutiksi ja sitten "äiti äiti äiti äiti" -huudot ovat liian kovia. Joka tapauksessa meillä oli hauska reissu ja rakastin sitä, mutta kauan kaipaamaani rentoutusta ei taida olla edes tulossa vielä vuosiin. Luulen, että onnistuneen vanhemmuuden temppu on vain hyväksyä se.

Ensinnäkin, ettei keltään vaan jää lukematta: Jos tiedät yhtä kauniin rannan lähempää Porvoota, niin pistä viestiä, pliis. 

Tämän postauksen kuvat siis Saarronniemen hiekkarannalta Turun Ruissalon kärjestä. Ranta oli camping-alueen porttien sisäpuolella ja rannalta piti muiden poistua, jos muistan oikein, klo 22.00. Rannalle kulkee bussi (numero 8, ainakin vuonna2020) ja siellä on parkkipaikka, jos tulee autolla. Rannalla oli paljon pieniä sopukoita. Hiekkarantaa oli pitkät pätkät. Rannalla oli myös grillauspaikkoja ja lasten kiipeilyteline, liukumäki, keinut ja pukukopit vaatteitten vaihtoa varten. Täydellinen paketti. Yövyimme leirintäalueella ja se oli myös erittäin korkeatasoinen. Kannattaa tsekata punkit! 

Rakastan merenrantaa luultavasti sen takia, mitä se minulle edustaa. Ennen tätä rantaa tunsin Suomessa kolme kaunista ihanaa upeaa hiekkarantaa. Ne olivat tietty Yyteri, Kalajoki ja hieman varjeltu salaisuus Storsand Vaasan yläpuolella. Rakastan toki muitakin rantoja, mutta erityisesti rakastan näitä pitkiä hiekkarantoja. Eikä siitä pääse mihinkään. Olin 24 v., kun elämä tuntui kaatuvan päälle ja lähdin yksikseni viikoksi Storsandiin. Jollakin tavalla ne rannat edustavat minulle vapautta, jota niin kovasti lasten kanssa kaipaan. 

24-vuotiaana olin jättänyt poikaystäväni, työsopimus oli loppu, olin kirjoittanut neljässä kuukaudessa gradun ja saanut paperit pois yliopistosta samalla kuin tein kokopäiväisesti työtä opettajana. Meidän vuokra-asuntoa oltiin myymässä alta pois. Olin uupunut ja aivan loppu ja toisaalta ensimmäistä kertaa vuosikausiin tunsin olevani vapaa. Olin tehnyt koulua koko yliopistoajan täysillä ja 4/5 vuotta ollut töissä yhtä aikaa. Sinä kesänä kaiken loputtua ajoin äitini auton Storsandin rannalle otin mukaan ukulelen, vesivärit ja Harry Potterin (kyllä, hyvin kulturellia). Olin rannalla vihdoin rauhassa. Tietämättä tulevaisuudesta mitään. Silloin kaipasin perhettä itselleni. Nyt kaipaan sitä rauhaa, mikä minulla silloin oli. Älkää ymmärtäkö väärin, en vaihtaisi perhettä koskaan mistään hinnasta pois, mutta jos edes hetken saisin olla rauhassa jollain näistä rannoista niin...

Tästä kuvasta rakas mieheni totesi, että "ai sä jäit vielä ottamaan kuvaa siitä". Todellakin jäin. Tyttö pääsi livahtamaan maksulliselle trampoliinille ja totta kai minun oli siitä kuva saatava ennen kuin lähdin hakemaan häntä sieltä pois!