...öö. Nopea? Miehelläni ei ole viime aikoina oikeastaan lomia ollut. Nuorempi tyttö syntyi siis viime (2019) vuoden elokuussa. Tyttö syntyi siten, että mieheni oli vain paria päivää aiemmin aloittanut uudessa työpaikassa. Tytön syntymäpäivä oli torstai. Mies tuli sinä päivänä kesken työpäivän kotiin. Seuraavan päivän hän oli myös kotona. Tuli minun äidin ja vanhemman tytön kanssa hakemaan minua ja vauvaa sairaalasta. Äiti lähti seuraavana päivänä kotiin ja mies lähti maanantaina taas normaalisti töihin. 

Seuraava useamman päivän loma oli jouluna. Silloin lomaa taisi olla viikko. Sitten on tietysti ollut pääsiäistä ja muuta, mutta sitten seuraava loma eli tämän vuoden ainut loma oli tämä viikko. Mieheni vaihtoi työpaikkaa sopivasti kesken vuoden sillä tavalla, ettei lomapäiviä ole kertynyt. Hän ei missään vaiheessa ole pitänyt myöskään isyyslomaa. Hän opiskelee, tekee ammattitutkintoa, ja tekee töitä kokopäiväisesti kolmessa vuorossa. Siihen päälle uhmaikäinen ja vauva.

Pitkä pohjustus, mutta ymmärrätte varmaan pointin: Olemme molemmat (kaikki) olleet lopenuupuneita jo hyvän aikaa. Ihmiset sanovat, että pitää oppia rentoutumaan arjessa. Kuinka se on mahdollista kahden vilkkaan alle kolmevuotiaan kanssa, joista molemmat ovat kotihoidossa? Yritän järjestää miehelleni omaa aikaa viemällä lapsia muualle myös hänen ollessa kotona. Jotta edes jompikumpi meistä voisi pysyä järjissään.

Miten moisessa mahdottomassa tilanteessa lomaviikolla saisi mahdollisimman hyvin levättyä, kerättyä voimia? Totuus on, että minulle ei tullut mitään mieleen - muuta kuin yrittää keksiä lasten kanssa mahdollisimman paljon tekemistä, koska heidän kanssa on aina silloin helpompaa, kun heillä on paljon nähtävää. Halusin myös meille kahdelle mielenkiintoista nähtävää. Siksi matkallemme valikoitui kohteet, joista enemmän näissä postauksissa:

1. Turun Saariston rengastie lasten kanssa

2. Retkivinkki: Kirkkopuiston leikkipuisto Hangossa

3. Ah, niin ihana Ruissalo! Paratiisi Turussa

Tiedän onneksenne hänellä ei ole lomia useammin, koska kyllä tämä tosiaan on neljäs postaus yhden viikon lomasta?

Mistä en näissä postauksissa kertonut sen enempää oli, että aloitimme loman Turun Caribia-hotellissa. Eräs ystäväni kysyi minulta, että menimmekö sinne kahdestaan vai oliko tytöt mukana. No kuka meidän tyttöjä olisi hoitanut? Mutta ajatus jonnekin kahdestaan menosta kuulostaisi kyllä tosi houkuttelevalta.

Minun ei ehkä pitäisi sanoa tätä ääneen, mutta muistatteko jupakan, joka syntyi, kun eräs bloggaaja, kahden pienen vauvan äiti, meni miehensä kanssa hotelliin yöksi, jotta saisi nukkua rauhassa? Olen alkanut ymmärtää häntä. Vaikkei se meillä tietysti olekaan mahdollista, niin vanhempien järjissä pysymisen kannalta ajatus saattaisi olla hyvinkin järkevä.

Yritettiin vaikka mitä vippaskonsteja, että saataisiin olla edes hetken rauhassa. Turun Ruissalossa mentiin lasten kannalta toooosi myöhään kävelylle, jotta saisimme heidät helposti nukkumaan ja saisimme rauhassa katsella auringonlaskua. Kävelimme pitkät pätkät ja kello lähenteli yhtätoista, mutta vain nuorempi tyttö nukahti, mistä seurasi se, että toinen oli hereillä. Eli meno ei ollut kovin rauhallista. Vastaavaa tapahtuu koko ajan: Haluaisin tehdä ja nähdä ja rentoutua, mutta en voi. Ehdin vilkaista pikkuisen ja istua pariksi minuutiksi ja sitten "äiti äiti äiti äiti" -huudot ovat liian kovia. Joka tapauksessa meillä oli hauska reissu ja rakastin sitä, mutta kauan kaipaamaani rentoutusta ei taida olla edes tulossa vielä vuosiin. Luulen, että onnistuneen vanhemmuuden temppu on vain hyväksyä se.