Aion pysyä kotona hoitamassa nuorempaa tyttöä. Ja kyllä vanhempi tyttäreni on menossa pariksi päiväksi viikossa päiväkotiin ja lopuiksi kolmeksi päiväksi hän menee kerhoon. Kamalaa, miten ihmeessä olet tähän päätynyt, kysyt. Eikö vaan? Sinähän olet kotona, miten tyttö ei ole sinun kanssa kotona. Tämä oli minunkin mielipiteeni vielä hetki sitten. Äänestin eräissäkin vaaleissa puoluetta, joka kannatti päivähoito-oikeuden poistamista, jos toinen vanhemmista on kotona. Pidin koko ajatusta ihan typeränä, että lapsi olisi päiväkodissa, vaikka äiti on kotona.

Sitten tuli meidän katastrofikevät. Ihmettelin, kuinka koskaan selviäisimme tästä tilanteesta. Totesin, että kaksivuotias on pakko saada johonkin muualle kuin minun ja pikkusiskon kanssa edes välillä.  Olen ymmärtänyt kantapään kautta, että aina tilanne ei ole niin yksinkertainen kuin miltä näyttää. Joillekin vanhemmille päiväkotiin laittaminen voi olla ainut vaihtoehto pysyä järjissä. 

Entä jos lapsi vain yksinkertaisesti vie niin paljon huomiota, että vanhempi ei pysty tekemään yhtään mitään muuta kuin pitämään hänelle seuraa? Pyykinpesu, ruoanlaitto jne. Jotain pitäisi joskus saada tehtyäkin. Entä jos lapsi ei nuku yhtään sen pitempään kuin vanhempikaan? Jos omaa aikaa ei koskaan ole. Yksinkertaisesti sitä ei ole! Entä jos lapsella ei päiväkodin/hoitopaikan lisäksi ole ketään muuta hoitajaa koskaan kuin se yksi ainut vanhempi? Entä jos perheessä on paljon ongelmia? Entä jos tämä vanhempi onkin perheen ainut vanhempi? Entä jos perheen toinen vanhempi opiskelee ja tekee kolmivuorotyötä ja on lomalla vain kaksi viikkoa koko vuonna? Yhtäkkiä asiat eivät olekaan niin yksiselitteisiä.

Meidän perheen tilanne ei onneksi ole kesän aikana ollut niin paha. Korona-ajan päättyminen on helpottanut meidän tilannetta paljon. Kuten aiemmissa teksteissäni olen kirjoittanut, käymme yleensä lähes joka päivä kaksi kertaa päivässä jossain: leikkipuistossa, kerhossa, päiväkodin pihassa, rannalla tai vähintäänkin kaupassa tai kirjastossa. Ongelmat alkavat heti, jos joudumme jonain päivänä olemaan edes puolet päivästä sisällä. Joskus oma piha riittää. Sadepäivät ovat painajainen.

Olemme kesän aikana tavanneet ystäviä paljon enemmän kuin ennen koronaa. Monenmoisista keskusteluista olen ymmärtänyt, ettemme ole meidän ongelmien kanssa yksin. Korona-aika kärjisti tilannetta muissakin perheissä. Minusta tuntuu, että se teki ongelmista suurempia, joitten versot olivat jo valmiiksi olemassa. Yhtäkkiä moni tilanne alkoi olla kokonaan kestämätön. Pienten lasten äidit olivat valmiina heittämään virtuaalitapaamisilla vesilintua.

Mutta palatakseni päiväkotikysymykseen: Korona-aika loi siis korostetun tarpeen pitää lasta niin paljon hoidossa kuin tuntuu järkevältä. En tietenkään halua pitää häntä kokonaan poissa, sillä totta kai haluan edelleenkin olla hänen pääasiallinen kasvattajansa. Mitä meidän vauvaan tulee, niin hän ei  tietenkään kaipaa kavereiden seuraa tai omaa aikaa vielä ollenkaan. Hänet pidän edelleen hyvin lähellä ja odotan innoissani aikaa, jolloin saan ensimmäistä kertaa viettää hänen kanssaan aikaa myös kahdestaan.

Jollain tavalla minusta tuntui, että koko vauvavuosi meni sivusuun, kun en saanut missään vaiheessa keskittyä vauvaan kunnolla. Miehelläni ei ole ollut isyyslomia. Kaksivuotias puolestaan oli kerhossa vain viisi tuntia viikossa, jonka odotimme vauvan kanssa kaupan parkkipaikalla. En ole missään vaiheessa viettänyt pitempiä aikoja vauvan kanssa kahden. Esikoisen kanssa tietysti vietimme kaksi vuotta suurimmaksi osaksi kahden. Ero meidän kahden lapsen kanssa vietetyn ajan välillä tuntuu valtavalta. 

Se vauvaan tutustuminen on jotain, mitä odotan. Sitten odotan sitä, että saan ehkä välillä olla rennosti. Ja välillä toteuttaa itseäni, kun toinen tyttö on päiväkodissa ja toinen nukkuu. Ja pystyn tekemään kotitöitä. Kaipaan kovasti puhdasta kotia tai sitä, että saisin tehdä kotitöitä edes joskus rauhassa. Haluaisin viikata pyykit ilman, että siitä täytyy miehen kanssa neuvotella jne. jne. Ja sitten odotan sitä, että meidän tyttö saisi seuraa. Olen aivan varma, että hän viihtyy kavereitten kanssa. Hän tykkää lauluista ja leikeistä ja liikunnasta ja kaikesta siitä, mitä siellä on vastassa. Olen onnellinen myös hänen puolestaan. Olen varma, että hän kaipaa välillä jotain muuta kuin leikkejä rikkovan pikkusiskon ja jatkuvasti hermot riekaleina hänelle tiuskivan äidin seuraa.

Meillä on jäljellä enää 1,5 viikkoa ja sitten on apua tulossa. Nämä 1,5 viikkoa jaksan kyllä painaa vielä täysillä. Tosi asiassa olen odottanut tätä muutosta jo muutaman kuukauden ajan. En tiedä, onko väärin tunnustaa se. Kokonaisuuden kannalta tässä meidän tilanteessa tarvitaan varmasti juuri tätä. Uskon niin. Jos se on väärä valinta, I'll let you know. 

Tavallaan olen harmitellut sitä, että odotan jotain, mikä on vasta kesän lopussa. Kesä menee ihan hukkaan, niin ajattelin. Olen yrittänyt hokea itselleni, että sinun on nautittava tästä hetkestä. Sitten tulee pitkä jakso ilman kesää. Loppujen lopuksi olen nauttinut kesästä hyvin paljon. En ole välttämättä saanut kaipaamaani rentoutumista, mutta minulla on ollut hauskaa. Tämä on ollut loppujen lopuksi hyvä kesä ja koska pian on odotettavissa helpotusta arkeen, niin olen hyvin toiveikas myös tulevaisuuden suhteen koronasta ja kaikesta mahdollisesta epävarmuudesta huolimatta.

Kaupallinen yhteistyö: Adlibris, JustStrong, Satuadesign, Daniel Philip, Nomai & Promoty

Tämä postaus sisältää mainoslinkkejä, jotka on merkitty *-merkillä

Tämä yhteistyöhomma kokonaisuudessaan on jotain, mistä minulta kysytään aika usein. Kuinka bloggaamisella voi tienata? Öö, no omalla kohdallani en kutsuisi sitä tienaamiseksi. Rahasumma tai edes tuotteitten arvo, jotka tällä hetkellä saan, ei ole mitenkään mainittava. Vertailun vuoksi viime vuonna kun olin vasta aloittanut blogin kaupallistamisen kokonaissumma taisi olla 21,90 € vuodessa.  Tänä vuonna on onneksi ollut vilkkaampaa tällä saralla.

En siis millään tavalla pidä itseäni parhaana mahdollisena henkilönä kertomaan tästä asiasta. Olen kuitenkin huomannut erään suuren puutteen tällä alalla: Bloggaajat ja somettajat pihtaavat tietoa. En halua pihdata tietoa, vaan haluan jakaa ne pienet tiedonjyvät, jotka olen alalta saanut. Tässä olen jakanut yhteistöitten löytämistavat viiteen ryhmään. Näitä reittejä minun yhteistyöni ovat minulle tulleet. Jos jollakulla muulla on tähän lisättävää, niin kommenttia vaan kommenttiosioon.

1. Bannerimainoksia tarjoavat sivustot

Aloitan kaikkein yksinkertaisimmasta mainostyypistä: bannerimainoksista. Tässä viittaan tekstin lomassa tai muualla sivustolla olevaan mainokseen, joka on tyypillisesti kuva tai kuvan ja tekstin yhdistelmä. Alla esimerkiksi *Adlibriksen mainos. Käsittelen tässä postauksessa mainontaa myös muissa somekanavissa kuin blogissa. Kuitenkin tämä kohta koskee lähinnä blogia. Minä itse en ole käyttänyt bannerimainoksia muissa sosiaalisissa medioissa, mutta tiedän, että jotkin sivustot hyväksyvät bannerimainosten käyttämisen rajoitetusta myös muissa sosiaalisissa medioissa. Tästä kannattaa itse ottaa selvää ja olla tarkkana ehtojen kanssa.

2. Yhteistöitä tarjoavat sivustot
Minä olen useammalla sivustolla, joka tarjoaa etenkin Instagramiin suunniteltuja yhteistöitä. Tarkoitan tässä yhteistöitä, joissa saat tuotteen tai rahan siitä, että mainostat heidän tuotetta tai palvelua. Näistä voisin mainita ainakin Somessa.comin, *Promotyn (henkilökohtainen kutsulinkki), Brandbassador, Boostified ja  Adtraction. Näitten kautta tehtyjä yhteistöitä olen nähnyt, mutta Adtraction on ainut tällä hetkellä, jonka kanssa olen toteuttanut yhteistyön. Iso osa näiden sivustojen yhteistyökumppaneista on sellaisia, jotka eivät kiinnosta minua. Tähän asti vain yksi yhteistyö onkin ollut molemmin puolin kiinnostava, ja siitä lisää parin viikon päästä. Sanotaan nyt, että pidän silmät auki näissä kanavissa tulevaisuuden varalta ja voin suositella teitäkin, jotka teette somea, pitämään.

Näiden lisäksi on varmasti vielä monta muuta sivustoa ja firmaa, jotka järjestävät yhteistöitä somettajien kanssa. Saa vinkata, niin voin myöhemmin lisäillä niitä vielä tähän.

3. Blogiyhteisö
Useat blogiyhteisöt tarjoavat bloggaajilleen kaupallisia yhteistöitä. Minulla on kokemusta kahdesta blogiyhteisöstä, jotka molemmat tarjoavat jonkin verran kaupallisia yhteistöitä bloggaajilleen. Nämä ovat siis Kaksplus ja Perhekupla. Muista yhteisöistä en tarkemmin tiedä, mutta suosittelen kysymään asiasta ennen yhteisöön liittymistä. Kysy ainakin, tarjoaako blogiyhteisö kaupallisia yhteistöitä, kuinka usein ja minkätyyppisiä (esim. tuoteyhteistyö, rahallinen korvaus jne.). Näistä kahdesta enemmän yhteistöitä tarjoaa Perhekupla, joten jos valmiit yhteistyöt kiinnostavat, niin suosittelen. Tässäkin kohtaa, jos teillä on tietoa muiden blogiyhteisöjen käytännöistä, niin kommenttia vaan.

4. Brändilähettiläitä etsivät yritykset
Tässä tarkoitan siis yhteistyötä, joka löytyy siten, että jokin yritys etsii brändilähettilästä firmalleen. Sitten somettaja ostaa alennusprosentilla jonkin tuotteen kyseiseltä firmalta ja mainostaa sitä seuraajilleen. Näistä yhteistöistä minulla on huonoimmat kokemukset. Tämän kappaleen lopussa se yksi hyvä kokemus. Olen löytänyt firmat aikoinaan Instagramin mainoksista. Yhteistöitten ehtoihin on kuulunut se, että heiltä ostaa jotain. Vasta oston jälkeen saa alennuskoodin. Jokaisesta alennuskoodilla ostetusta tuotteesta saa komissiota sen mukaan, mitä alekoodilla on myyty.

Yksi näistä yrityksistä, joitten kanssa minulla on brändilähettilässopimus, on JustStrong (alekoodi: MAALE10). Tämä yhteistyö oli aika fiasko. Ongelma oli se, että en oikeastaan voi suositella heidän vaatteitaan. Niiden laatu ei ole sellaista, mihin me täällä Suomessa olemme tottuneet. Sori vaan JustStrong, olen tässä hyvin rehellinen. Tiedän, että muualla maailmassa on tavallista, että vaatteet ovat halpaa materiaalia, mutta minun mainostuskohderyhmäni on täällä Suomessa. Maassa, jossa olemme tottuneet laatuun. Ei vaatteisiin ole tullut reikiä tai kuvat eivät ole haalistuneet, mutta tunnen päälläni, että tämä vaate on kakkosluokan tekoa ja se myös näkyy.

Mutta mitä ylipäätään tulee brändilähettiläänä toimiseen, niin sanoisin, että kannattaisi hakea sellaisille firmoille brändilähettilääksi, joitten tuotteista sinulla on kokemusta. Ne voivat olla oikeastikin kivoja. Tänään tosiaan tuli tämä kello. Olen tämänkin merkin brändilähettiläs ja tämä kello on itse asiassa tosi kiva. Luulen, että ranneke ei kestä ikuisesti, mutta kello osa vaikuttaa erittäin kestävältä.

5. Ota itse yhteyttä yrityksiin!

Tätä suosittelen! Olen ottanut jonkin verran yhteyttä eri yrityksiin ja tämä on ollut aikaa vievin, mutta paras tapa toimia. Silloin saan tehdä yhteistyötä juuri niistä asioista, joista haluan tehdä. Joidenkin firmojen ehdot ovat olleet lopulta niin huonot, etten ole lähtenyt mukaan, mutta tästä minulla on tosiaan myös pari oikein hyvää kokemusta. Hyvä esimerkki itsekontaktoimastani yhteistyökumppanista on Nomai, kuukuppeja valmistava firma (alekoodi - 10 %: unelma5). Tässä yhteistyössä toteutuu ennen kaikkea sama arvomaailma minun ja yrityksen välillä, mikä on mielestäni aikas keskeistä koko somemaailmassa.

Toinen hyvä kokemus on yhteistyö, josta on tällä hetkellä Instagramissa meneillään arvonta (kuva alla). Arvontojen tavoitteena on somettajan kannalta saada lisää seuraajia ja firman kannalta saada lisää näkyvyyttä. Arvonnasta yhteistyömuotona pidän, koska se ei vaadi minulta itseltäni mahdottomia.



Itse sovittujen kaupallisten yhteistöiden suhteen sanoisin, että paljon riippuu firmasta. Ja samaan hengenvetoon: Suosittelen ehdottomasti, että ottaa yhteyttä suoraan firmaan, jos tietää, että jonkin firman kanssa haluaa tehdä yhteistyötä. Sitten täytyy vaan pystyä olemaan tiukkana sopimusehtojen kanssa. Erääseen yritykseen kontaktoin, koska sen kanssa yhteistyön tekeminen kiinnosti minua ja olin nähnyt monien bloggarien tekevän yhteistöitä kyseisen firman kanssa. Kun kuulin sopimusehdot, eli tämän yrityksen kohdalla alennusprosentin, niin totesin, että no way. Olisi itse jäänyt valtavasti maksettavaa. Eli pitää olla jalat maassa näitten kanssa.

Tsemppiä kaikille tuleviin yhteistöihin ja pistäkäähän kommentteihin lisäyksiä näihin kohtiin!

Olen odottanut tätä päivää maaliskuusta asti. 27. heinäkuuta piti olla se päivä, jolloin pitkä odotus olisi viimein ohi ja kaksivuotias (melkein kolme) aloittaisi kerhon. Ensin alkaisi kesäkerho, sitten muutaman vapaa päivän jälkeen päiväkerho ja päiväkoti. Saisin vihdoin tehtyä miljoona rästissä olevaa kotityötä ja oltua silloin tällöin rauhassa. Voisin antaa aikaa kotitöille, kohta yksivuotiaalle kullanmurulle ja blogille.

Lauantaina 25.7. se kuitenkin tapahtui. Tyttären nenästä alkoi valua räkää. Tiedän, lasten nenästä valuu usein räkää. Se on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Korona-aikana se on kuitenkin katastrofi. Ei siksi, että olisin varsinaisesti huolissani itse koronasta. Tänään koronatartuntoja todettiin Suomessa viisi eli hieman alle joka miljoonannes suomalainen sairastui tänään koronaan. Toki tuossa luvussa on mukana vain todetut tartunnat. Oikeita tartuntoja voi olla hieman enemmän, mutta edelleen jos mietitään esimerkiksi montako syöpädiagnoosia tulee päivittäin, niin korona ei juuri tänään 27.7.2020 Suomessa ole ehkä se vakavin uhka. Tulevaisuudesta ei tiedä, mutta tänään tyttärelläni on mitä luultavimmin kesäflunssa.

Viime lauantaina alkoi nuha ja kuumetta oli 37,6 °C. Eilen ei ollut kuumetta. Nuoremmalla tytöllä nuha alkoi eilen illalla. Hänellä on pelkkä nuha. Vanhempi tyttö oli aiemmin aika väsynyt, mutta nuorempi ei ole muuta kuin nuhainen. Mikään tässä tarinassa ei olisi normaalina heinäkuisena maanantaina järin kuohuttavaa tai edes kertomisen arvoista. Lapset sairastavat ja niin se vain on. Normaalina kesämaanantaina, kerhon alkamispäivänä, olisin vienyt hieman nukaisen (melkein) kolmevuotiaani kerhoon ja todennut kysyttäessä, että tytön nenä vähän vuotaa, mutta välissä oli yksi kuumeeton päivä. Luultavasti en olisi maininnut kipeänä oloa. Olisin luultavasti joutunut hetken aikaa viipymään kerhossa räkäisen (melkein) yksivuotiaani kanssa ja kannustamaan räkäistä (melkein) kolmevuotiasta jäämään yksin kerhoon. Normaalina heinäkuun maanantaina joku lapsi olisi ehkä saattanut saada kesäflunssan tyttäreltäni mutta so what. Eihän siinä nyt mitään sen kummempaa olisi.

No, nyt ei ole normaali heinäkuu. Laitoin eilen illalla viestin kerhon ohjaajalle, että tyttäreni jäisi kotiin. Tänä aamuna tyttö on ollut, kuten tavallista, vauhdikas. Olimme monta tuntia ulkona ja tyttö leikki tavalliseen tapaan. Emme lähteneet leikkipuistoon. Emme pistäneet viestiä kavereille. Minä olin kahden villin tyttöni kanssa yksin kotona, koska he olivat räkäisiä.

Siitä asti, kun vanhemman tytön nenä lauantaina alkoi vuotaa, olen pohtinut samaa kysymystä: Pitäisikö meidän mennä koronatestiin? Ehkä tyttö voisi negatiivisen testin jälkeen mennä hieman räkäisenä kerhoon. Ehkä voisimme mennä lauantaina hieman räkäisten tyttöjen kanssa mieheni siskon häihin. Pyörittelin kysymystä mielessäni. Etsin soittoajat netistä käsiini ja etsin numeron valmiiksi sunnuntai-iltana, jotta voisin tänään heti aamusta varata ajan tytöille. Tänä aamuna pyörittelin kysymystä mielessäni. Näyttäisi siltä, että tytöt voivat oikein hyvin ja ainut ongelma oli vuotava paksu räkä. Eikö keltainen räkä ole bakteeritulehduksen eikä viruksen merkki? Sitten aloin miettiä sitä mahdollisuutta, että ehkä (melkein) kolmevuotiaan nenä vuotaisi koko viikon. Ehkä joutuisin taistelemaan neitieni kanssa kotona koko viikon. En ollut ollut koko kesänä heidän kanssaan kotona koko viikkoa! Olimme joka päivä jossain ja yleensä vähintään kaksi kertaa päivässä olimme jossain!

Tämä kauhukuva mielessäni painoin vihreää luuria. Sain takaisinsoittoajan. Lopussa oli kuitenkin vaihtoehto "peruuta soittoaika painamalla tähtinappia". Painoin nolostuksissani tähtinappia. Ehkä tunnin kuluttua pyyhin jälleen molempien tyttöjen nenät ja ajattelin kokonaista viikkoa kotona. Kokosin taas rohkeuteni ja soitin terveyskeskukseen uudestaan. Automaatti kertoi minulle, että minulla oli jo takaisinsoittoaika. (Tähtinapin jälkeen ei olisi saanut lopettaa puhelua heti.) Katsoin kelloa ja totesin, että se aika oli viisi minuuttia sitten. Välillä tarkistelin aina uutisia, ettei olisi mitään huhua uudesta aallosta, joka olisi levinnyt paikallisissa leikkipuistoissa tai pienten lasten keskuudessa. Mitään sellaista en näkynyt missään. Kesti vielä pari tuntia ja sitten sain soiton terveyskeskuksesta. Kerroin, että tyttöni olivat kipeitä ja mietin, että pitäisikö heidät testata koronan varalta. Nainen luurin toisessa päässä kysyi, kuinka vanhoja tyttäreni olivat. "11 kk ja 2 v. 11 kk". "Kaikki alle 12-vuotiaat testataan Helsingissä." Tämä oli yksityiskohta, jota en tiennyt. Nainen kertoi, että jos halusimme testiin, niin meidän pitäisi mennä uudelle lasten sairaalalle. Se tuntui vähän liioittelulta: Ei, me odotamme, kunnes tauti loppuu.


Voihan korona-aika! Nyt me sitten odottelemme rään valumisen loppumista ja mietimme, minä päivänä tyttö voisi mennä kerhoon tai voimmeko lähteä miehen siskon häihin lauantaina. Kaikista pahinta on muistikuvani lasteni aiemmista räkätaudeista. Rään tulon loppuminen on voinut viedä viikkoja. Siinähän sitä ollaan. Kuulen mielessäni muiden äitien ja kerhon ohjaajien kysymykset räästä.

Kuvat: Viime viikkoiselta Fazerin vierailulta, torstailta. Tuona päivänä oli satoi hieman. Kävimme myös Fazerin vierailukeskuksessa ja ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen eräässä Itä-Helsingin lempileikkipuistoistamme. Varsin epäilyttäviä seikkoja siis!