Olen usein ihan tosissani miettinyt tätä asiaa. Minusta tuntui jo kauan ennen äidiksi tulemista, että minusta ei olisi esimerkiksi opiskelemaan enää sitten, kun minulla on lapsia. Niinpä rynnin opinnot kauhealla vauhdilla läpi mahdollisimman nuorena. Ennen lapsia ehdin toimia erään järjestön hallituksessa, tehdä työuraa joitain vuosia, johtaa, organisoida, kierrellä eri kaupungeissa pitämässä puheita, tehdä 2,5 korkeakoulututkintoa (ylemmän ja alemman lisäksi tein sivuaineopintoja kandia vastaavasti) jne. Olen usein ajatellut, että hyvä että sain kokea sen kaiken, mutta onneksi minun ei tarvitse enää tulevaisuudessa tehdä niitä asioita. Toivon, ettei tarvitse vielä ainakaan moniin vuosiin. 

Nyt joku kommentoi, että olen syrjäytynyt. Inhoan sitä, että meitä kotiäitejä nimitetään syrjäytyneiksi. Tiedän, että sillä viitataan lähinnä työelämästä syrjässä oleviin. Tarkistin Wikipedian määritelmän sanalle syrjäytynyt ja se Wikipedian mukaan sisältää oletuksen huono-osaisuudesta. Yritän tässä haastaa sitä ennakko-oletusta, joka on meidän yhteiskunnassa vahvana, että jokaisen pitää olla palkkatyössä ja tuottelias yhteiskunnalle, hyvä veronmaksaja. Entäs jos jonkun meistä elämäntehtävä onkin synnyttää ja kasvattaa niitä veronmaksajia Suomelle? Tämä oli kärjistys. Älkää luokkaantuko.

(Lähtee täyttämään ilmankostutinta, koska tyttö yskii viereisessä huoneessa. Nyt on yö ja minä syrjäytyneenä laiskana kotiäitinä tietysti lepäilen täällä laakereillani enkä ota osaa veronmaksuun. Not. Päivystän yötkin! Olen äiti!) 

Ai niin se on sanottava: Saavuttamisella tässä yhteydessä viittaan maallisiin saavutuksiin, en henkiseen, psyykkiseen, hengelliseen tai edes fyysiseen kehittymiseen tai niihin asioihin, joilla loppupeleissä on eniten väliä. Ajatukseni ovat tässä kohtaa urakehityksessä, tutkinnoissa, keksinnöissä, teoksissa, niissä saavutuksissa, joita yhteiskunta pitää saavutuksina. Ajatukseni ovat yhteiskunnan merkkihenkilöissä. Sanna Marin, pääministeri, pienen tytön äiti. Tulee mieleen monta laulajaa, näyttelijää, kirjailijaa, toimittajaa, tiedemiestä. Itse asiassa veikkaan, että aika huomattavan iso osa maailmaa muuttaneista naisista on ollut äitejä.

Yleisesti ottaen vaikuttaa siltä, että joku on pystynyt vielä lasten jälkeenkin keskittymään johonkin; muodostamaan järkeviä lauseita, käyttämään luovuuttaan, tekemään järkeviä päätöksiä. Hinta on tuntematon ja tämän postauksen kannalta merkityksetön. En tiedä heidän uhrauksiaan tai moraalisten päätöstensä syytä. Äitiys on kyllä kasvattanut, ehkä jopa kypsyttänytkin, mutta tuottaminen on paljon vaikeampaa lasten kanssa. En ole sen tyhmempi tai fiksumpi kuin aiemminkaan mutta jollain tavalla jakautuneempi. Siksi kunnioitan ja ihailen näiden äitien kykyä keskittyä sen kaiken sekä ulkopuolisen että sisäisen hälinän keskellä.

Olen antanut muiden äitien mielipiteiden vaikuttaa

1. En vaihda vaippaa kuin vain kolme kertaa päivässä. 

Ystäväni oli saanut toisen vaippaikäisensä ja kysyin, että miten hän selviää niin monesta vaipanvaihdosta päivässä. No hänen vastaus oli, että ei hän vaihda mitään kuutta kertaa vaippaa päivässä per lapsi. Yleensä kolme riittää. Kiitos muru, se on säästänyt meiltä niin paljon rahaa!

2. Kaikki menee lopulta ohi.

Eräs viiden lapsen äiti sanoi tämän minulle. Se on helpottanut. Kaikki ovat vain vaiheita. Ne menevät lopulta ohi.

3. Lasten kanssa ei saa olla kiire.

Ironista kyllä en muista, kuka tämän minulle sanoi. Tämä on jotain, missä olen yrittänyt tsempata. Tiedän, että hän oli oikeassa. Iso osa meidän itkupotkuraivareista johtuu siitä, että minulla on aina kiire. Yritän saada lapset pysymään tahdissa mukana ja tekemään asioita nopeammin, vaikka heidän kanssa pitäisi pysähtyä ja odottaa, että he saavat kertoa omat juttunsa tilanteissa jne.

4. Syötä vauva juuri ennen kuin pistät hänet nukkumaan.

Olin ensimmäisen tyttäreni kohdalla hieman epävarma, että missä vaiheessa mikäkin syöttö pitäisi hoitaa. Vauva oli ihan pieni. Kysyin asiaa eräältä ystävältäni, viiden lapsen äiti hänkin. Hän sanoi, että syötä vauva juuri ennen kuin pistät hänet nukkumaan. Masu täynnä nukkuu pitempään. Hyvä neuvo. Ei toimi jos ruoka itsessään aiheuttaa mahanongelmia ja pitää hereillä mutta yleisesti ottaen hyvä neuvo.