Kyllä, tein jälleen tänään positiivisen raskaustestin. Olen epävarma, haluanko julkistaa sen kaikille, mutta viime keskenmenon jälkeen olen ajatellut teitä kaikkia, jotka olette olleet vertaistukena minulle ja joille minä olen ollut varsinkin ensimmäisen keskenmenon osalta vertaistukena. Luulen, että olen tarpeeksi vahva tekemään sen matkan tällä kertaa julkisesti, jos se on tulossa. Pidätän kuitenkin oikeudet muutoksiin, jos myöhemmin ei enää tunnukaan siltä!

Seuraan tiiviisti Instagramin ja blogin lukuja. Voin kertoa, että keskenmenosta kertovien postausten luvut ovat jotain aivan muuta kuin minkään muun postauksen. Keskenmenot ovat hyvin hyvin yleisiä ja samalla myös aivan liian vaiettu asia. Niitä googletetaan hyvin paljon, mutta niistä ei välttämättä uskalleta puhua livenä. Kannustan puhumaan ystäville ja perheenjäsenille siitä. Saatat yllättyä, kuinka monta "Minullakin on ollut keskenmeno / Minullakin on ollut keskenmenoja" -vastausta tulet saamaan.

Olet lukemassa tätä postausta joko siksi, että epäilet keskenmenoa, sinulla on juuri ollut keskenmeno tai pelkäät sitä. Loput teistä ovat lukemassa tätä postausta luultavasti siksi, että olemme ystäviä ja/tai seuraat ylipäätään minun somekanavia. Teille, joiden elämässä keskenmeno on tällä hetkellä ajankohtainen: Olen pahoillani. Olen niin pahoillani, että joudut kokemaan sen. Te, jotka pelkäätte sitä: Valitettavasti se pelko saattaa käydä toteen tämän tai jonkun muun raskauden kohdalla, mutta tulet selviämään siitä lopulta. Alku voi olla hyvin vaikea, mutta käy sitä läpi luotettujen ihmisten kanssa.

Tämä on mitä eräs hyvä ystävä sanoi toisen keskenmenoni jälkeen: "Muista, että yleensä sen jälkeen tullaan usein hyvin nopeasti raskaaksi uudestaan." Se ei pidä aina paikkaansa, mutta minun kohdalla se on pitänyt. Se on jollain tavalla avannut portin seuraavalle raskaudelle. Ajatus on myös jotain, mihin takerruin toisen keskenmenon kohdalla kiinni. Se on lohduttanut minua. Ja toinen ajatus, jos sinulla on ollut useampi keskenmeno: Useamman keskenmenon jälkeen keskenmenojen syitä aletaan tutkia ja usein myös hoitaa, niin sekin on keino eteenpäin vauvamatkalla. Raskas keino, mutta keino kuitenkin.

Kerron tiiviisti tähänastisista raskauksista ja keskenmenoista. Jos teillä on kysymyksiä tai kommentteja, niin kommentoikaa joko tuonne alas kommenttiboksiin tai pistäkää DM Instagramin puolella.

Ensimmäinen raskaus eteni raskausviikkojen ja raskaustestin osalta hieman myöhässä, kunnes laskettua aikaa korjattiin ultrissa. Kaikki tapahtui kuitenkin jokaisen raskaudesta kertovan oppaan mukaisesti. Testit näyttivät positiivista oikealla viikolla ja testien viivat vahvistuivat "oikeaan" aikaan. Oireet tulivat oikeilla viikoilla. Oppikirjaraskaus. Tyttö syntyi käynnistyksellä elokuussa 2017. 

Minulla oli heti raskauden alussa sellainen tunne, että tästä raskaudesta minulle tulee keskenmeno. Ensimmäisen kolmanneksen loppua kohti aloin kuitenkin kertoa ihmisille raskaudesta samalla kertoen heille, että raskaus saattaa mennä kesken. Tämän lapsen läsnäolon tunsin. Pidin häntä aina poikana. Meillä oli hänelle ensimmäiset etunimet tiedossa. Raskaustestit näyttivät hailakkoja viivoja liian pitkään. Myöhemmin olen oppinut, että se oli merkki, että jotain oli pielessä heti aluksi. HCG:n pitää kasvaa nopeammin. Raskausoireita oli, mutta nekin ailahtelivat. Lopussa minulla oli jatkuvasti rytmihäiriöitä.

Raskaus päättyi raskausviikolla 12. Seuraavalla viikolla meillä olisi pitänyt olla ensimmäinen ultra. Keskenmeno alkoi sillä, että olin nukahtanut Tahkon vuokramökin sohvalle. Heräsin siitä kahden aikoihin yöllä. Menin vessaan. Näin pikkuisen verta housuissa. Tiesin heti, mitä se tarkoitti, mutta en aluksi suostunut uskomaan sitä. Mies ei myöskään uskonut. Sanoi, että jatka uniasi. Googletin asiaa ja kauhu kasvoi koko ajan. Seuraavana päivänä verta tuli yhä enemmän ja menimme Nilsiän terveyskeskukseen. Siellä minut ultrattiin ja lääkäri totesi, minkä jo tiesin. Sikiö oli kuollut raskausviikolla 9 ja oli nyt tulossa ulos. Meille varattiin aika Kyssiin seuraavaksi aamuksi.

Menimme kauppaan ostamaan kylmäsavulohta, siteitä ja salmiakkia. Supistukset alkoivat illalla. Kellotin niitä ehkä hieman yli tunnin ajan. Sitten tuli lapsivedet ja seuraavalla supistuksella sikiö. Siitä noin tunnin kuluttua kuluttua tuli jälkeiset. Ironista kyllä, mutta oppikirjasynnytys sinänsä. Koko tarina täällä.

Tämä raskaus eteni hyvin samalla tavalla kuin ensimmäinen. Raskaustestin HCG nousi, kuten sen pitikin ja raskausviikot olivat hieman myöhässä, mutta tulivat oppikirjan mukaan. Ultrissa siirrettiin taas laskettua aikaa eteenpäin. Terve tyttö syntyi elokuussa 2019.

Tästä raskaudesta en ole aiemmin julkisesti puhunut. Minulla oli myös tässä raskaudessa sellainen tunne, että se tulee menemään kesken. Halusin kuitenkin toivoa loppuun asti, ettei niin olisi. Testi näytti jälleen liian pitkään hailakkaa viivaa. Se sai minut epäilemään keskenmenoa jo heti alussa. Tämä oli kuitenkin neljäs raskaus, joten tiesin suunnilleen, miten raskauden pitäisi edetä. Myöskään raskausoireet eivät menneet loppuun asti menneiden raskauksien tapaan. Minulla oli kaikkia alkuraskauden oireita, mutta ne eivät menneet oikeassa järjestyksessä viikkojen mukaan. Ne eivät olleet yhtä vahvoja kuin kolmessa aiemmassa raskaudessa. Jopa aiemmassa keskenmenossa raskausoireet olivat selvemmät.

Odotin koko ajan, että koska tulee verta. Sanoin neuvolaan, että otetaan kaikki testit, sokerirasitus ja ultrat mahdollisimmin myöhään, koska luulen, että tästä tulee todennäköisesti keskenmeno. Neuvolatäti ymmärsi minua. Keskenmeno ei kuitenkin meinannut millään tulla. Ensimmäinen ultra oli viikolla 14. Menin ultraan toiveikkaana, koska yleisin keskenmenoaika eli raskauden ensimmäinen kolmannes oli ohi. Ajattelin, että ehkä olen väärässä ja ihme tapahtuu ja siellä on elävä lapsi. Mietin, että uskallanko katsoa ultraa vai en. Uskalsin kuitenkin. 

Ensimmäisellä vilkaisulla siellä ei ollut mitään! Ei mitään! Hoitaja sanoi, että ehkä tuulimunaraskaus ja pisti minut odottamaan lääkärin vapautumista. Lähettelin viestit miehelle ja parille ystävälle, että keskenmeno tai tuulimunaraskaushan se oli. Lääkäri ultrasi ja totesi, että sikiö oli noin raskausviikolla 5. Hän alkoi laskea viikkoja, jolloin tein positiivisen raskaustestin. Millä viikolla sen pitäisi vähintään olla? Hän halusi olla varma ja minä halusin olla varma, että se ei edennyt. Itkin lääkärille valtoimenaan. Hän määräsi minut verikokeisiin, joissa selvitettäisiin HCG. Sen mukaan saisin lääkkeet tai en. Hoitajienlakko hidasti koko hommaa. 

Muutaman päivän päästä soittivat, että HCG oli normaali viikolla 5 ja minun pitäisi tulla uudestaan ultraan myöhemmin, jolla selvitettäisiin, että eteneekö raskaus. Mitään raskausoireita ei ollut enää viimeisinä viikkoina. Tiesin asian todellisen laidan, mutta halusin edelleen toivoa. Lykkäsin ultraa mahdollisimman pitkälle. Toivoin, että keskenmeno alkaisi itsestään. Toinen ultra oli raskausviikolla 16. Alkio oli mennyt vielä enemmän kokoon. Oli selvää, että sikiö ei kehittynyt. Se ei ollut kehittynyt ehkä pariin kuukauteen. Itkin jälleen lääkärille valtoimenaan. En halunnut kokea keskenmenoa uudelleen. Pahinta oli, että tällä kertaa minun pitäisi itse päättää, milloin se tapahtuisi. Lääkäri antoi minulle ensimmäisen lääkkeen sairaalassa ja toisen söisin kotona, kun olisi sen aika - kuitenkin muutaman päivän sisällä ensimmäisestä lääkkeestä. Minun pitäisi ottaa se päivällä.

Oli miehen yöviikko. Kiirastorstai. Hän oli minun kanssa hereillä keskenmenon ajan. Onneksi tämä keskenmeno oli paljon helpompi kuin ensimmäinen. Se ei muistuttanut synnytystä juurikaan. Se muistutti kuukautiskipuja. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että lääkäri oli antanut minulle Panacodia, Panadolia ja Buranaa lääkkeen kanssa yhtä aikaa otettavaksi. Toivuin keskenmenosta nopeasti. Se tunne, että olin immuuni keskenmenolle oli kadonnut jo ensimmäisessä keskenmenossa. Toinen keskenmeno ei järkyttänyt turvallisuudentunnetta yhtä paljon kuin ensimmäinen. Tällainen keskenmeno on keskeytynyt keskenmeno ja sen päättäminen lääkkeillä on lääkkeellinen tyhjennys.

Nykyinen raskaus. Minusta oli tuntunut jo pitemmän aikaa, että olen raskaana. Viime viikolla tein ekan haalean positiivisen testin. Meille tuli vieraita ja menimme lomalle. Tänään tein uudestaan testin ja se ei ollut enää haalea. Edellisen keskenmenon jäljiltä en ole kierron pituudesta enää ollenkaan varma. Luulen, että se on noin 40 päivää. Aiemmin se oli aina 37 päivää. Kerron tämän selittääkseni, miksi tein testin niin myöhään ja miksi se on positiivinen niin myöhään. Onko tämä raskaus keskenmeno- vai vauvamatka? Vastaus on yksinkertainen: En tiedä. Viikot teoriassa menevät siten, että HCG on oikeassa suhteessa viikkoihin, mutta se myös voi olla olematta oikeassa suhteessa viikkoihin. Nyt on siis ilmeisesti raskausviikko 6 tai 7.

Olen miettinyt, mitä tekisin tämän raskauden suhteen. Pyydänkö terveydenhoitajaa jälleen varaamaan verikokeet, ultran ja sokerirasituksen mahdollisimman myöhään ja katson sitten ajan kanssa, kuinka käy. Ilmoitanko hänelle vasta juuri ennen aikaa, jolloin ensimmäinen ultra pitäisi olla, että olen raskaana? Annanko keskenmenolle aikaa tulla, jos on tullakseen? Toinen vaihtoehto olisi tietysti mennä yksityiselle varhaisultraan. Ensimmäinen keskenmeno ultrattiin viikolla seitsemän ja silloin sikiön sydän löi, mutta noin kahta viikkoa myöhemmin se oli pysähtynyt. Siksi en ole niin innoissani varhaisultrasta. Se ei kerro, tuleeko keskenmeno tapahtumaan vai ei.