Minua harmittaa, että tytöistä on loppujen lopuksi tosi vähän hyviä kuvia vauva-ajalta. Ennen pojan syntymää ajattelin, että otan hänestä edes paljon kuvia. Minusta on tuntunut, että olen ottanutkin, mutta tässä yhtenä päivänä selatessani kännykkää tajusin, että itse asiassa pojasta on tosi vähän kuvia. Olen ottanut videoita jonkin verran, mutta kuvia on vain muutamasta tilanteesta. Yritän petrata, joten tadaa tässä meidän poika 2 kk + 1 vk.

Vauva-aika tuntuu menevän tosi nopeasti. Tekemistä on paljon. Kesä, uudet työmahdollisuudet ja asioiden eteenpäin saattaminen inspiroi minua. Samalla olen yrittänyt tsempata siinä, että olen yrittänyt keskittyä ainakin jonkin aikaa joka päivä vain vauvaan ja minuun - ja sama isompien tyttöjen kanssa. Samalla olen etsiskellyt tietoa tunneälykkyydestä ja siitä, miten vanhemmat voivat sitä lapsille opettaa. Tästä aiheesta varmaan vielä lisää myöhemmin.

Olen ollut innoissani myös siitä, että pitkästä aikaa saan tehdä asioita, kuten käyttää aikaa siivoamiseen. Tämä kuulostaa hassulta, mutta nautin kotitöistä, kun minulla on itseltäni lupa keskittyä niihin.

Mihin te olette viime aikoina keskittyneet? Uutta elämässä? Vanhaa, joka inspiroi? 

Vauvan syntymän jälkeen on ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin ollut sellainen tilanne, että olen voinut taas ajatella tekeväni meidän kodin projekteja eteenpäin. Vauva on ollut paljon iholla, mutta ne muut ajat olen käyttänyt enemmän kodin hommiin kuin ehkä missään vaiheessa vuoden 2017 jälkeen. Viime vuosina olen käyttänyt paljon aikaa lapsiin ja omien bisneksien eteenpäin viemiseen tai pikemminkin sen yrittämiseen. Kaikki ne pienet hetket ovat menneet siihen. Nyt olen pistänyt aiempia bisneksiä sivummalle ja alkanut valmistella uutta vieläkin vanhempaa bisnesideaa - jos sitä bisnesideaksi voi kutsua. 

Jo tätä kotia valitessa halusin tietynlaisen kodin: iso piha ja tarpeeksi huoneita, koska jossain vaiheessa meille tulisi omien lasten lisäksi perhepäivähoitolapsia. No, kodin ostosta tulee tänä vuonna seitsemän vuotta ja nyt aika tuntuu oikealta tuon vanhan suunnitelman toteuttamiselle. Kaupungin hyväksynnät ja kaikki on jo sovittu, mutta ei vielä saatu. Lapsiportit, iso piha ja talo täynnä leluja löytyvät edelleen, mutta kaikki sisällä ja ulkona on vähän sinne päin. Pihalla oli ruostuneita tynnyreitä ja verannalla naulaisia listoja. Yläkerrassa on pintoja auki enkä ole panostanut yläkerran sisustukseenkaan juuri ollenkaan.

Ensin kittasin, maalasin ja tapetoin yläkertaa (kuvat osa mainosta, jonka maksettu näkyvyys Instagramin puolella). Tyttö oli mukana maalaamassa. Sitten vuokrasin paikalliselta jäteasemalta peräkärryn. Yhden päivän käytin siihen, että keräsin peräkärryyn tavaraa. En saanut mukaan kaikkea, mutta kaikkein vaarallisimmin törröttävät naulat ja puhki ruostuneet tynnyrit sain vietyä pois. Lähes kaikki oli jäänyt joltain entisistä omistajista. Meidän talo on otettu käyttöön vuonna 1957 ja uskallan väittää, että osa tavaroista oli varmasti 50-luvulta.

Seuraavaksi vuorossa useamman paikan siistiminen, polttopuiden laittaminen paikoilleen, syreenin karsiminen, kukkien istutus ja haravointi jätteen hävittäminen. Paljon on hommaa.

Meidän vauvan nimenanto- ja siunaustilaisuus järjestettiin viime sunnuntaina. Ensin vauva sai siunauksen ja nimen kirkossa. Sen jälkeen ajelimme sukulaisten ja ystävien kanssa meille kotiin juhlimaan vauvaa. Juhlien tarjoilut olivat pitkästä aikaa aika onnistuneet, joten pistän tähän muutaman reseptin juhlien tarjoiluista. Osa resepteistä on vegaanisia.

400 g kylmäsavulohta

4 liivatelehteä

300 g maustamatonta tuorejuustoa

3 dl ranskankermaa

1-2 rkl sitruunamehua / puolen sitruunan mehu

1 dl hienonnettua tilliä

suolaa

pippuria

1. Murenna saaristolaisleipä. Sulata voi ja sekoita leivänmurusiin. Kaada seos 24 cm leveään irtopohjavuokaan. Painele ruokalusikan takaosalla.

2. Leikkaa kylmäsavulohi pieniksi palasiksi. Pistä liivatelehdet kylmään veteen viideksi minuutiksi.

3. Sekoita joukkoon tuorejuusto, ranskankerma ja tilli. Mausta suolalla ja pippurilla. Kuumenna mikrossa sitruunamehu ja anna liivatelehtien sulaa siihen. Kaada sitruunamehu ja liivatelehdet täytteeseen ohuena norona samalla voimakkaasti sekoittaen.

4. Kaada täyte irtopohjavuokaan ja pidä jääkaapissa vähintään neljä tuntia ennen tarjoilua niin, että seos ehtii jähmettyä.

 + seuraavat keskenään vatkattuna:

2 prk (à 250 ml) kauravispiä  

3 rkl tummaa kaakaojauhetta 

400 g tummaa suklaata 

Meidän kolmas vauva. Tämä on meidän vauvoista itkuisin. Luulen, että edelleen hän itkee vähemmän kuin moni muu vauva. Meidän kaikki vauvat ovat olleet tosi helppoja. Tämän kanssa tietysti on koettu vasta 1,5 kuukautta, joten on mahdotonta tietää, miten tilanne jatkuu. Ystäväni Oona pisti minulle viestillä videon, jossa käydään läpi vastasyntyneen pitämät äänet. Video oli tosi hyvä. Tunnistin heti jokaisen itkun meidän pojan itkuista. Tajusin, että suunnilleen tiedän, mikä vauvalla on milloinkin, mutten ole koskaan tosissaan ymmärtänyt, että jokaiselle "ongelmalle" on oma itkunsa/ääntelynsä. Yleensä päättelen tarpeen kontekstista. Videon nähtyäni aloin miettiä, että saattaa olla, että ehkä tunnistan myös itkuja, mutten ole tajunnut tunnistavani niitä.

Käy katsomassa video Instagramissa tai YouTubessa. Videolla esitellään viisi eri itkua tai ääntelyä. Erittelen ne lyhyesti seuraavassa. Aihetta voi googlettaa tarkemmin hakusanoilla "Dunstan Baby Language". Esimerkiksi Wikipedia artikkeli löytyy täältä.

1. "Neh" Hungry. Vauvalla on nälkä. Meidän vauvalla ääni on lähinnä "nää". Aluksi tämän meidän nykyisen vauvan kohdalla vitsailimme, että hän sanoo "ei" ruotsiksi. Ääni tulee vauvan imurefleksistä.

2. "Owh" Sleepy. Vauva on väsynyt. Tämä ääni muodostuu hyvin samalla tavalla kuin haukottelu.

3. "Heh" Discomfort. Vauvalla on epämukava olo. Tämä on stressireaktio, jonka aiheuttaa ihoärsytys. Vaipanvaihto saattaa auttaa. 

4. "Eairh" Lower gas. Vauvalla on ilmaa mahassa tai maha on sekaisin. Ääni syntyy siitä, että vauva yrittää puristaa ilmaa suolessa eteenpäin. Tähän ääneen ja prosessiin liittyy yleensä jalkojen tuominen vartaloa kohti.

5. "Eh" Burp. Vauva yrittää röyhtäistä. Tällöin vauva pitää nostaa pystyasentoon ja röyhtäyttää, jotta ilma pääsee ulos. Ääni muodostuu yksinkertaisesti siitä, että vauvan refleksit ohjaavat ylimääräistä ilmaa ulos.

Mielenkiintoinen teoria ja uskon kyllä, että tässä on perää. Olen yrittänyt kuunnella vauvan ääntelyjä ja tietoisesti tunnistaa niitä. Aika nopeasti huomasin, että pelkästään vauvan ääntelyn perusteella on vaikea tietää, mikä on hätänä, koska usein vauvalla tuntuu olevan hätänä useampi asia ja hän antaa useampaa signaalia yhtä aikaa tai peräkkäin. Välillä taas ääntelyn tunnistaminen on helppoa ja signaaleja on vain yksi. Aion jatkaa vauvan ääntelyn kuuntelemista tietoisesti, jotta pystyisin paremmin tunnistamaan vauvan tarpeet.

Mitä kommentteja? Tunnistatteko te yleensä vauvan itkut? Tunnistatteko te ne vauvan käyttämien äänteiden vai enemmän kontekstin perusteella?