Kävimme viime viikolla tyttöjen kanssa kävelyllä yhdessä suosikkiluontokohteistani Helsingissä. Rakastan merta. Kaipaan merta. Helsingissä merenranta on suurimmaksi osaksi täynnä asutusta, mutta Kallahden alue on yksi niitä harvoja alueita, joissa rannan välittömässä läheisyydessä ei ole paljon taloja. 

En ollut aiemmin käynyt Kallahdenharjun luonnonsuojelualueella talvella. Muualla Helsingissä oli lunta jonkin verran, mutta saapuessamme luonnonsuojelualueelle olin tyrmistynyt. Merituuli pitää ilmeisesti harjun kokonaan sulana lumesta. Näin oli ainakin sillä hetkellä. Meri molemmin puolin oli jäässä ja muualla rannalla oli lunta, mutta harjulla ei ollut lunta ollenkaan. Maa oli vihreä. Näytti kuin se osa Suomea eläisi eri vuodenajassa kuin koko muu maa.

Merta tuntematon olisi ehkä ajatellut, että tuolla on varmaan lämmin. Minä olen asunut merenrantakaupungissa lähes koko elämäni ajan ja puolitoista vuotta kirjaimellisesti rannalla. Minua ei huijata. Merellä tuulee aina. Olimme varustautuneet helmikuiselle retkellemme totta kai kunnon talvivarustein. 

Ostin hiljattain Addnaturen talvialesta meidän nuoremmalle tytölle Reiman toppahaalarin. Yritin olla kaukaa viisas: Toppahaalari on kokoa 104 ja sen pitäisi mahtua meidän tytölle tämän kevään ja toivottavasti koko ensi talven ajan. Haalarin väri on ruskea, hieman oranssihtava sellainen. Väri on minun yksi lempiväreistä ja sopii molemmille sekä tytöille että pojille. Suunnitelmissa on, että pian syntyvä poikavauva voisi käyttää samaa haalaria aikanaan. Siksi laatuvaatteet ovat niin järkevä ostos. Ne eivät repeä ensimmäisellä käyttökerralla - niin kuin taannoin eräästä halpakaupasta ostamamme toppahaalari repesi, vaan voin suunnitella niitä käytettäväksi useammalla lapsella useampana talvena.

No kuten arvata saattaa, niin uusi ulkoiluhaalari tuli tarpeeseen. Merellä oli kylmä. Pistin molemmille tytöille huput päähän ja lähdimme kävelemään rantaan. Vanhemmasta tytöstä oli hauska rikkoa jäätä kivillä. Siitä puuhasta häntä ei olisi saanut millään eteenpäin ja matka jäikin varsin lyhyeksi. Nuorempi tyttö tykkäsi kiipeillä männynjuurilla. Harjun rakenne on siinä mielessä mielenkiintoinen, että juuret tulevat rannalla pintaan. Lapset kirjaimellisesti kiipeilivät niiden seassa. Mänty on minun ja itse asiassa äidin puolen suvun lempipuu. Osa sielunmaisemaa. Vinkkinä muuten, että vähän samantyyppinen ranta kuin Kallahdenharjun ranta on myös Porvoon Köttbodan uimaranta. Siellä en tosin ole talvella käynyt enkä tiedä ylläpidetäänkö sinne edes tietä talvisin.

Nämä maisemat saavat minut kaipaamaan Lappia (vt. Paljonko Lapin matka maksaa? ja Täyttyvätkö odotukset Lapista?). Meillä on äidin kanssa suunnitelmissa lähteä sinne jälleen jossain vaiheessa vauvan syntymän jälkeen. Viimeksi kävimme siellä lokakuun alussa. Lunta ei vielä ollut, mutta toppavaatteiden mukaan ottaminen oli ehdottomasti oikea valinta sinnekin. Kun sitä ajattelee niin loppujen lopuksi haalarikausi on todella pitkä täällä etelässäkin. Jos aikoo yhtään ulkoilla, niin parasta varustautua siihen hyvin. Käy katsomassa kaikki Addnaturen lasten ulkoiluhaalarit täältä.