Meidän kolmesta Viron matkan päivästä yhden vietimme kokonaan Tallinnan eläintarhassa. Eläintarha oli ihan meidän majoituspaikan lähellä.

Olin käynyt Tallinnan eläintarhassa kerran ennen tätä, vuonna 2018, meidän ensimmäisen vauvan kanssa. Se kokemus oli hieman erilainen. Muistan, että pidin kyllä eläintarhasta, mutta järkytyin sitä, millaisissa oloissa osa eläimistä oli. Osa vanhoista häkeistä oli nyt museona, mutta silloin 2018 niistä moni oli vielä käytössä. Nyt onneksi vain muutamat olivat enää käytössä. Kuitenkin muutaman eläimen elinolot vankeudessa kiinnittivät edelleen huomioni. Varsinkin hylkeiden uima-allas oli tosi pieni eikä ollenkaan luonnonmukainen. Nyt siellä oli kylttejä, että osia eläintarhasta parannellaan ja saadaan valmiiksi tänä tai ensi vuonna jne. 

Oli myös palon sellaisia juttuja, joita emme nähneet ollenkaan aiemmalla kerralla ja luulen, että ne olivat ainakin osittain uusia tai sitten emme vaan viime kerralla kierrelleet kaikkialla. Meidän kolmevuotiaalle iso juttu oli se, että sai silittää vuohia. Hän rakastaa eläimiä ja eläimet myös yleensä pitävät hänestä. Hän on lempeä eikä jännitä. Toinen tyttö jälleen arasteli eläimiin koskemista. Hänen lempijuttunsa oli se, kun hän sai mennä jääkarhun kolon malliin ja leikkiä jääkarhua. Minä itse olin kiinnostunut varsinkin isoista eläimistä - erityisesti norsuista ja jääkarhusta.

Oli oikein hyvä päivä. Tavallaan tykkään Tallinnan eläintarhasta melkein enemmän kuin Korkeasaaren, jonne meillä on monena vuonna ollut kausikortit. Korkeasaaressa parempaa on se, että siellä kaikilla eläimillä näyttäisi olevan  aika hyvät elinolosuhteet ja se on rakenteeltaan selkeämpi kierrettävä eikä siellä ole ns. turhaa kiertelyä. Tallinnassa puolestaan on paljonkin potentiaalia laajentumiselle ja elinolosuhteiden parantamiselle. Kotieläinpiha oli kiva lisä. Tallinnassa on myös joitain mielenkiintoisempia eläimiä kuten norsu.