Tältä näyttää kolmenkympin kriisi!

by Emiilia - 7/15/2020

Kaupallinen yhteistyö: Kicks
Sisältää mainoslinkkejä, jotka on merkattu *-merkillä

Tiedän, että nämä ajatukset ovat typeriä, mutta sanonpa ne nyt kuitenkin ääneen. Olen alkanut pikku hiljaa tajuta, että sen lisäksi, että olen menettänyt lasten myötä mahdollisuuden kodinulkopuolisiin harrastuksiin tai rauhallisiin hetkiin tai itsekkäisiin valintoihin nyt ylipäätäänkin, niin olen myös huomannut, että minun ikäni alkaa vaikuttaa ulkonäköön. Sanon tarkoituksella ulkonäköön, sillä esim. päivittäiset jatkuvat selkäkivut alkoivat jo kauan sitten.

Olin 23-vuotias, kun röntgenkuvissa näkyi lievä skolioosi. Välillä selkäkivut äityvät pääkivuksi ja se on osa minun todellisuutta ja normaalia elämää. En tiedä, onko kellään aikuisella ihmisellä edes olemassa ihan kivutonta tai särytöntä päivää. Tämä on jotain, minkä hyväksyin jo vuosia sitten. Aluksi, silloin ennen lapsia kävin kuntosalilla vahvistamassa selkääni. Skolioosiin auttaa se, jos lihakset selkärangan ympärillä ovat hyvässä kunnossa. Olen ehkä kertonutkin, mutta jos nykyisin yritän jumpata kotona, niin yleensä lämmittelyosuus menee ja siihen se sitten tyssää. Siinä vaiheessa lapset hyppivät seinille niin pahasti, että on pakko lopettaa (noin viiden minuutin jälkeen). 

Kipu ei ole siis mitään uutta tai mitenkään vahvistunut kolmenkympin jälkeen, mutta ulkonäkö on muuttunut. Näin tänä kesänä (täytin 30 v. huhtikuussa) ensimmäiset syvät uurteet silmien alla ja iho on todellakin alkanut näyttää siltä, että elämää on eletty. Ulkonäöstä huolehtiminen on lasten kanssa todella vaikeaa. Hampaitten pesukin on raastavaa. Lapset huutavat taustalla. Varsinkin iltaisin he ovat yleensä siinä kohti jo niin väsyneitä, että menee yhdeksi huudoksi vaan koko homma.


Niin, korona, lapset ja ikä eivät ole ehkä paras yhdistelmä ihon tai kauneuden kannalta. Aiemmin kun olin vielä työelämässä meikkasin päivittäin. Se kuului asiaan. Kotiäitinä meikkaan vain hyvin harvoin. Meikittömyyteen päätin äskettäin kokeilla ripsien ja kulmien kestovärjäystä. Ostin *Kicksin verkkokaupasta paketin, jossa mainostettiin, että toimii sekä ripsille että kulmille. Tuote oli siis *Coloran Eyelash & Eyebrow Quick Dye Brown/Black. Kulmista tuli kivat. Kulmien värjäämistä jatkan ehdottomasti jatkossakin. Tosin mietin, että pitäisikö väri olla vähän vaaleampi.

Sen sijaan ripsille en tuotetta ehkä välttämättä suosittele. Tai siis minulla on perinteiset suomalaiset ripset. Niihin ei oikein värin vaihtaminen auta. Tämä on jotain, minkä huomasin jo vuosia sitten, kun kävin ihan ripsiä värjäävässä liikkeessä värjäämässä ripseni. Värjääminen ei anna voluumia. Värjääminen ei oikeastaan edes näy, koska minun ripset on niin olemattomat.


Olen ennenkin blogissani kirjoittanut juttua siitä, että bloggaaminen on paljon brändäystä. Blogin kirjoittajalla on henkilöbrändi, jota hän kantaa kirjoittaessaan ja somea tehdessään. Nykyään suosittujen blogien takana on yleensä aina vahva henkilöbrändi. Iso osa brändiä on yleensä bloggaajan itsestään postaamat kuvat. Henkilöbrändi ilman kuvaa on heikko - ainakin blogimaailmassa. Bloggaajana minun pitäisi ottaa paljon kuvia itsestäni, koska blogi on parempi, jos sillä on kasvot. Blogi on parempi, jos olen luonut sen ympärille vahvan henkilöbrändin. Blogi on kiinnostavampi, jos sitä kirjoittaa ihminen ja siksi omakuvat ovat tärkeitä. Ääni on kiinnostavampi, jos sillä on kasvot. Näin on myös kirjoitetun ääneen laita.

Kuvien ottaminen itsestä on kuitenkin yhtä tuskaa. Jokaisesta kuvasta näkyy se valitettava seikka, jota en ole itse vielä oikein sisäistänyt: Olen pullukka. Niin ja minulla oli jo alunperinkin korkea hiusraja, mutta vauvat ovat molemmat repineet hiuksia ja ne ovat raskauksien jälkeen tietysti myös tippuneet enemmän. Seurauksena olen alkanut näyttää yhä kaljummalta. Kalju pullukka. Ja vielä ikä: Kolmekymppinen kalju pullukka! En ole ihan varma, haluanko brändätä itseäni sellaiseksi. Painon suhteen juttu on sillä tavalla, että se on koko aikuisiän heitellyt tosi paljon. Minun on vaikea uskoa, etten missään vaiheessa taas laihduttaisi tästä 10 kiloa pois.

Miten tämä liittyy kolmenkympinkriisiin? Bloggaaminen liittyy kolmenkympinkriisiin siten, että blogin takia minun pitää ottaa itsestäni kuvia ja koska niitä olisi postattava, niin niitä on myös katseltava. Eikä se auta kriiseilyä yhtään!



Mainos

Saattaisit pitää myös näistä

5 kommenttia

  1. Jos jotain osaisin sanoa niin se kolmenkympin kriisi menee ohi. Neljänkympin kohdalla sanotaan että nyt on takuuaika sitten ohi 😁 Se ei auta juuri nyt eikä tarkoitus ole elää joskus kymmenen vuoden päästä-elämää. Nyt kun kriiseilet tämän kunnolla läpi niin sitten taas helpottaa. Olen 46-vuotias 9-vuotiaan pojan äiti. Siinä on myös yksi hyvä syy kriiseillä. Huoh meitä 😞😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Ritva <3 Tuo lasten kasvaminen se vasta kriisi onkin. Jo nyt isompi tyttö alkaa olla sellainen, että ei jaksa äitin pusuja tai istua sylissä muuta kuin silloin, kun sattuu tai jännittää. Toivottavasti tämä on vain välivaihe. Minulla on jo nyt ikävä minun vauvaa. Suostuuko Matias yhtään enää istumaan sylissä?

      Poista
  2. Ei syliin mutta kainaloon kyllä. Salaa kavereilta. Noita en tule syliin -vaiheita oli monta ja aina palasi kunnes vasta vuosi sitten tuli lopulta stoppi. On kyllä jo iso poika 148-senttinen ☺️

    VastaaPoista
  3. Ihan ekaks. Sä oot kaunis! Toiseks, sulla on mun mielestä ihan todella silonen iho, kuvista päätellen. Vauvan pylly posket, niinku joku on munki poskista sanonu. :D Eiks oo ihan imartelevaa?
    Niin ja jumppa lasten kans, mua auttaa ku ajattelen et viis minsaaki on aina parempi ku ei yhtään. Alotan siis ja jos ehdin rauhassa jumppaamaan pidempään, niin se on aina plussaa. Joskus lapset pyörii ympärillä, päällä ja alla, sit mennään tilanteen mukaan. Heitetään tilanne leikiks ja kohta lapset kyllästyyki jo ja jatkaa omiin leikkeihin. Toki on myös niitä kertoja ku oon just päässy vauhtiin ja yks tulee niskakakkoissa viereen ja toinen huutaa vesissä pyyhkimään tms. Sitä se on lasten kanssa. Mutta tohon kodin ulkopuoliseen elämään, sitä olis kyllä hyvä saada järjestymään edes pieni hetki viikoittain ilman lapsia. Vaikka yksinäinen lenkki tms. Siitä saa valtavasti voimia. Tsemppiä. T:kohta 31v.

    VastaaPoista