Olen miettinyt tätä, että miksi ihmeessä minulla on koko ajan jonkin asteista stressiä. Tietysti ilmiselvästi teen myös kotiäitiyden lisäksi nykyään jonkin verran töitä kotona. Kuitenkin sellaisinakin päivinä, jolloin minulla ei periaatteessa olisi mitään työjuttua tehtävänä, niin koko ajan tuntuu, että silti tekemistä olisi niin paljon, että sen tekeminen ei ole edes mahdollista.
Olen miettinyt, että onko vastaus olisikin oikeasti koti, ei äitiys vaan koti! Että ei edes varsinaisesti lapset vaan se ympäristö, koti. Voiko se olla niin? Se tehtävävirta, joka koko ajan kotona on vastassa. En tiedä, onko se niin, mutta varmaa on se, että voisin tältä paikalta luetella varmaan helposti 500 asiaa, jotka täällä kotona pitäisi tehdä. Asioita kuten:
vie tyhjä vellipurkki roskikseen, imuroi lattia, pyyhi pölyt lampun päältä, vie korvis alas, tyhjennä pissapotta, keksi käyttämättömälle hiirelle parempi paikka, siivoa lasten lelut toiseen huoneeseen, viikkaa pyykit, pese tuttipullot tutit, tyhjennä kuivauskaappi, tapa kärpäset, tyhjennä vaipparoskis, laita koukut seinään johtoja varten, vie uusi lastenistuin autoon, siirrä vanha istuin toiseen autoon, vaihda lakanat, korjaa sängyn aluspidikkeet, imuroi portaat
Tämä lista voisi jatkua loputtomiin. Siis aivan loputtomiin. Vie tämä tavara tuonne ja tämä tuonne. Mutta eikö tämä ole joka kodin ongelma? Miksi se tuottaa nimenomaan kotiäidille stressiä? No, minusta itsestäni tuntuu, että saan raapaistua tämän ehkä ainakin 500 kohtaa kattavan listan pintaa joka päivä, mutta lapset vaativat paljon keskittymistä koko ajan. Minusta tuntuu, että jos olisin ihan yksin kotona jonkun päivän tekemässä sitä listaa lyhemmäksi, niin voisin saada sitä vaikka kuinka pitkälle tehtyä. Nyt kuitenkin raapaisen vain akuuttia pintaa ja se kaikki muu velloo siellä taustalla.
Tässä en maininnut sitä, että päivää katkoo tosiaan viiden ruokailun/välipalan järjestämisen 365 päivänä vuodessa. Tiedätkö montako ruokailua: välipalaa, iltapalaa, aamupalaa, lounasta, päivällistä se on vuodessa. 1825 ruokailua vuodessa. Totta kai kuittailen esim. välipalan usein antamalla tytöille käteen hävikkiruoista ostamani pussijugurtin. Eihän se aina paljon vaadi, mutta se rytmittää koko päivän. Sitten esimerkiksi vaipanvaihtojuttu on sellainen, että se "katkoo" päivää koko ajan. Meidän tytöillä on aina maha toiminut. Normaali päivä voi sisältää yleensä 2 - 4 kakkapesua, mutta se voi sisältää myös kuusi kakkapesua.
Mainitsinko jo pukemisen. Puen aamulla suurimman osan kolmen ihmisen vaatteista. Tässä mies auttaa välillä ja välillä vanhemmalla tytöllä on tarpeeksi motivaatiota ja taitoa pukea jokin vaatekappale itsekin päälle. Mutta jos päivässä tulee kuusikin kakkaa, niin arvaatko monta pukemista päivässä siitä tulee. Minulla ei ole käsitystäkään, mutta minusta tuntuu, että jos meistä kotiäideistä tehtäisiin sellainen "What people think I do vs. What I actually do" -meme, niin veikkaan, että What I actually do -kohta olisi varmaan se pukeminen. Ja tässä en edes aio mene siihen, että totta kai lapset tarvitsevat muutakin kuin nämä perusasiat! Sylittelyt ja sormen puhaltamiset jne. jne.
Niin, mutta siksi on niin kiva olla leikkipuistoissa ja sisäleikkipuistoissa. Ei ole sitä koko valtavaa tehtävälistaa, joka möyrii joka hetki siellä taustalla ja pitää otteessaan. Mistä teidän mielestä kotiäitistressi tulee?
0 kommenttia