Annan tytön kiskoa minua hiuksista, jotta saisin nukkua edes vähän kauemmin

by Emiilia - 10/29/2020

Tiedän, että otsikko on tavallaan surullinen, mutta valitettavasti se on totta! Ja valitettavasti, sinä rakas kohtalotoverini, saatat tietää mistä puhun.

Aloitin kirjoittamaan tätä postausta eräänä niistä öistä. Se alkoi näin: Menen nukkumaan noin kello 00.30. En ole ehtinyt nukahtaa vielä, kun kuulen yksivuotiaan tulevan. Otan hänet viereen ja pidän tiukasti kiinni. Hän nukahtaa pian. Sitten olen edelleen hereillä, kun kolmevuotiaan kitinä kuuluu hetkeä myöhemmin. Tässä vaiheessa mieheni tuo kolmevuotiaan minun viereen ja menee itse varasänkyyn tyttöjen huoneeseen nukkumaan. Siinä sängyssä vieraat nukkuvat ja siinä sängyssä mieheni nukkuu, kun hänellä on yövuoroviikko.

Niinpä olen jälleen mieheni ja minun, meidän parisängyssämme mutta en mieheni vaan kahden pienen tyttöni kanssa. Joskus mieheni menee sohvalle ja joskus vierassänkyyn. Joskus hän jää. Haluan hänen aina jäävän. En pidä siitä, ettei hän nuku vieressäni (mikä on tietysti keissi joka tapauksessa kolmen viikon välein). Niinä öinä, jolloin olemme loppuyöstä kaikki neljä meidän parisängyssä, herään poikkeuksetta muita aiemmin kipuun. Asento on niin kiero, että muutenkin kiero selkäni ei sitä kestä. Niinpä nousen ylös tai siirryn loppuyöksi jalkopäähän nukkumaan.


Sanotko, että miten aikuinen nainen voi alistua moiseen kohtaloon? Miten moderni aikuinen nainen voi moiseen alistua? Kysy vain. Vastaus on äitiys. Äitiys tekee meistä pehmoja. Ei siitä pääse yli eikä ympäri. En minä voi laittaa lasten ovea kiinni ja nukkua viereisessä huoneessa kuuntelemassa sitä huutoa. Minäkin tykkään nukkua jonkun vieressä. Totta kai hekin tykkäävät. Heidän sängyt omassa huoneessa ovat myös - tämä lienee jollekulle yllätys - vierekkäin, eivät peräkkäin tai päällekkäin tai eri puolilla huonetta. He nukkuvat vierekkäin, mutta sänkyjen reunat ovat välissä. Joissain kulttuureissa (tietysti myös omassamme joitain vuosia sitten) lapset nukkuvat aina vierekkäin samassa sängyssä. Voiko niin tehdä nykyisin? Onko se sosiaalisesti hyväksyttävää? Sano sinä.

Entäs se otsikon hiusten vetäminen? Meidän yksivuotias herää usein öisin pyöriskelemään sängyssä. Hän herää joka yö ja vaihtaa sänkyä omasta sängystä meidän sänkyyn. On öitä, jolloin hän tässä prosessissa ehtii ilmeisesti herätä liikaa ja siitä seuraa se, että hän pyöriskelee sitten lopulta joskus pitkältäkin tuntuvia aikoja meidän sängyssä. On öitä, jolloin pyöriskeleminen vaan jatkuu ja jatkuu. Joskus tämä tapahtuu vasta lähellä herätystä. Katson kelloa ja tiedän, että nukkumisaikaa on vielä jonkin verran jäljellä. 

On öitä, jolloin olen yksinkertaisesti liian väsynyt reagoimaan. Tyttö yrittää lähteä sängystä. Vetäisen hänet takaisin. Yritän pitkittää omaa untani. Tiedän, että tytölle pitäisi käydä hakemassa alhaalta vellipullo. Se auttaisi heti. Osaan kyllä laskea asioiden summan. Edellisenä iltana olimme jossain ja iltavelli, jonka annan kaikkien iltapalojen ja muiden päälle vielä lopussa täyttämään mahaa (jotta saisin itse nukkua yhtäjaksoisemmin!) jäi saamatta. Tyttö nukahti autoon. Sama stoori joka kerta. Hän meni hieman liian aikaisin nukkumaan ja iltapalan jälkeen ei tullutkaan sitä lopullista vellisinettiä.

Tyttö kiskoo hiuksista. Hän vain yksinkertaisesti vetää niistä. Annan hänen leikkiä hiuksillani ja toivon, että hän pian kuin ihmeen kaupalla nukahtaisi. Tunnen kuinka hiuksia irtoaa. No, ne kasvavat lopulta takaisin. Nyt haluan vain nukkua. Saan nukuttua muutaman minuutin ja sitten herään hiusten kiskomiseen jälleen. Ja nukahdan taas, vain herätäkseni siihen todellisuuteen, että hän kiskoo minua hiuksista edelleen. Yritän peittää käsillä hiukseni. Tyttö suuttuu. Hän alkaa huutaa. Vaihtoehtoja on kaksi: Yrittää pitää häntä paikallaan, jotta hän pystyisi rauhoittumaan ja nukahtaisi uudelleen tai vääntäytyä sängystä ylös, hyppiä lapsiporttien yli portaita alakertaan ja hakea velli samalla, kun tyttö huuta yläkerrassa äitin lähtöä pääpunaisena. Joinain öinä, jos tulemme jostain, myös tuttipullo pitäisi pestä. 

Kuulen opposition äänet pääni sisällä: Miksei minulla ole tuttipulloa ja velliä jo valmiiksi yläkerrassa? Yleensä onkin mutta ei aina. Ei aina jaksa kaikkea. Ei aina voi olla täydellinen. Toinen, mihin oppositio puuttuu on se, että ei yksivuotias enää tarvitse velliä tuttipullosta. Siihen totean, ettei tarvitsekaan, mutta se helpottaa asioita kuitenkin. 


Paljon ehdotuksia, paljon ajatuksia - myös omassa päässäni - mutta tiedätkö: Olen alkanut ajatella, että äitiys vaatii paljon soveltamista. Ei ole yhtä oikeaa vastausta. On paljon hyviä, mutta isoon osaan kysymyksistä ei ole joka tilanteessa toimivaa yhtä absoluuttista oikeaa vastausta. Lapsen lyöminen on aina väärin. Siihen on absoluuttinen yksi oikea vastaus. Esimerkkejä nämä vaan. No, lapselle olisi parempi opettaa, että hiuksista ei saa vetää, mutta se, että on ilman taukoja nukkunut kuukausia - vuosia - liian vähän ja joku vetää hiuksista keskellä yötä vain parin nukkumistunnin jälkeen tai kun olet vasta päässyt nukkumaan tai kun saisit nukkua lähes nukkumattoman yön jälkeen vielä hetken - ja annat sen tapahtua puuttumatta siihen. Se on yks hailee. Siihen ei lapsen kasvatus kaadu. 

Eikä margariinin sohvalla. Eikä kakkatahroihin suunnilleen joka matossa. Eikä syötyihin kaukosäätimiin tai rikottuihin kännykän panssarilaseihin tai imeskeltyihin vessaharjoihin tai raskauksien repimiin vartaloihin tai edes siihen loputtomaan väsymykseen tai pistävään pissanhajuun vessassa. Tarvitseeko enää sanoa muuta? Yksin lasten kanssa selvittävä kaikesta. Mitä muuta siinä voi?

Saattaisit pitää myös näistä

1 kommenttia

  1. Lue ja ota yhteyttä tohtori Sunnyyn, jos tarvitset vahvan rakkauden loitsun rikki suhde.
    Kun olin kuusi kuukautta raskaana toisen lapseni kanssa, erosin miehestäni. Ensimmäisen lapsemme syntymän jälkeen olimme riidelleet ja väittäneet keskeytyksettä, hän ei enää rakastanut mitään rakkautta tai luottamusta hänestä, joten hän erosi minusta. Ja kaikki nämä kaikki, kokeilin kaikkia erilaisia ​​keinoja saada hänet takaisin, kokeilin myös muutamia erilaisia ​​taikuisia pyöriä asuinmaassani, mutta yksikään niistä ei voinut tuoda Tomia luokseni. Ainoastaan ​​tohtori Sunny takasi kiireellisen 48 tunnin loitsun ja vakuutti minulle, että mieheni olisi jälleen kanssani. Kirjoitan kiitokseksi ja kiitokseksi lupausten pitämisestä ja lahjakkasi ja suuren voimasi käyttämisestä tuoda hänet takaisin kotiin. Olin innoissani siitä, että olet erikoistunut rakastajien sulauttamiseen. Kiitos, sir, auttaessanne minua elämäni pahimpina aikoina, että olin niin suuri taikuuden taikuri ja että hän antoi minulle rakkauden taikuuden, joka toi minulle niin paljon iloa avioliitossani. Mieheni on palannut ja lupaan koskaan jättää minua enää. Jos epäilet hänen kykyjään, uskokaa minua. Sinulla pitäisi olla mahdollisuus. Se kannattaa tavoilla, joita et voi edes kuvitella. Jos olet vahvempi juuri nyt ja tarvitset vahvan ja kiireellisen rakkauden loitsun palauttaaksesi ystävällisesti tohtori Sunnyn, juuri nyt on ainoa vastaus rikki parisuhteen tai avioliiton palauttamiseen. drsunnydsolution1@gmail.com tai Whatsapp häntä soittamalla +2348082943805. Kiitos.

    VastaaPoista