Kukkien hoitoa - Unelma 5

Kukkien hoitoa

by Emilia - 10/08/2018

Rakastan kukkia ja kasveja. Meillä on niitä paljon ja ne lisääntyvät säännöllisesti. Vaikeinta on tietää, mihin ne kaikki laittaisi. Kesällä suurin osa on verannalla, mutta talvella veranta on liian kylmä niille. Kasvit vaativat säännöllisesti hoitoa. Meidän prinsessan nukkuessa päiväuniaan teen vähän isomman projektin. Peitän ruokapöydän jätesäkeillä ja katson, mitä mikäkin kasvi tarvitsee.

Kaktus

Kaktuksia meillä on vain yksi. Se on ollut minulla noin seitsemän vuotta. Ostin sen aikoinaan yhtä yliopiston tehtävää varten. Kaktukset kestävät mitä vaan. Tämä yksilö on tippunut lattialle monta kertaa ja haljennut. Varsinkin muutoissa on sattunut paljon vahinkoja (muuttoja tänä aikana ehkä viisi). Siinä oli alunperin vain yksi "nuppi". Rikkoutuessa siihen tulee aina uusia nuppeja. Nyt eräs pieni tyttö on jo useamman kerran käynyt koittamassa piikkejä. Yritän opettaa hänelle, että kasvit ovat eläviä olentoja eikä niitä saa vahingoittaa. Katsotaan, miten se onnistuu.



Kaktuksen tuin kepillä, koska se näyttää kaatuvan. Joskus ne (kasvit ja ihmiset)  tarvitsevat jonkin aikaa tukea voidakseen kasvaa suoraan ja vahvistua.


Lihansyöjäkasvi

Tämän kasvin taustatarinaa kirjoitin tähän blogiin jo pari vuotta sitten linkki. Nuo parin vuoden takaiset kolme yksilöä kuolivat. En ollut lukenut niistä tarpeeksi ennen niiden ostoa. Tein niillä liikaa testejä, mutta ne kuulemma kestävät vain viisi sulkeutumista per lehti.


Tämän yksilön on nimeltään Dimppa ja se on uusin hankintani. Sille en tehnyt mitään muuta kuin, että siirsin sen aurinkoisimmalle paikalle talveksi.

Pelargoniat

Kauneimmat kukkani. Pidän valtavasti etenkin vaaleanpunaisista kukista. Vaaleanpunaiset ruusupegoniat ovat minun lemppareitani, mutta jostain syystä en saa niitä pysymään hengissä.



Pelargonian tuoksusta en pidä. Se tuo mieleen muistoja vuosien takaa, joista osan haluaisin unohtaa.  Ostin nämä yksilöt torilta tänä kesänä. Sellaista kai elämä on: Pidän kauniina, en halua mennä lähelle. Vaalin silti.


Nypin pelargonioista kuolleet nuput pois ja tuin vartaalla kaksi kolmesta kukasta. Jostain syystä ne ovat kasvaneet kesän aikana niin korkeiksi, että eivät oikein pysy omalla puolellaan. Vein ne verannalle, jossa aion seurata niiden pärjäämistä. Meidän veranta on talvella tosi kylmä. En halua menettää niitä. 

Saint Pauliat

Näiden kantaisän olen saanut isältäni ja lisännyt niitä itse. Nypin kuolleet kukat ja siirsin lämpimään



Pidän sinisistä kukista, mutta lehdet ovat aina olleet minusta pelottavat. Tällä hetkellä kaikki minun noin kymmenen Saint Pauliaani voivat huonosti. Ne eivät pitäneet verannasta ja olivat siellä huonolla hoidolla. Niitä pitää kastella kaksi kertaa viikossa vähän ja nyppiä kuolleet kukat. Ne eivät pärjää kesällä auringossa. Talvella aurinkoa on niin vähän, että ne voivat olla myös auringossa, mutta tykkäävät varjosta. Ne poikkeavat koko muusta poppoosta monellakin tapaa. Tietääkö kukaan, miksi tuo toinen yksilö on vaaleampi? Minä en. 

Orkidea

Tämä kukka on minulle täysi mysteeri. Sen sielunelämää en ymmärrä. Pidän siitä, kun se on kukassa, mutta miten sen saa kukkimaan uudelleen?



Tämä yksilö on ollut minulla vuoden. Siihen tulee kaunis pinkki kukka. Saimme sen lahjaksi, kun tyttäremme syntyi, joten ehkä se on tarkalleen ottaen hänen. Pidin sitä likoamassa useamman kuukauden, mutta nyt otin hetkeksi kuivumaan, kun vaikuttaa siltä, että vesi on sille liikaa. Maavarsi tai - juuri pitää olla poissa vedestä. Paljon muuta en siitä tiedä. 

Tulilatvat

Rivien välistä tulikin jo esille, että melkein kaikki meidän kasvit liittyvät perheeseen jollain tavalla. Niitä on annettu perheenjäsenille ja saatu heiltä. Ja suurin osa kasveja koskevasta tiedosta tulee myös edelleen perimätietona tai omana kokemuksena.


Tulilatvoja on ehkä kuusi. Niihin jokaiseen liittyy tarina (niin kuin kaikkiin muihinkin). Yksi ei edes ole minun vaan tuli minulle hoitoon äitini ulkomailla asumisen ajaksi useampi vuosi sitten. Äiti on ollut Suomessa jo pari vuotta.

Yhden pelastin parkkipaikalta, kun joku oli jättänyt sen siihen. Yhden sain mieheltäni, kun olimme vasta menneet naimisiin.


Tulilatvoille laitoin lisää multaa, nypin kuolleita lehtiä ja kaksi niistä laitoin samaan ruukkuun pitämään seuraa toisillensa.


Tulilatvoja minulla on ollut pitkään. Ne ovat myös jo pitkään olleet tuollaisessa kukkimattomassa pienilehtisessä tilassa, jota sanon remissioksi. Oikeaa nimeä en sille tiedä. Olen yrittänyt monia eri keinoja saadakseni ne takaisin loistoonsa, mutta vaivihkaa uskallan epäillä, että niillä on salaisuus: Ne kukkivat vain kerran. 

Köynnös

Tämän kasvin nimeä en tiedä. Jos tiedät, niin pistäpä kommentti kenttään viesti. Olen yrittänyt asiaa googlettaa, mutta en ole oikein saanut lopullista vastausta. Sain sen mummolta perinnöksi. Se kommunikoi kanssasi selviten. Nuupahtaa, kun sillä on jano, ja kun se on saanut vettä, niin kaikki on hyvin taas. Kuin miehet, helppo - ei tarvitse lukea rivien välejä.




Lilja


Tämä yksilö on hyvin helppo. Se tarvitsee paljon vettä kerran viikossa ja se on tyytyväinen. Sen vaihdoin pienempään ruukkuun. Se kuulemma vain kasvaa ja kasvaa, jos aina vaihtaa isompaan ruukkuun. No jossain vaiheessa loppuu tila.



Vehka

Tämä kasvi on myrkyllinen. Se kukkii usein. Sen lehdet keräävät pölyä. Haluan siitä eroon, koska tyttäreni on vähän liian kiinnostunut sen lehdistä. Olen yrittänyt kaupitella sitä kaikille. 

Saattaisit pitää myös näistä

0 kommenttia