Millainen on rintojen magneettikuvaus? Kokemus syöpäsairaalan tutkimuksista + tulokset

by Emiilia - 4/24/2021

 Kaupallinen yhteistyö: Docrates Syöpäsairaala

Täytyy heti kärkeen todeta, että tämä on ollut kaikista minun tekemistä yhteistöistä ehdottomasti se, joka on mennyt eniten ihon alle - useammallakin tavalla. Viime vuoden alkupuolella minut kutsuttiin ensimmäiseen syöpäseulontaani (papa). Lopulta kaikki kevään ajat kuitenkin peruttiin koronan takia. En missään vaiheessa päässyt seulontaan.

Lasten syntymän jälkeen syövän tai muun vaarallisen sairauden pelko ja pelko elämän päättymisestä, on tullut koko ajan konkreettisemmaksi. Erityisesti rintasyöpä on imetysten aikoihin mietityttänyt. Se, että olisin täysien maitorauhasten keskeltä tuntenut kasvainta, tuntui aina varsin epätodennäköiseltä. Ehkä hormonit myös herkistävät näille ajatuksille.



Viime viikolla se sitten tapahtui. Pääsin Docrates Syöpäsairaalaan rintojen magneettikuvaukseen. Ensin hoitaja soitti minulle ja varasi minulle ajan seulontaan. Hän sanoi, että magneettitutkimus olisi minulle paras vaihtoehto, koska se on hyvin herkkä menetelmä syövän varhaiseeen toteamiseen eikä siitä tule säderasitusta. 

Docrates Syöpäsairaalassa on seuraavat syövän varhaisen toteamisen palvelut:
  • mammografia tai rintojen magneettikuvaus
  • PSA-verikoe eturauhassyövän varhaiseen toteamiseen
  • kotona tehtävä FIT-testi suolistosyövän varhaiseen toteamiseen
  • ihotautilääkärin tekemä dermatologinen tutkimus
  • onkologin tekemä keuhkosyövän oirekartoitus 
Docrates Syöpäsairaala sijaitsee Helsingin Jätkäsaaressa. Lue lisää osoitteessa www.docrates.com

Äiti oli meillä viime viikolla käymässä ja miehelläni oli iltavuoro, joten pääsimme mieheni kanssa lähtemään Helsinkiin kahdestaan. Äiti vei meidän poissaollessamme vanhemman tyttären päiväkotiin ja hoiti nuorempaa tytärtä kotona. Edellisestä kerrasta, kun olimme mieheni kanssa jossain kahdestaan olikin sitten kulunut jo vuosi ja kolme kuukautta. Halusin mieheni mukaan useammasta syystä. Ensinnäkin tarvitsisin valokuvaajan, toiseksi henkisen tuen ja kolmanneksi jonkun, joka auttaisi minua löytämään parkkipaikan. Stressaan aina Helsingin kantakaupungilla parkkeeraamista. No, tällä kertaa sen stressaaminen oli täysin turhaa. Syöpäsairaalan edessä oli pitkä katu täynnä tyhjiä parkkipaikkoja ja Docrateen asiakkaille oli käytössä myös maksuton pysäköintihalli. 




Menimme sisään yhdessä mieheni kanssa, mutta aika nopeasti meille selvisi, että hänen pitäisi odottaa käytävässä. Korona-aikana saattajia ei sallittu, mikä on tietysti hyvin loogiska ja järkevää sen kannalta, että syöpäsairaalassa on tietysti paljon potilaita, joiden vastustuskyky on merkittävästi heikentynyt. Niinpä mieheni jäi aulaan odottamaan ja minä suuntasin ilmoittautumispisteelle. Sieltä sain täytettäväksi perustietolomakkeen. Minut ohjattiin hissiin ja toisen kerroksen odotusaulaan. Minua jännitti. Tiesin, että itse tutkimus olisi vaaraton, mutta tilanne ja paikka oli täysin uusi. En myöskään tiennyt, mitä minulta odotettiin

Odotusaulassa kuuntelin sivusta kahden vanhemman ihmisen keskustelua. He puhuivat koronasta, kertoivat toisilleen, keitä tapaisivat ja mitä tekisivät koronan jälkeen. Kuulosti siltä, että he olivat tavanneet ennenkin. Leppoisa keskustelu teki tilanteesta vähemmän jännittävän. Toinen seikka, mikä helpotti jännitystä oli se, että pian magneettikuvaushuoneesta ilmestyi ystävällinen hoitaja. Hän kehotti minua käymään varmuuden vuoksi vessassa. Sieltä palattuani hän rupatteli minulle parvekeistutuksista ja kokemuksista ulkomailla. Sukulaissielu! Tiesin, ettei hän pitäisi minua hölmönä, vaikka kysyisin tyhmiä kysymyksiä. Ajattelin, että hän oli juuri oikeanlainen ihminen tähän hommaan. Muistin toki myös sen yksityiskohdan, että kaikki tähän huoneeseen tulijat eivät tulleet varhaisen toteamisen vuoksi.

Hoitaja ohjasi minut ottamaan kaikki vaatteet pois ja vaihtamaan päälle kimonotyyppisen kaavun. Sitten hän pisti kyynärtaipeeseen kanyylin, jota pitkin varjoaine lopulta tulisi. Kävin ennen lapsia luovuttamassa verta usein, joten kanyylin laitto ei ole synnytyksissä tai tutkimuksissa koskaan ollut minulle mitenkään kovin jännittävää. Lopulta hoitaja ohjasi minut makaamaan pöydälle, jossa oli rinnoille ja kasvoille aukot. Hän kertoi, etten saisi liikkua, mutta jos tuntuisi, etten pystyisi olemaan paikallani, niin voisin liikauttaa vähän sormia tai varpaita. Tutkimuksen lopussa olisi noin 12 minuutin osuus, jonka aikana ei saisi enää ollenkaan liikkua. Hengittää tietysti saisi. Koko tutkimus kestäisi noin puoli tuntia. Lopuksi hän sanoi, ettei kannata ajatella liikkumattomuutta liikaa, sillä se tekee siitä vaikeampaa. Se oli hyvä neuvo. He työnsivät minut sisälle magneettikuvauslaitteeseen. Korviini laitettiin kuulokkeet, joista kuulin sen saman ystävällisen hoitajan puheen tutkimuksen edetessä.

Olin kuullut tästä tutkimuksesta eri ihmisiltä. Joku oli sanonut, että se olisi ahtaanpaikankammoiselle vaikeaa. Minä en kokenut ainakaan tätä laitetta millään tavalla ahtaaksi. Sehän oli molemmista päistä auki! Ja tilaa laitteen ja minun välillä oli muutenkin runsaasti. Olin myös kuullut, että paikoillaan oleminen olisi vaikeaa. En tiedä, johtuiko se pitkästä jaksosta valvomista, mutta tämäkään osuus ei ollut kovinkaan vaikea. Otin heti alusta asti mahdollisimman rennon asennon ja ajattelin, että kerrankin saan olla jossain rauhassa puoli tuntia. Se on tietysti pienten lasten äidille harvinaista herkkua. 

Kolmas asia, mistä olin kuullut ihmisten puhuvan aiemmin, on varjoaineen laittaminen elimistöön. Sanotaan, että se tuntuu kädessä kylmältä. Varjoaine on kylmempää kuin veri ja tietysti se on aluksi myös suonessa kylmempää kuin veri. Tämä oli se kohta, jota hämmästyin. En tajunnut, että tuntisin varjoaineen leviämisen verenkiertoon niin konkreettisesti. Yllätyin tuntemusta, mutta samalla vakuutin itselleni, ettei tässä ollut mitään hätää. Kokonaan uusi kokemus mutta ei vaarallinen sellainen. Varjoaine lämpeni kehossa jo ennen kuin ehdin tuntea sen leviävän kättä pidemmälle.



Puoli tuntia meni nopeasti ja tutkimus oli ohi. Minut vedetteen koneesta ulos. Siinä vaiheessa kysyin hoitajalta, mitä tapahtuisi varjoaineelle kehossani. Hän sanoi, että tässä vaiheessa varjoaine oli jo virtsarakossa. Varjoaine ei olisi millään tavalla elimistölle haitallista, mutta juominen nopeuttaisi tietysti sen poistumista elimistöstä. Hoitaja otti kanyylin pois. Minä puin vaatteet päälleni. Saisin tulokset postitse kotiin seuraavalla viikolla. Tepastelin alakertaan mieheni luokse ja aloin selostaa häenelle jännittäävää kokemustani. Mieheni kokemus aulassa oli toisenlainen. Hän oli nähnyt paikaltaan sisääntulijat. Hän sanoi, että muut hänen näkemänsä ihmiset eivät olleet tulleet syövän varhaisen toteamisen takia.

Koko käynnin ajan jossain mieleni sopukoilla pyöri ajatus siitä, että entäs jos tässä tutkimuksessa löytyisikin jotain. Yritin olla ajattelematta sitä liikaa. Parempi murehtia sitä sitten, jos murehdittavaa on. Sain tutkimustulokset postiin eilen eli noin viikon päästä tutkimuksesta. Tulos oli minun suureksi helpotuksekseni negatiivinen. Nestettä oli jonkin verran, mutta kaikki oli normaalin rajoissa.

Mitä ajatuksia minulle jäi tuosta tutkimuksesta: Syövän riski on todellinen jokaiselle meistä. Seulonnat ovat ehdottoman hyvä juttu ja niihin on tärkeä osallistua. Tärkeää on tarkkailla patteja rinnoissa tai kainaloissa. Lue lisää rintasyövän varhaisesta toteamisesta täällä.

Avainsanat: magneettikuvaus, rintasyöpä, syöpäsairaala, Docrates, Docrates Syöpäsairaala, varjoaine, varhaisdiagnostiikka, syövän varhainen toteaminen, magneettitutkimus, syöpäseulonta

Saattaisit pitää myös näistä

0 kommenttia