Just tää hetki! Saako koronan unohtaa?

by Emiilia - 4/03/2021

Just tää hetki. Saanko vaan kirjoittaa? Haluan ikuistaa ne ajatukset, jotka pyörivät päässä, sillä juuri tätä hetkeä en tule enää koskaan elämään. Toissapäivänä kuntosalit menivät kiinni pariksi viikoksi. Ravintolat on kiinni. Take away sallittu. Tapaamme edelleen ystäviä viikoittain, muita kotiäitejä täältä Porvoosta. Puhuvat, että sekin kielletään. Tosin puhuvat pääosin pääkaupunkiseudusta. Eilen uutisoitiin, että Porvoossa oli epidemian synkimpiä päiviä. Tapauksia oli 11. Mikä tarkoittaa, että eilen joka 4600s porvoolainen sairastui koronaan. Pari viikkoa sitten ensimmäinen tuttuni kuoli koronaan Helsingissä. Samalla näinä päivinä pitäisi tulla täyteen miljoonan rokotetun suomalaisen raja. En tiedä, mitä sanoa.

Totuus on se, että olen lakannut pelkäämästä itseni puolesta jo ajat sitten. Jos kuolen niin kuolen, mutta tilastojen valossa se on epätodennäköistä Suomessa. Suomessa on todettuja koronatapauksia tällä hetkellä 78 106 (lähde 2.4.2021) ja alle kymmenen 30-39-vuotiasta on kuollut koronaan. Täytän 31 vuotta ensi viikolla. 

Kuntosalilla 31.3.2021. Kuntosalit menivät kiinni 1.4.2021 alkaen.

Otanko koko koronan liian kevyesti? En ota sitä lainkaan kevyesti. Minusta on hyvä, että kaikki ylimääräinen on jäissä hetken, kunnes suuremmassa riskissä olevat on saatu rokotettua. Samalla toivon, että ihmiset ajattelevat toistensa parasta ja myös ottavat sen koronarokotteen. En halua vältellä kaikkea ja kaikkia vuosia tästä eteenpäin. Tyttäreni rukoilee ja puhuu päivittäin siitä, että haluaisi HopLoppiin, Korkeasaareen, isovanhempien luokse, uimahalliin. Tähän elämään tottuu. Olen tottunut siihen ajatukseen, että koko elämä on tässä. Ajan päiväkodin, kaupan ja kodin väliä sekä käyn ystävien luona kerran viikossa. Teen töitä kuutena päivänä viikossa ja rämmin jatkuvasti tekemättömien kotitöiden suossa. Silloin tällöin teemme retken leikkipuistoon. Kotipihalla ja saunassa käymme usein.

Ja kyllä haluaisin nähdä, kuinka nuorempi tyttöni leikkii ensimmäistä kertaa nyt isompana sisäleikkipuistossa ja vanhempikin pääsee taas pitämään hauskaa. Mietin, missä vaiheessa hänen muistonsa sisäleikkipuistoista alkavat hämärtyä. Muistaako hän oikeasti vai onko siitä tullut vain mantra. Minä itse kaipaan uimista. No, kesä tulee. Toivottavasti päästöjen vähentäminen on vähentänyt sinilevää. Vaikea kuvitella, että uimarantoja Suomessa suljettaisiin. Minulla on ikävä ison maailman, valtamerien, rantoja. Siihen menee varmaan ainakin pari vuotta vielä. Olisi kiva päästä edes kylpylään!

Mutta samalla nämä puheet ovat puhetta vaan. Olen tottunut omaan pieneen kuplaani ja pärjään siinä kyllä. Kaikki unohtuu niin nopeasti. On helpointa ajatella, että kaikki poikkeamat on poissa laskuista. En ole edes googlettanut, että olisiko jotain mahdollisuuksia olemassa. Uutisissa näen kuvia ihmisistä laskettelurinteissä Lapissa. Ajatus tuntuu absurdilta. Suomessa on oikeasti alueita, joilla asuvat käyvät edelleen uimahallissa, kylpylöissä, perheenjäseniä tapaaamassa, perhejuhlissa, sisäleikkipuistoissa, lomalla, mökillä, museoissa jne. jne. Hämmästyn joka kerta, kun näen somessa tai uutisissa jotain näistä. "Ai niin, me emme kaikki eläkään omissa pikku kuplissamme." Olen monta kuukautta pysytellyt pääasiassa Porvoossa ja Sipoossa, ja käynyt pääkaupunkiseudulla noin kerran kuukaudessa. Senkin unohtaa. Se olikin niin lähellä, 25 minuuttia kesänopeuksilla

Siinä oli tämä hetken ajatukset.

Saattaisit pitää myös näistä

0 kommenttia