Minulla alkaa tulla koko Amerikan presidentinvaalit korvista ulos, mutta niiden uutisointi on myös muistuttanut minua omista kokemuksistani Amerikassa ja amerikkalaisesta kulttuurista. Olin joskus aikaa sitten haastattelussa eräässä podcastissa, jossa amerikkalainen nainen haastatteli minua Yhdysvaltain ja Suomen kulttuurieroista. Ajattelin jo silloin, että pitäisi kirjoittaa niistä postaus, mutta silloin minusta tuntui, että olin käsitellyt koko aihetta aivan liikaa. No, nyt ajatukset ovat saaneet muhia ja olen valmis kertomaan teille omien kokemusteni pohjalta kulttuurieroja, joita ehkä jokainen ei ole bongannut.

Käsitykseni perustuvat lukuisiin keskusteluihin amerikkalaisten kanssa sekä täällä Suomessa että Yhdysvalloissa sekä omiin havaintoihin. Myös minun oman lapsuudenperheeni jäseniä on asunut Yhdysvalloissa. Itse olen tehnyt sinne kolme lomamatkaa, joitten aikana olen käynyt neljässä eri osavaltiossa, jotka ovat kaikki sijainneet Amerikan länsiosissa: Utah, Arizona, Kalifornia ja Nevada. Olen keskustellut sekä Suomessa asuvien amerikkalaisten kanssa että Amerikassa asuvien suomalaisten kanssa. Halusin kertoa teille nämä taustat, ettei jäisi sellainen mielikuva, että vedän hatusta.

Nyt vaalien aikana tämä on yksi asia, joka on pyörinyt mielessä paljon. Amerikkalaisessa kulttuurissa ujous on ongelma, joka vaatii korjaamista. Amerikkalaisen yhteiskunnan ennakko-oletus, presuppositio, on, että ujous on aina negatiivinen asia. Se on jotain, mikä vaatii poisopettelua ja korjaamista. Ujouden takia saatetaan jopa käydä terapiassa. Amerikkalaisessa kulttuurissa jokaisen on oltava sanavalmis ja haluttava olla sitä. Julkisten puheiden pitäminen tai ainakin kyky tehdä se on jotain, mikä jokaisen on hallittava.

No, meille on tietysti sanomattakin selvää, että tämä sama ei päde Suomessa. Koulussa pitää kyllä pitää esitelmiä ja opetella edes jonkin verran esiintymään, mutta tavoite ei käsittääkseni koskaan ole ollut se, että jokaisesta oppilaasta tulisi julkista puhujaa. Koulussa tavoitteena on opetella sosiaalisia taitoja kyllä, mutta niistä tärkeimmät lienevät kuitenkin taidot pyytää anteeksi, olla ystävällinen, oppia kommunikoimaan siten, että pärjää suomalaisessa yhteiskunnassa. Meidän yhteiskunnassa pärjääminen on mahdollista myös ujoille ihmisille. Meillä ei ole sellaista käsitystä, että siitä pitäisi opetella pois. Meidän yhteiskunta hyväksyy ujouden ja pitää ainakin ujoutta oman tulkintani mukaan aikä neutraalina ominaisuutena. Me arvostamme ihmisessä kykyä kuunnella toista. Saatamme nähdä liian puheliaat tai liian lähelle tulevat yksilöt jopa negatiivisessa valossa.

Tämä on jotain, missä suomalainen kulttuuri poikkeaa itse asiassa omien kokemusteni mukaan melkein jokaisesta muusta kulttuurista. Me olemme itsenäisiä paitsi maana myös ihmisinä. Näen sen sekä hyvänä että huonona asiana. Amerikkalaiset ovat riippuvaisempia muitten mielipiteistä. Tämä koskee paitsi ulkonäköä myös esimerkiksi nuorten opiskeluvalintoja.

Muistan keskustelun erään amerikkalaisen liftarin kanssa joitain vuosia sitten. Hän tuli kyydissäni Tanskan ja Ruotsin halki. Eräs asia jäi erityisesti mieleeni. Hän sanoi, että hän arvostaa pohjoismaisia naisia, koska miehet eivät pysty vaikuttamaan meihin niin helposti. Hän kertoi, että tyttöjä kotipuolessa oli helppo manipuloida. Päätökset voi helposti tehdä heidän puolestaan. Kun hän sanoi sen, niin ymmärsin monen vuoden kokemukset amerikkalaisten kanssa paremmin. Luulen, että hän sanoi sen ääneen: Pohjoismaalaiset ovat itsenäisempiä kuin muut.

Television perusteella sitä ei ehkä tajua, mutta amerikkalaiset isät ja miehet tekevät edelleen ison osan amerikkalaisten naisten ja nuorten päätöksistä. Perheenjäseniltä kysytään neuvoa ja heidän neuvojaan kuunnellaan, ja jos he ovat erimieltä: yleensä myös totellaan. Lapset ovat lapsia paljon pitempään kuin meillä. 15-vuotiaat käyvät edelleen perhepäivähoidossa koulun jälkeen! Eräs perhepäivähoitaja kertoi, että lapset eivät saa mennä yksin ulos esimerkiksi hakemaan reppua kuistilta. Huom. heillä hoidossa oleva 15-vuotias lapsi ei saa yksin mennä hakemaan kuistilta (talon ulkopuolelta) koulureppua! Ai mitä? Sano se. Eräs täällä asuva amerikkalaismies piti puolestaan pahana sitä, että nuoret saavat niin älyttömän nuorena (osahan heistä on sen saman 15 v.) päättää omasta elämästään siis että menevätkö lukioon, ammattiopistoon vai töihin. Tämä keskustelu käytiin siis ennen oppivelvollisuuden pidentämistä.

Entä miksi näen amerikkalaisten epäitsenäisyyden myös hyvänä asiana? Minun kokemusten perusteella perheet ovat siellä läheisempiä. Toisilta saadaan helpommin apua ja toisille annetaan helpommin apua. Suomessa viranomaiset hoitavat paljon niitä asioita, joita Amerikassa hoitaa oma perhe. Meidän kulttuurissa pitää selvitä vaikeistakin asioista ja tilanteista yksin. Jos Amerikassa kantaisin pahvilaatikkoa, vauvaa ja ruokakassia, niin olisi todennäköistä, että joku kysyisi, että tarvitsenko apua. Tilanne oli siis melkein mahdoton taas Porvoon Citymarketissa eilen. Pahinta on se, että vaikka joku kysyisi, että tarvitsenko apua (mitä ei tietysti yleensä meidän kulttuurissa ventovierailta kysytä), niin minun kuuluisi meidän kulttuurin mukaisesti vastata: "En tarvitse. Kyllä minä pärjään." Vaikka oikeasti mietin, että miten ihmeessä selviän tästä. Minusta meidän omassa kulttuurissa on opittavaa tällä kohtaa muista kohteliaammista kulttuureista.

Amerikassa ammatti ja titteli on kaikki kaikessa. Se määrittelee sinua. Ulkonäkö puolestaan on jotain, mikä tulee korjata, jos siinä on jotain "ongelmia". Sekin määrittelee sinua. Sen, että ulkonäkö on hyvä viitataan aina nostavan itsetuntoa. Oletusarvo on siis, että sinulla ei voi olla hyvä itsetunto, jos ulkonäkösi ei ole huoliteltu. Esimerkiksi lihavalla ihmisellä katsotaan aina olevan huono itsetunto ja hyvä itsetunto on jotain, mitä tavoitellaan, koska hyvä itsetuntoinen ihminen ei ole esimerkiksi ujo. Hän haluaa näyttäytyä muille ihmisille ja on ylpeä siitä, kuka hän on. Myös hänen lähipiirinsä on ylpeä siitä, kuka hän on.

Meillä Suomessa puhutaan hampaiden suoristamisesta. Se tehdään lapsille, jos purenta vaikuttaa negatiivisesti terveyteen tai hyvinvointiin. Esimerkiksi minun suussani on yksi kiero hammas. Se on vain ulkonäöllinen seikka. Se on ollut kiero lapsesta asti eikä aiheuta mitään ongelmaa purennassa tai päänsärkyjä tai mitään. Julkinen terveydenhuolto ei tee mitään tällaisille hampaille. Nuorena kysyin hammaslääkäriltä, että tuleeko rautoja, niin hammaslääkäri vastasi, että ne maksaisivat 1000 euroa (tai markkaa). En oikein muista enää kumpaa aikaa elettiin. Aika harva suomalainen perhe lähtisi maksamaan sellaisia summia yhdestä kierosta ongelmia aiheuttamattomasta hampaasta. Amerikassa he kutsuvat suoristushoitoa hampaiden "korjaamiseksi" (=fix). Tällöin ulkonäöllisen seikan nähdään olevan ongelma, joka pitää korjata. Me näemme vain terveydellisten seikkojen olevan ongelma, joka pitää korjata.

Keissi hampaiden suoristushoito on tässä vain esimerkki. Tämä on minusta laajempi kokonaisuus. Se miltä yksilö näyttää muiden silmissä on Yhdysvalloissa tärkeämpää kuin täällä. Siellä yksilö saatetaan kokea täysin epäonnistuneeksi, jos hänellä on "huono" koulutus tai rahat eivät riitä ulkonaisten seikkojen (kuten hampaiden) fiksaamiseen. Keskustelin tästä aiheesta erään Suomessa asuvan amerikkalaisen ystäväni kanssa. Hän kertoi tilanteesta, jossa tavataan itselle uusi ihminen. Hän sanoi, että Amerikassa nimen jälkeen heti seuraavana kerrotaan ammatti. Tyyliin: "Hei olen Emiilia, olen opettaja." Se määrittelee heti, millä kunnioituksella ihmiseen tulisi suhtautua. Sitten vasta voidaan keskustella muista aiheista.

Saman huomasin erään rakkaan ystäväperheen luona. Heillä oli koristeikkunat heidän talossaan. He eivät olleet itse rakennuttaneet taloaan eivätkä päättäneet talon tyyliä. Tyyli ja malli oli sama kuin naapureillakin. Ikkunat olivat siis vain talon ulkopuolella olevat ulokkeet, mutta niistä ei nähnyt sisäpuolelle. Sisäpuolella sillä kohtaa oli vain seinä eli niistä ei myöskään millään muotoa nähnyt ulkopuolelle. Täytyy myöntää, että nähdessäni moiset ikkunat, olin hyvin hämmästynyt. Suomessa rakentaminen, jos mikä on sellaista, että kaikki tehdään mahdollisimman järkevästi. Valinnat tehdään siten, että ne suojaavat meiltä parhaiten kylmyydeltä ja esimerkiksi sisäilmasta tulee mahdollisimman puhdasta. Muuten kaikessa otetaan huomioon taloudellisuus, ekologisuus ja erityisesti käytännöllisyys. Me emme arvosta ei-käytännöllisiä ratkaisuja. Talojen ulkoseinällä voi olla esimerkiksi pienimuotoisia koristelaudoituksia, mutta se, että käytettäisiin rahaa ulkoiseen seikkaan, joka tehtäisiin vain ulkonäön takia... ei.