Miten asiat voivatkin puolessa vuodessa kääntyä niin päälaelleen?

by Emiilia - 11/14/2020

Minulla oli blogissani aiemmin englanninkielinen kuulumisosio kerran kuukaudessa. Kun tulin bloggaajaksi Kaksplussalle (suomenkieliseen lehteen!), niin päätin lopettaa englanninkielisten postausten tekemisen. Niinpä yksi postaus jäi kesken. Postaus, johon viittaan tässä on päivätty 12.5.2020 eli puoli vuotta sitten. Kävin jälleen luonnoksia läpi ja kiinnitin tuossa postauksen raakileessa huomiota siihen, että niin moni asia olikin itse asiassa puolessa vuodessa kääntynyt aivan päälaelleen. Katsotaanpas. Ensinnäkin kirjoittelin matkustamishaluun liittyvistä muutoksista täällä.

2-vuotiaan tylsistymisestä johtuvat ongelmat

On May, it hit us hard in our faces. The difficulties with our daughter being at home started piling. I don't have babysitters, and she has not been able to attend any children's activities apart from playing in playgrounds. After the corona crisis started I guess I'm speaking for millions of families all over the world...

Tuon oli tarkoitus jatkua jotenkin näin: Arvelen, että samanlaisia ongelmia on miljoonilla perheillä ympäri maailmaa tällä hetkellä. Lapset eivät millään tahdo jaksaa kotona olemista ja siitä seuraa käytöshäiriöitä. Puoli vuotta sitten tyttö oli kaksivuotias. Nyt hän on kolmevuotias. Totuus on se, että olin ihan hätää kärsimässä tuolloin. Tilanne oli kamala. Mietin joka päivä, että miten seuraavasta tunnista edes selvitään. Tyttö ei jaksanut katsoa esimerkiksi tabletista tai televisiosta ohjelmia. Se loppui tuolloin keväällä kuin seinään. Ennen sitä olin pystynyt tekemään asioita pistämällä hänet hetkeksi katsomaan jotain, mutta sitten se loppui. Bäng. Nykyäänkään hän ei jaksa keskittyä ohjelmien katseluun paljon ollenkaan. Sen sijaan yksivuotias pikkusiskonsa katsoisi vaikka kuinka paljon, että hänen kanssaan puolestaan sitä pitää rajoittaa.

Mutta mitä ongelmiin tulee, niin ne ovat kyllä helpottuneet, kun kaikki toiminnot ovat alkaneet taas. Tyttö on kolmevuotias hyvin energinen neiti ja hän kyllästyy edelleen tosi helposti, mutta nyt hänellä on kaikkina viitenä arkipäivänä jokin energianpurkutoiminta, kun on päiväkodissa ja kerhossa. Se on auttanut aivan valtavasti. Nyt minun pitää keksiä aktiviteetteja enää vain viikonlopuille ja illoille - niin ja kolmelle arki-iltapäivälle. Pienempi tyttö jaksaa leikkiä kotona pitkiä aikoja itsekseen ja saan tehtyä asioita. Tuolloin pahimpana korona-aikana en pystynyt tytöiltä tekemään yhtään mitään. Koti oli kirjaimellisesti kaatopaikka jne.


Kipuilut blogin kaupallistamispyrkimysten kanssa

I want to continue writing this blog, and right now I am using a lot of time doing it without making almost no money at all. And I do love to write. So I am constantly trying to find ways to monetize this hobby of mine.

Constant trouble of blogging (when made commercially) is the question of getting people to read. For us who are not yet a big name, life is a lot about thinking, what should be done to make the blog more known. When I still did not have the monetary aspect of it, it was ok for me to write for just a few people or maybe for more myself, but when the money is involved, the audience is also needed. So on the spring of 2020, I was trying to be creative in finding ways to grow my blog. 

Tämä on kohta, jossa on tapahtunut paljon muutosta. Olen onnistunut kasvattamaan Instagramin tarpeeksi isoksi, että mainostajat noteeraavat minut vihdoinkin. Sen lisäksi olen saanut blogille lisää yleisöä Kaksplussalle liittymisen jälkeen ja vihdoin pystynyt myös tienaaman sekä blogilla että Instagramilla. Mutta sanotaan tämä nyt suoraan: Yleisön hankkiminen erityisesti blogiin on jatkuva päänvaiva. Olen miettinyt pääni puhki, kuinka saisin blogin kannattavammaksi. Kuitenkin se lopullinen päämäärä olisi se, että voisin keskittyä oikeasti kirjoittamaan tätä blogia eikä aikaa menisi niin paljon esimerkiksi firmojen kanssa yhteydenpitoon. Saatan kirjaimellisesti sopia/hakea/tehdä/viedä eteenpäin mainosta 10 firmalle saman päivän aikana. 

No, less is more onnistuu vain, jos on tarpeeksi lukijoita, koska silloin voi myydä blogiin ja Instagramiin vähemmän mainoksia ja saada niillä enemmän. Eli ihan valtavasti on edistystä on tapahtunut kyllä puolessa vuodessa, mutta olisi ihana, jos saisin esimerkiksi blogyhteisön, joka järjestäisi yhteistyöt minun puolesta, niin että saisin vaan nauttia luomisesta. Olen hyvin kiitollinen siitä, että saan tehdä töitä. Olen jokaiselle firmalle kiitollinen siitä, että olette ottanut minut tekemään yhteistöitä teidän kanssa.


Kipuilut lapsiin ja työhön käytetyn ajan välillä

En kirjoittanut tästä silloin aiemmin, mutta kun katson taaksepäin, niin tämä on jotain, mikä on muuttunut. Olen jatkuvassa dilemmassa. Olen kotiäiti-bloggaaja. Minun toimeni on kirjaimellisesti kotiäiti-bloggaaja. Niiden yhteensovittaminen on ollut iät ja ajat hankalaa, mutta viime aikoina olen tehnyt tavallaan radikaaleja muutoksia toiseen suuntaan kuin aiemmin. Nyt kahdella seuraavalla viikolla pistän meidän kolmevuotiaan kahden päivän sijasta kolmeksi päiväksi päiväkotiin. Tuntuu, että tarvitsen väljyyttä. Olen tehnyt viime aikoina paljon enemmän töitä kuin vaikka puoli vuotta sitten ja tarvitsen ylimääräiset kaksi tuntia vielä työn tekoon. Yksivuotias nimittäin nukkuu päiväunia kaksi tuntia, joten jos kolmevuotias on päiväkodissa yhden päivän lisää, niin minulla on kaksi tuntia lisäaikaa tehdä töitä. En ole aiemmin käyttänyt joka kuukausi kaikkia mahdollisia päiväkotitunteja, mutta hän pyytää joka päivä päästä päiväkotiin ja minä tarvitsen aikaa tehdä töitä.

Suuri muutos aiempaan on tapahtunut yllätys yllätys rahan takia. Kun Instagramin tekeminen on vihdoin alkanut kannattaa, niin minun kannattaa käyttää enemmän rahaa töihin. Puoli vuotta sitten kun kirjoittelin vielä lähinnä omaksi ilokseni koko asialla ei ollut niin väliä. Nyt kerään Instagramilla rahaa saunaan. Oma sauna olisi niin ihana. Tästä varmasti pian taas uudelleen (mainitsen sen saunan varmaan joka toisessa postauksessa!).

Saattaisit pitää myös näistä

0 kommenttia