Mietin itsekseni, että tämä koko korona-aika on niin outoa aikaa niin monella tavalla ja maailman on muuttunut niin paljon. Tuntuu, ettemme edes tajua, mitkä kaikki asiat ovat muuttuneet. Emme olisi ollenkaan edes ymmärtäneet osaa ilmiöistä ennen koronaa. Listasin tähän ajatuksia joinain hetkinä näitten koronakuukausien aikana. Samaistutko?

Maski tipahti. Minne se meni? Voi ei! Missä se nyt on? Paniikki, paniikki. Kaikki katsovat. Ei se nyt kaukana voi olla. (kirkonpenkissä)

Mitä ihmettä? Minne kännykän koronavilkkusovelluksen piste oli kadonnut? Onko se koko vilkku päällä? Toimiiko se? (seuraavana aamuna:) No mutta tuossahan se piste on! Miten se on tullut yön aikana takaisin?

Voinko mä nyt oikeasti mennä tonne apteekkiin? Apteekki ja terveyskeskus ovat vain terveille ihmisille. Ei saa tulla sairaana. What? Ennen molemmat olivat nimenomaan sairaille ihmisille. (Ärrällä apteekin ulkopuolella vatsavaivaisen tytön kanssa)

Maha on vähän sekaisin. Nyt se on sitten sitä koronaa. (laktoosi-intoleranssi vaan aktivoituu)

Miehen työparin veljellä oli korona. Nyt se on meillä myös. IIK! (ei ollut)

Tulisi jo koko korona niin siitäkin päästäisiin. Ei älä tulekaan. Toisaalta...

Jaa, ehkä heräisin seuraavana aamuna ja koko korona olisi poissa. Se olisi ollut vain paha uni. 

Olen valmistautunut sanomaan vielä enemmän hyvästejä kuin aiemmin. Niitä on ollut viime aikoina jo muutenkin niin monet.

Kaikki on hyvin kunhan eivät sulje päiväkoteja. Pliiiiiiis pliis pliis.

No nii ja siinä meni uimahalli. What's next? Nyt meiltä meni kuva, toivottavasti kohta menee äänikin. (terveiset vaan Voitto Liukkoselle sinne taivaaseen)