Kaupallinen yhteistyö: Pienelle & Boksi

Valitsin tähän tekstiin tarkoituksella raflaavan otsikon. Tämä aihe on jotain, mitä olen tänä syksynä pohtinut ja josta minulla on sanottavaa. Siksi otsikko. Haluan tässä postauksessa painavan sanani lisäksi esitellä myös erään vaihtoehdon lasten vaatteiden kierrättämiselle, nimittäin Pienelle-verkkokaupan. 

Siitä ihan aluksi. Netti- ja Facebook-kirppiksiä on tietysti Internet pullollaan, mutta tässä vaihtoehdossa myyminen ja ostaminen on tehty erittäin helpoksi ja tuottoisaksi. Pienelle-verkkokauppa myy siis käytettyjä lasten vaatteita ja joitain oheistuotteita. Verkkokaupan osoite on pienelle.fi

Palvelussa voi sekä ostaa että myydä käytettyjä lastenvaatteita. Vaatteiden myyminen on tehty helpoksi ja myydyistä vaatteista käteen jäävä prosenttiosuus on kilpailijoihin nähden hyvä.  Myyjän ei tarvitse nähdä vaivaa lähetellessään yksittäisiä tuotteita ympäriinsä vaan ne lähetetään yhteen ja samaan osoitteeseen. Myyntilähetteen voi tulostimen puuttuessa kirjoittaa myös käsin. Lue myyntipalvelusta lisää täältä. 

Ostaminen on myös verkkokaupan puitteissa yksinkertaista ja tuotteiden löytäminen verkkokaupasta on helppoa. Tuotteita voi hakea koon, vaatteen tyypin ja merkin perusteella. Tuotteissa on 30 päivän palautusoikeus. Lisää tietoa ostamisesta täältä.

Myynnissä myös useita tunnettujen tuotemerkkien vaatteita: Abercrombie & Fitch, Adidas, Converse, Crocs, Didriksons, DKNY, Esprit, Gugguu, Kaiko, Kuoma, Luhta, Makia, Marimekko, Marks & Spencer, Me & I, Metsola, Mini Rodini, Nike, NOSH, Papu, Polarn O Pyret, Reima ja Tutta.

Eli käykää tsekkaamassa tuo vaihtoehto. Nyt mennään siihen, miksi ylipäätään kirjoitan koko aiheesta: Meidän kolmevuotias käy arkisin kahdessa paikassa. Hän käy joka toinen päivä kerhossa ja joka toinen päivä päiväkodissa. Päiväkoti ja kerho ovat eri asuinalueilla. Toisessa suurimmalla osalla lapsista molemmat vanhemmat käyvät töissä ja toisessa suurimmalla osalla vain toinen vanhempi käy töissä. Meilläkin siis minä olen nuoremman (ja huom. puoliksi myös vanhemman) tytön kanssa kotona. Olen kotiäiti ja mieheni käy töissä.

Miehelläni on hyvä työpaikka, josta hän saa tarpeeksi rahaa meidän neljän elättämiseen. Minä teen, kuten tiedätte, pientä mainostoimintaa somekanavillani. Kanavani ovat kuitenkin aivan liian pieniä varsinaisesti merkittävien tuottojen saamiseen. Suurin osa tekemistäni yhteistöistä on tuoteyhteistöitä, joista saan tuotteen, mutta en erikseen rahaa mainoksesta. Minun panostani meidän perheen tuloihin ei siis voi mainita. Samalla rahaa pitää koko ajan säästää mahdollisimman paljon tuleviin lahoamistilassa olevan talomme remontteihin.

Mistä pääsemmekin siis itse asiaan! Meidän perhe ei ole suorastaan köyhä muttei järin rikaskaan. Lastenvaatteet ovat jotain sellaista, missä olemme säästäneet valtavasti. Olemme saaneet niitä ystäviltä ja sukulaisilta monia monia Ikea-kassillisia ja jätesäkillisiä. Näin ollen meidän on tarvinnut koko näiden kolmen vuoden aikana ostaa tyttärillemme vain muutama vaate. Systeemi on pienten lasten kanssa toiminut oikein hyvin. Kerhoissa, joissa olemme tyttärieni kanssa käyneet, on ollut sellainen ilmapiiri, jossa minun ei ole tarvinnut miettiä vaatteita (vaikkakin olen usein valinnut kerhoon lapsille vaatteet paremmasta päästä). 

Mutta. Tänä syksynä kolmevuotias tyttäreni aloitti päiväkodin. Heti päiväkodin alkaessa sekä minä että mieheni kiinnitimme huomiota siihen, että käytännössä kaikilla vastaantulevilla lapsilla päiväkodin pihalla oli yllään viimeistä huutoa olevat vaatteet - yleensä merkkivaatteet. Meidän tyttäremme ilmestyi päiväkotiin kauhtuneessa takissaan, joka ei todellakaan ollut merkkivaate. Hänen tämän koon ulkohousunsa ovat hyvät, mutta jonkun itsetekemät. Hänen takkinsa on vaihtotorilta. Siinä on vetoketju osittain rikki. Samoin kurahousujen toinen henkseli on rikki. Ompelin siihen väliaikaisen ratkaisun. Kurahousujen alapuoliset nauhat, jotka pitävät kumpparit paikoillaan, vaihdoin myös.

Olin töissä aikoinaan Espoossa sijaisena noin kymmenessä eri päivähoitopaikassa. Muistan niiltä ajoilta (4,5 vuotta sitten), kuinka joissain päivähoidoissa oli jonkinlaiset vaatteet ja joissain toisissa toisenlaiset. Joissain paikoissa koko lapsiryhmä oli yhtä ja joissain toisessa koko lapsiryhmä toista ja kolmannessa paikassa oli molempia sekaisin. Olin töissä myös Suomen kovatuloisimmilla postinumeroalueilla ja... En tiedä. Ehkä parhaiten niitä alueita kuvaa se, että siellä näin ensimmäistä kertaa vaatteita, joita en tiennyt olevan olemassakaan. 

Muistan edelleen, kuinka erään pojan isä kertoi, mihin yhtä pojan vaatteista käytettiin. Minä kuuntelin häntä hämmästyneenä. En halua vähätellä mukavia perheitä niillä alueilla. Pidin heistä samalla tavalla kuin perheistä muillakin alueilla, mutta tosiasiassa monessa kohtaa ajatukseni heidän lastensa vaatteiden suhteen oli: Tarvitseeko lapsi todella tuota? Lapset kasvavat niin nopeasti, että onko oikeasti ihan välttämätöntä ostaa jotain noin kallista, mitä käytetään vain muutamia kertoja? 

Tiesin, että minun omasta perheestäni ei koskaan tulisi niin rikasta, että asuisimme niillä postinumeroalueilla. Siksi olenkin ollut jokseenkin hämmästynyt siitä, mitä olen nähnyt oman tyttöni päiväkodissa. Postinumeroalueemme on siis tulotasoltaan luultavasti aika lähellä keskiarvoa Uudenmaan alueella. Ennen päiväkotia oletin, että käytettyjen ja siltä näyttävien vaatteiden pitäminen täällä olisi ok. Päiväkodin pihalla olen kuitenkin alkanut ajatella, että tyttö taitaa erottua joukosta noissa vaatteissa ehkä vähän liikaa!

Tämä postaus on osa minun henkilökohtaista kamppailuani paitsi rahan myös luonnon säästämisen puolesta. Miten olisi se, että madaltaisimme kynnystä käyttää muitten vanhoja vaatteita ja ottaisimme samalla pois osan siitä kuormasta, minkä jatkuva uuden ostaminen luonnolle tuottaa. Olette oikeassa: Jonkun on myös ostettava se alkuperäinen vaate. Se on totta, mutta jos sen saman vaatteen kiertoa saisi pidennettyä edes vähän, niin se säästäisi jo jonkin verran luontoa - ja perheiden rahoja.