Tämän postauksen ei ole tarkoitus olla opettavainen eikä esteettinen. Lähinnä ehkä rehellinen. En ole tarkoittanut näitä paikkoja kuvattavaksi somessa tai näkymään kellekään. En ole tehnyt tätä järjestystä muiden ihmisten takia vaan siksi, että saisin jollain tavalla pidettyä meidän perheen kaaoksen käsissä.

Ehkä minulla on jonkinlainen kontrolloimisongelma. Se tökkii lapsikaaoksen kanssa. Lapsia ei pysty kontrolloimaan täysin. Heidät voi saada monessa asiassa tottelemaan, mutta edelleen tuntuu olevan siihen verrattuna moninkertainen määrä asioita, joissa he eivät tottele. He eivät ole robotteja. Luulen, että mitä enemmän itsellä lapsia sitä paremmin sen ymmärtää, että lapset eivät kaikki mene samaan muottiin. Heillä ei välttämättä ole esimerkiksi tarpeeksi keskittymiskykyä siivoamiseen. He eivät välttämättä ymmärrä koko konseptia. Tai sitten he saattavat olla erittäin järjestelmällisiä ja pikkutarkkoja. 

Meidän vanhemmalla tytöllä keskittymiskyky herpaantuu koko ajan. Nuorempi tyttö taas pystyy - ainakin tällä hetkellä - keskittymään siivoamiseen, mutta hän on tietysti niin pieni sitten taas, ettei ymmärrä, miksi niitä tavaroita pitäisi siirtää johonkin tiettyyn paikkaa. Minun tehtäväksi jääkin yrittää saada häntä siirtämään tavaroita oikeaan suuntaan. Vanhemman kohdalla puolestaan muistuttaa koko ajan, mitä hän on tekemässä.

Meidän koti ei ole siisti enkä ole varsinaisesti siisti ihminen itsekään, mutta olen tosi järjestelmällinen ihminen. Pidän siitä, että tiedän jokaisen asian paikan ja kaikki on mahdollisimman optimoitua ja toimivaa. Se tekee minusta myös erittäin kiinnostuneen siitä, miten muut ihmiset järjestävät arjen toimintojen pyörittämisen ja erityisesti, miten minun pitäisi järjestää meidän arjen pyörittäminen!

Myös epäjärjestystä meillä on paljon ja kuten kuvista näkyy: hyllyjen ja kaappien sisällä on kaikki oikealla paikallaan, mutta ei välttämättä siististi oikealla paikallaan. Jollain tavalla minulle on tärkeä pyrkiä siihen, että tiedän joka esineen sijaintipaikan ja saan kaiken tarvittavan nopeasti esille.

Lapset eivät varsinaisesti helpota asiaa, koska he vetävät tavaraa esille aina sieltä, minne vain pääsevät käsiksi. Jos olen ottanut esimerkiksi kirjahyllystä kirjan ja unohtanut laittaa sen juuri sille samalle kohtaa takaisin niin jompikumpi tytöistä on hetken päästä keksinyt vetää koko hyllyn sisällön ulos. Minä siis normaalisti pidän kirjoja niin tiiviisti kirjahyllyssä, etteivät lapset saa sieltä vedettyä kirjoja pois. Näin ainakin alahyllyillä, joille he yltävät.

Mutta mikä tämä kaiken nimeämishomma on? Voivathan asiat olla järjestyksessä ilman nimilappuakin. Moni meillä käynyt on kysellyt jotain tällaista: "Onko teidän kaikki lelulaatikot oikeasti nimetty? What?" On. Nimeän asioita siksi, että pystyisin järjestelemään ne paremmin - että minä ja mieheni molemmat muistaisimme ja tietäisimme asioiden paikat. Haluaisin periaatteessa tehdä nimeämisestä esteettisempää: aiemmin tulostin vastaavat laput ja laminoin ne. Parin viime vuoden aikana olen todennut, että se on liian vaikeaa, kun tulostin reistailee jatkuvasti.

Ai niin ja terveisiä vaan sille konmarittajalle, joka kommentoi varsin osuvasti, että meillä on aivan liikaa tavaraa, että jos meillä olisi vähemmän tavaraa, niin se helpottaisi elämää: Olet varmasti oikeassa, mutta olen säästänyt sillä pitkän pennin myös, etten ole pistänyt kaikkia vaatteita kiertoon tms. Ajattele sitten sitä vaivaa, jos ne vaatteet pitäisi aina käydä kaupasta ostamasta vauvallekin kolmen kuukauden välein! Ja joka vauvalle. Nyt minulla on vauvoja varten hyllyt, joista saan otettua aina uuden koon jne.

Entä se jääkaappihomma? Miksi ihmeessä minulla on jääkaapissa käsinkirjoitettuja seinään teipattuja lappuja? Myönnän miettineeni liimatessani lappuja, että onko tämä mennyt liian pitkälle. Teen teille tunnustuksen: Olin kaivannut niitä lappuja jo kuukausia, ehkä joitain vuosia jääkaappiin, mutta lopulta annoin kaipuulle periksi. Tämä tapahtui pahimpaan koronaeristäytymisaikaan, jolloin piti varastoida paljon ruokaa jääkaappiin. Nyt pitemmän aikaa laput ovat olleet turhia, koska koko jääkaapin sisältö näkyy kyllä yhdellä vilkaisulla. Toistaiseksi jätän laput kuitenkin kaappiin, jos tulee jälleen aika, että ruokaa on taas enemmän.

Mitä tästä opimme? Emme yhtikäs mitään.