Olen aloittanut kirjoittamaan tätä tekstiä jo melkein vuosi sitten, mutta luonnoksiin kirjoittamasta lyhyestä lausekkeesta pompsahtaa vain tämä: "...voima, ja voimattomuus..." Se on se voimattomuus, että nuorempi tyttö ei tunnin yrittämisen jälkeen ole suostunut nukahtamaan, vaan pomppii tässä vieressäni. Mies tulee iltavuorosta kotiin 15 minuutin päästä, jolloin tämän postauksen pitäisi olla valmis. Mutta minä olen haaveillut kirjoittamisesta koko päivän, joten nyt minä kirjoitan.
Tyttö härvää koko ajan ympäriinsä. Välillä suussa on laturin johto ja välillä hän roikkuu hiiren johdossa. Nyt hän kaataa kitaraani. Se ei ole vain tämä hetki. Olen koko ajan kahdessa paikassa yhtä aikaa. Toinen puoli ajatuksiani on koko ajan ympärillä härväävissä lapsissa ja toinen siinä, mitä yritän tehdä. Voi kulua päiväkausia, ettei ole olemassakaan muita hetkiä! Lapset ovat siinä härväämässä koko ajan ja minä olen lopen uupunut. Kaipaan edes hetken aikaa, jolloin en ole hälytysvalmiudessa jokainen sekunnin sadasosa.
Sitten on hetkiä, jolloin en enää jaksa. Molemmilla tytöillä on kakka. Kakkaa on seinässä ja kahden lapsen vaatteissa. Kakka ei lähde pikkuhousuista pyttyyn ilman suuria ponnisteluja.
Toinen tytöistä kakkaa ensin yhteen ammeeseen. Kakkaa lilluu hänen kanssaan pesuvedessä. Pesen hänet ja siirrän siskonsa ammeeseen, sillä aikaa kun alan puhdistaa toista ammetta kakasta. Pian huomaan, että toisessakin ammessa lilluu kakkaa ja vielä enemmän kuin äsken toisessa. Nostan tytön ammeesta. Yritän siivota kakkaa ja häntä ja pitää häntä samalla loitolla lattialla ajelehtivista kakkakikkareista. En onnistu siinä kovin, sillä tällä kertaa hän ei syö niitä, vaan kaatuu niiden päälle. Pesän hänen hiuksiaan kakasta.
Ajattelet, että onpa ällöttävä tarina. Entä kun se on jokapäiväistä? Niin, siitä tiedät olevasi äiti.
On hetkiä, jolloin se kaikki tuntuu liialta. Olet turhautunut ja kyllästynyt, lopen uupunut, siihen, ettei missään näy tälle helpotusta. Olet äiti, mutta on hetkiä, jolloin haluaisit olla jotain aivan muuta. Tämä on ainut roolisi.
Sinun on oltava hereillä koko ajan. Ruokapöydässä et koskaan saa istua rauhassa. He pyytävät maitoa vuorotellen ja toinen vetää sinua jatkuvasti hihasta. He haluavat juustoa, maitoa, mehua, vettä, leipää, banaania, muroja, maitoa, maitoa, maitoa ja vielä tuhat kertaa maitoa. Kuuntelet samaa jankutusta päivästä ja viikosta ja kuukaudesta toiseen. He haluavat sinut koko ajan. Sinusta tuntuu, ettei sinulla ole enää voimaa antaa.
Anna minun edes kirjoittaa tämä teksti loppuun rauhassa. Anna minun olla edes hetki jotain muuta.
2 kommenttia
Usein sitä kyllä uhraa itsensä lapsille ja kodinhoidolle päivästä toiseen, eikä tajua että olisi todella tervettä olla itsekäs ja ottaa oma pieni latautumishetki joka päivään ja saada siten voimia äitinä oloon.
VastaaPoistaMä en ainakaan sitä ole saanut aina aikaseksi toteuttaa.
Lähteä yksin lenkille, kun mies on kotona, tai käyä vaikka autoajelulla yksikseen tms. Tai mennä edes yksin saunaan tai suihkuun.
Paljon siis samoja ajatuksia.. :)
Poista