Tein Instagramin puolella kysymystarran, jossa kysyin, että kuinka kukakin oli imetyksen lopettanut. Kysyin, että olivatko jättäneet ensin päivä- vai yöimetyksen pois. Hämmästyksekseni jokainen vastannut sanoi, että oli jättänyt ensin yöt pois. Täh? Eikö kukaan ole tehnyt samalla tavalla kuin minä? Ehkä olen tosiaan tehnyt siinä kohtaa ratkaisevan virheen.
Esikoiselle, joka on siis nyt kolmevuotias, on ollut jostain seitsemän kuukauden yöhulinoista asti vaikeata rauhoittua nukkumaan. Hänellä käytettiin tuttia ja imettämistä nukuttamiseen. Imetin öisin häntä, kun hän heräsi ja hän nukahti hyvin helposti siihen. Esikoinen heräili öisin vähän. Nykyisin hän saattaa herätä yhden kerran, jolloin tulee meidän viereen ja se on siinä. Toinen tyttö on heräillyt alusta asti öisin enemmän. Hän saattaa edelleen herätä monta kertaa yössä. Tiedän, että hän herää lähinnä vain siksi, että huomaa, ettei olekaan äitin kyljessä kiinni ja kitisee, että saa tulla viereen. Hänen kohdallaan olemme aloittaneet nukuttaessa jo tässä vaiheessa sen, että pidämme häntä kevyesti paikallaan, kun hän yrittää lähteä liikkeelle sängyssä, mutta yöheräilyt olen hoitanut edelleen imettämällä. Olen huono valvoja ja varsinkin olen huono keskellä yötä valveillaolija. Ja päivisin minulla ei kuitenkaan ole koskaan mahdollisuutta nukkua, joten öisin on saatava nukkua. Ei mitään monen tunnin huutojen rauhoittamisia.
Tuota paikallaan pitämistä aloimme tehdä esikoisen kohdalla aivan liian myöhään, kaksivuotiaana. Se kyllä auttoi häntä rauhoittumaan ja nyt hän rauhoittuu ilman sitäkin mutta vain minun viereeni. En tiedä. Minusta tuntuu, että koko nukuttamisjuttu on loputon suo. Ehkä on väärin, että nukutan kolmevuotiaan edelleen viereeni ja siirrän sitten nukkuvana omaan sänkyynsä. Se on kuitenkin ollut paras keino saada hänet nukkumaan ilman, kyllä aina niin korviavihlovaa, huutoa. Hän rauhoittuu, kunhan saa olla minun vieressä ja kunhan pikkusisko ei säädä liikaa toisella puolella. Entäs jos tulee kolmas lapsi? Mille puolelle se laitetaan?
Äitiydessä, myös imettämisen lopettamisen kohdalla, olen jatkuvasti tehnyt, minkä olen parhaimmaksi nähnyt: Etsinyt helpointa hyvää ratkaisua. Esikoisen imettämisen kohdalla se meni juuri niin. Ajattelin, että sitä kitinää, kun tyttö ei saa maitoa, kestän paremmin päivisin. Tällä logiikalla päätin lopettaa päiväimetyksen ensin. Sitten kun maitovarastot tuntuivat pikkuhiljaa ehtyneen kaivoin tuttipullon ja annoin tytölle öisin tuttipullosta maitoa. Sitä tehtiin, en tiedä, pitkään. Ehkä puoli vuotta, ehkä vähemmän. En oikein hahmota enää aikoja, mutta ainakin se tuntui pitkältä ajalta. Aluksi haimme joka herätyksellä maitoa jääkaapista, mutta sitten aika nopeasti aloimme pitää sängyn vieressä puhtaan tuttipullon lisäksi äidinmaidonkorviketta, jota nopeasti yöllä kaadoimme pulloon. Tuttipullo työnnettiin mahdollisimman nopeasti tytön suuhun, jos hän heräsi yöllä. Sitten siitä kesti jonkin aikaa ja se jätettiin pois. Senkin jälkeen tyttöä nukutettiin iltaisin edelleen tuttipullolla, jossa oli vettä. Sitten jossain vaiheessa, kun hän oli jo kaksivuotias, niin päätin, että on aika ostaa hänelle juomapullo, josta hän saa vetensä juoda. Ja niinpä päästiin eroon tuttipullostakin ja sen jälkeen hyvin nopeasti myös juomapullosta.
Mitä aion tehdä seuraavan tytön kohdalla toisin? Tällä hetkellä annan hänelle illalla maitoa, mutta hän ei nukahda siihen. Eli nukutan häntä käytännössä jo nyt ilman maitoa (tai vettä). Aion tehdä muutoksen nyt muutaman viikon aikana. Kun hän tulee päivisin kiehnäämään maitoa, menen hänen kanssaan hakemaan lehmänmaitoa. Tämä on aika helppo askel. Sitten öisin - ehkä kaksi-kolme viikkoa tästä eteenpäin - imetän häntä. Sitten ruvetaan taas vetämään tuttipulloilla hetken aikaa. Toivon, ettei niitä tarvittaisi ainakaan pitkään, koska jo nyt minun viereen tuleminen auttaa aina silloin tällöin itsessään. Loppujen lopuksihan hän kaipaa vain läheisyyttä. Tavoite on siis lopettaa koko imetys ennen kuin hän tulee 1 v 1 kk. Katsotaan onnistuuko.
Ajatusten ja tunteiden kokoaminen järkeväksi kokonaisuudeksi tästä aiheesta on yllättävän vaikeaa. Osa minusta ei todellakaan tajua, että tämä vaihe on nyt tässä. Ja osa minusta tajuaa, kuinka helppoa se kaikki loppujen lopuksi on. Ensimmäisen kohdalla luulin, että se olisi hirveän vaikeaa. Muistan edelleen neuvolatädin ohjeet: "Se tulee vaikeammaksi ajan kuluessa. Tee se nopeasti, niin se on helpompaa. Lapsesta tulee itsepäinen iän karttuessa." Uskon, että hän oli oikeassa. Vanhempana lopettaminen olisi vaikeampaa. Esikoisen kohdalla koko vaihe ikään kuin livahti ohi. Se ei ollut oikeastaan sen kummempaa. Toivon, että tämä menee toisenkin kohdalla yhtä helposti.
Kaiken ei tarvitse aina olla niin vaikeaa. Joskus (usein) me teemme asioista turhan vaikeita. Sitä olen ajatellut myös toisen tytön kohdalla. Olen samalla tässä vaan "livauttanut" häneltä tutin pois. Ruvennut vaan jättämään sitä pois. Totuus on kylläkin, että isosisko on ehkä vähän auttanut tässä tuttivieroituksessa jemmaamalla pikkusiskon tutteja.
Niin, mutta vielä kysymykseen: Miksi kaikki muut tekevät tämän imetyksen lopettamisen toisin päin? Miksi muut lopettavat ensin yöt ja sitten päivät? Olen suht varma, että he tietävät sen vähentävän yöheräilyjä. Ehkä heillä on ollut puoliso apuna yöimetyksen lopettamisessa. En tiedä, onko ollut, mutta niiden yöhuutojen selvittäminen yksin ei kuulosta kivalta. Miehellä on kolmivuorotyö, joten yhdellä viikolla kolmesta hän ei ole edes kotona öisin ja kahdella muulla viikolla hänen on todellakin pystyttävä nukkumaan, jotta hän jaksaa töissä. Aamuviikolla herätys on viideltä! Iltaviikolla yöheräilyjen kanssa auttaminen varmasti sujuisi parhaiten, mutta silloin se tarkoittaisi, että minä olisin omillani kirjaimellisesti koko viikon, koska hän tietysti nukkuisi silloin pitempään, jos valvoisi yöllä. Nou nou nou. Eli se on kaikki kokonaan minun harteillani. Jos joku heräilee, niin sen täytyy olla minä. Ja otan todellakin tuttipullon taas käyttöön ja teen kaikki kaikkien ohjeiden vastaisesti ja that's it.
1 kommenttia
Meillä Tissitakiainen ihan yks kaks itekseen vähensi yö syömisiä siinä 10kk iässä ja siitä pikku hiljaa itse vähensi päiväsyömisiä. Sillä viikolla, kun täytti 1v niin lopetti itse kokonaan tissittelyn. Voi et olin helpottunut, kun olin 100 varma, et tuo roikkuu vielä kouluikäisenäkin tississä. :'D Terveiset täältä pimeästä makkarista. Tämä nyt 1v 2kk on kuitenkin niin läheisyys riippuvainen, et ilman lähellä oloani ei nukahda sitten millään. Lattiat myös narisee niin paljon, etten täältä vierestä pääse poiskaan hiippailemaan, kun nukahtaa. xD
VastaaPoista