Tämä postaus on sen epätoivoisen hetken varalta, jolloin kaikki toivo tuntuu menneen ja etsit väsyneenä ratkaisua ahdistavaan ongelmaan. Heti alkuun on todettava, että en usko mitään absoluuttista toimintatapaa vauvan menestyksekkääseen nukuttamiseen olevankaan. Ei ainakaan sellaista, joka toimisi joka vauvan vauvan kohdalla joka kerta. Perheissä voi olla monia eri kehitysvaiheissa toimivia käytäntöjä, ja sitten tulee uusi vaihe ja pitää muokata vanhaa käytäntöä. Tämän listan tarkoitus onkin vain tarjota muutama apuväline,  joista saattaisi olla hyötyä. Kaikki neljä olen jossain vaiheessa jommankumman tytön kohdalla kokenut hyödylliseksi. Joko niistä on sinullekin apua tai sitten ei ole.

1. Vauvan pepun heiluttelu 

Kaikessa yksinkertaisuudessaan ota vauvaa reidestä tai koko pepusta kiinni ja heiluttele alaruumista. Tämä siis vauvan ollessa sängyllä selällään. 

Meidän tyttö on yhdeksän kuukautta. Hän on vilkas neiti eikä jaksaisi ollenkaan pysyä paikoillaan, kun nukutan häntä. Tyypillisesti tämän ikäisen nukahtamisvaikeudet ovat kaiketi juuri liikkumisvimman synnyttämiä. Pepun heiluttelu ei meidän tytöllä auta ennen kuin hän on tarpeeksi pitkään ensin pyörinyt ja hyörinyt sängyssä. Aloitan heiluttelemaan hänen peppuaan vasta siinä viimeisessä vaiheessa, kun hän on jo tarpeeksi väsynyt rauhoittuakseen mutta yrittää vielä nousta pystyyn.

9 kk

2. Anna vauvalle kiinteää ruokaa juuri ennen nukkumaanmenoa

Tämä liittyy sekä minuun että molempiin tyttäriini ja ehkä enemmän yöunen jatkumiseen kuin juuri siihen nukahtamistilanteeseen. Olemme kaikki kolme alkaneet heräillä tiheämmin siinä 3,5 kuukauden ikäisenä. Minun kohdallani äiti valitti ongelmaa nyt jo edesmenneelle siskolleen. Sisko sanoi, että tytön pitää saada ruokaa. Pelkkä rintamaito ei riitä. Äiti alkoi antaa minulle kiinteitä ensimmäisen kerran, kun olin 3,5 kuukauden ikäinen. Nykysuositusten mukaan vauvalle ei saisi antaa kiinteää ruokaa ennen kuin vauva on neljän kuukauden ikäinen. Entä kun me kaikki kolme olemme tulleet lasketun ajan jälkeen (minä 11 päivää, esikoiseni 12 päivää ja kuopus 9 päivää)? En tiedä, onko sillä oikeasti tämän asian kannalta mitään merkitystä, milloin laskettu aika on tai minä päivänä aloimme antaa ruokaa tai minä päivänä vauva alkoi heräillä. Kuitenkin näen jonkinlaisen riippuvuuden asioiden välillä erityisesti itseni ja esikoiseni kohdalla.

Minä aloin antaa esikoiselle ruokaa 3,5 kuukauden ikäisenä niin ikään yöheräilyjen tihennyttyä. Esikoiseni oli hyvin laiha ja pieni kuten minäkin. Hänen kohdallaan olin huomaavinani selkeän eron. Annoin iltakiinteät aina hetkeä ennen nukkumaanmenoa. Niitä paria yötä lukuunottamatta tyttö nukkui kahdeksan tuntia  yössä putkeen kolmeviikkoisesta seitsemänkuukautiseen, jolloin sitten yöhulinat alkoivat. Koin aina, että yksi osatekijä hyviin uniin oli kiinteitten aloittaminen tarpeeksi aikaisin.

Aikanaan jälleen tämä kolmaskin tyttö, meidän kuopus, aloitti heräilyt 3,5 kuukauden ikäisenä. Hänen kohdallaan en nähnyt kiinteillä niin suurta merkitystä kuin minun ja vanhemman tyttäreni kohdalla oli ollut. Molemmat meidän tytöt ovat olleet samanpituisia syntyessään (51 cm), mutta nuorempi oli raskausdiabetesvauva ja painoi 800 grammaa siskoaan enemmän. Jotenkin olen ajatellut, että ehkä hänen ruoantarpeensa on ehkä ollut eri. Syy-seuraus-suhde ei ole yhtä selvä.

Tässä kohtaa tiedän sinun kommenttisi, rakas lukijani, joten vastaan siihen jo etukäteen. Sanot, että vauva herää yöllä saamaan läheisyyttä eikä ravinnonsaanti ole välttämättä pääasiallinen syy heräämiseen. Kyllä, sitä yksityiskohtaa en tässä millään muotoa halua kiistää. Nykyisin meidän vauva on siis lähes 10 kuukautta vanha. Hänen ikäiselleen maidon perään huuteleminen yöllä ei varmasti todellisuudessa liity millään tavalla siihen, että hän tarvitsisi ravintoa. Hän syö päivällä paljon ja saa varmasti päivän aikana tarpeeksi energiaa. Hänen yöllinen maidontarpeensa on sitä, että "äiti, mä oon hereillä ja mä haluan tulla sun viereen" tai "äiti mä oon hereillä ja mä en aio nukkua mun yötä tässä pinnasängyssä, äiti ota mut pois". Sen sijaan meidän kaksivuotias saattaa herätä huutelemaan nälkäänsä ja hänellä on varmasti oikeasti nälkä. Hän ei päivällä malta syödä...

3,5-5 kk

3. Hiilidioksiditason nostaminen

Älkää ihmeessä ymmärtäkö tätä kohtaa väärin. Vauvan on ehdottomasti aina saatava happea! Tarkoitan tässä vain hyvin pientä hengitysilman hiilidioksiditason nostamista. Istuin esikoisen kanssa aikanaan erään vanhemman ystäväni vieressä. Hänellä on kolme nyt jo aikuista poikaa. Tämä ystävä seurasi vauvan nukuttamisyrityksiäni jonkin aikaa. Sitten hän yksinkertaisesti otti hartiahuivinsa ja pisti sen turvakaukalon päälle. Hartiahuivi oli ohut mutta leveä. Se peitti turvakaukalon hyvin. Sitten ystäväni kertoi minulle syyn toiminnalleen. Hän sanoi, että vauvan hengitysilman hiilidioksiditasoa pitäisi nostaa, kun vauvaa nukuttaa. Meitä kaikkiahan alkaa nukuttaa esimerkiksi monen ihmisen kanssa pienessä huoneessa, jossa ei ole ilmanvaihtoa. Toisin sanoen huoneessa, jossa on vähän happea. Kun vauvat ovat olleet pieniä, olen käyttänyt tätä säännöllisesti. Nimittäin nukuttanut vauvan vaunuun tai koppaan, jonka päällä on jotain, mikä hengittää mutta hillitsee hapen pääsyä koppaan. Yleensä olen vauvan nukahdettua kunnolla sitten lopulta raottanut kangasta tai ottanut sen pois, jotta vauva saisi varmasti tarpeeksi happea.

0-6 kk

4. Jos ei toimi, niin anna olla - mene helpoimman kautta!

Tiedän, että osa lukijoistani ajattelee tässä kohtaa, että olen aivan väärässä. Kun lähtee vetämään unikoulua tai tiettyä aikataulua tai tiettyä rutiinia, niin sen kanssa on vaan sinniteltävä. Hei, ei sen tarvitse mennä niin. Esikoisen kohdalla minulle paljon puhuttiin, että pitäisi olla tietty selkeä unirytmi. Vauva kahdeksalta nukkumaan ja kuudelta herätys jne. Päiväunet tiettyyn aikaan jne. No, meidän esikoinen oli asiasta eri mieltä. Menimme hyvin pitkälle hänen kanssaan niin sanotusti luonnollisella aikataululla, jolloin tyttö nukkui, kun häntä nukutti. Sitten kun hän näytti väsymyksen merkkejä, niin hänet pistettiin nukkumaan. Hänellä oli rytmi, mutta se oli hänen oma rytminsä. Sitä sanotaan vauvantahtisuudeksi. Hänen kohdallaan montaa muutakin asiaa on jouduttu soveltamaan. Tytön unentarve on vaikuttanut koko ajan olevan hieman ikäistensä keskiarvoa pienempi.

Elämä ei aina mene käsikirjojen mukaan. Kun turhautuminen tulee, kun tilanne on liian vaikea, kun lapset ovat liian vaikeita, kun et jaksa - niin jossakin vaiheessa tulee se hetki, että on aika luovuttaa  - ainakin joksikin aikaa. Jos et saa vauvaa nukutettua oppikirjojen mukaisesti, niin nukuta sillä tavalla, jolla saat hänet nukutettua. Työnnä vauvaa vaunuissa tai laita vauva turvakaukaloon ja heiluttele. Tai mene hetkeksi ulos huoneesta ja yritä rauhoittua. Tai mene nukuttamisajelulle tai kävelylle. Et ole sen kanssa yksin. Täällä ruudun takana on paljon muita, jotka käyvät samoja juttuja läpi. Muista sen kaiken keskellä, että tämä on loppujen lopuksi lyhyt vaihe, ja sitten tulee toinen vaihe, jossa tilanne saattaa olla jo paljon parempi. Onneksi toisen lapsen kohdalla kokonaisuuden näkeminen on ollut helpompaa kuin ensimmäisen kohdalla: Se menee ohi.

kaikki iät