... kirjaimella L. Tunnustan. Olen ollut naimisissa jo 4,5 vuotta, mutta äsken mietin jälleen ensimmäisenä kirjainta K. Ja tämä tapahtuu usein! En olekaan ihan varma, että mikä se sukunimi on. Ja siis vieläkin näiden vuosien jälkeen minun pitää ajatella se läpi. Ei tule automaattisesti. Hassua. Onko tuttu ilmiö?
Olen nähnyt tätä haastetta tehtävän sekä etu- että sukunimellä (ks. superpitkä lista muita haasteen tehneitä postauksen lopussa). Minä haluan tehdä tämän sukunimen ekalla kirjaimella. Etunimien ekat kirjaimet on tylsiä. Sukunimen eka kirjain on siis L.
Vaate / Liivit
En tiedä pitäisikö sanoa ääneen, mutta sen jälkeen, kun selkä tässä paloi, niin liivit ovat hyvin korostuneet elämässä. Ei sen järkevämpää syytä.
Juoma / Laktoositon maito!
Tätä mietin pitkään. Laskiaissimaa ei ole olemassa. Latteja en juo, koska en juo ylipäätään kahvia. Sitten se itsestäänselvyys aukeni. Juon joka päivä jotain L:llä alkavaa: Laktoositonta maitojuomaa. Siihen teen pirtelöni ja yleensä juon muutenkin ruokajuomana.
Paikka / Loviisa
Jostain syystä tuli ensimmäisenä Loviisa mieleen. Varmaan ihan vaan siksi, että Loviisa on meiltä katsoen lähin kaupunki, joka alkaa L:llä. Jaa, taitaapi ylipäätään olla myös lähin kaupunki, koska Porvoolla ei kaiketi ole maarajaa muiden kaupunkien kanssa. Loviisassa on kauniita yksityiskohtia. Erityisesti vanhat linnoitusten rauniot ja ranta ovat kyllä kivoja paikkoja käydä. Ennen joulua siellä on Loviisan joulukodit, jonne myös haluaisin mennä. No, lasten kanssa ihmisten kotien kiertäminen jouluna tai ei-jouluna... Nääh.
Ruoka / Lasagne
Ensin tuli mieleen linssikeitto, mutta sitten muistin lasagnen. Aiheesta lasagne minulla on varsin paljon sanottavaa! Ensinnäkin söin sitä aikoinaan eräässä työpaikassani viikoittain. Taisi olla Saarioisten valmislasagne. Ihan älyttömän hyvää ketsupin kanssa. Sitten toisessa työpaikassa, jossa olin hoitamassa lapsia perheessä, perheen äiti haki minulle kesäkurpitsalasagnen reseptin netistä. Se oli yksi parhaita ruokakokemuksia koskaan. Siis se maku! Mutta sittemmin olen muutamat kerrat koittanut etsiä netistä sitä reseptiä ja testaillut muutamaa, mutta mikään ei ole koskaan ollut yhtä hyvää kuin se, mitä silloin tein. Jos tiedät hyvän kesäkurpitsalasagnereseptin (pitkä sana!), niin pistä tulemaan.
Eläin / Lammas vai leijona?
Minulla oli tapana olla lammas, mutta viime aikoina lasten kanssa olen ollut lähinnä leijona.
Tytön nimi / Leena, Linda, Laura
Tunnen näillä nimillä vahvoja naisia, joita kunnioitan. Pitäkää pintanne!
Pojan nimi / Lauri
Siis tässä kohti kerta kaikkiaan taas löi tyhjää. Terveisiä vaan Lateksi Late viitosluokalta, jos luet tätä, niin puhun sinusta. Yksi niistä kavereista, jotka ovat kadonneet kuin tuhkatuuleen jo hyvin monta vuotta sitten.
Ammatti / Lehtori
Tästä asiasta olisi paljonkin sanottavaa. Lehtori on yksi, ehkä se tärkein, virkanimike, jota minun pitäisi kaiketi tavoitella. En ole kuitenkaan varma, että haluanko palata koulumaailmaan. Pienet lapset plus oppilaat. Kuulostaa yhtälöltä, josta selviämiseen vaadittaisiin ihme. Palaan lähivuosina vain, jos on rahan takia pakko.
Itseä kuvaava sana / Luonnollinen
Kuka sieltä huuteli laiska? Nope. Pois se minusta. Sen sijaan tunnustan: Minulle ei tullut yhtään itseä kuvaavaa adjektiivia mieleen, joten googletin L:llä alkavia adjektiiveja. Löydät laajan listan täältä. Miksi kaikkien noitten sanojen joukosta valitsin sanan luonnollinen? Se on sanana sellainen, jonka totuuden nimissä aika moni muukin olisi minua kuvaamaan saattanut valita. Luulen, että se kuuluu myös blogista läpi. Olen luonnollinen.
Joka kodissa / Laturi
Kuinka moni voi allekirjoittaa, että laturin puuttuminen on katastrofi? Joskus otamme sen itsestäänselvyytenä. Hyvin monta vuotta sitten olimme yhden parhaista ystävistäni kanssa hänen siskonsa luona Helsingissä. Sisko ei itse ollut kotona, mutta me yövyimme siskon luona ystäväni kanssa. Molempien kännyköistä oli akku loppumassa eikä meillä kummallakaan ollut laturia. Meistä kumpikaan ei siinä vaiheessa ollut asunut missään Helsingissä päinkään. Aamulla meidän piti olla tietyssä paikassa tiettyyn aikaan. Nykyisin olisi itsestäänselvää, miten Kumpulasta pääsee Kaivopuistoon ilman reittiohjeita, mutta meille se ei ollut silloin nuorena itsestäänselvyys. Toinen ongelma oli se, että emme saaneet herätystä päälle. Muistan varmasti ikuisesti, kun yritimme ladata kännyköitämme lämpöpatterin päällä. Aamulla heräsimme muistaakseni lähellä oikeaa aikaa ja muistelen, että lopulta pääsimme myös perille. Se oli hyvä opetus silti laturin tärkeydestä.
Lopuksi vielä muita haasteen tehneitä. Jos nimesi puuttuu listalta, niin pistä viestiä. Lisään sinut listaan.
Muita haasteen tehneitä
0 kommenttia