Vastaus on hyvin yksinkertainen: Eihän se riitäkään.
Istahdin tähän nurmikolle talomme eteen. Kello on nyt 21.32. Olen hakenut itselleni tähän ulos omenamehua, viltin ja läppärin. Tytöt nukkuvat kaksostenrattaissa vieressäni. Tätä on äitiys, jos haluan jotain vanhasta elämästäni takaisin - kuten tässä tapauksessa lämpiminä kesäiltoina ulkona istuskelun - minun on tehtävä järjestelyjä. Tein kaiken valmiiksi. Vaihdoin vaipat, syötin iltapalan, imetin, peittelin tytöt huovalla rattaisiin, otin tutin ja vesipullon mukaan. Sitten lähdin iltakävelylle. Näin auringonlaskun peltojen taa. Tytöt nukahtivat ja tulin pihaan. Ja nyt saan toteuttaa itseäni vihdoin.
1. Täytyy tehdä järjestelyjä
Sitä on kotiäidin bloggaaminen: Täytyy aina tehdä järjestelyjä. Optimaalisin lopputulos tulee, jos pystyy suunnittelemaan bloggaamista etukäteen. Esimerkiksi sen minä päivänä julkaistaan mikäkin teksti, minä päivänä mainostetaan ja milloin pystyy järjestelemään aikaa kirjoittaa. Tänään mies pääsee töistä kymmeneltä, joten olen yksin tyttöjen kanssa. Nuoremman tytön nukuttaminen on ollut viime aikoina hankalaa ja melkein päivittäin oma hereillä oloaikani, eli myös blogin kirjoittamisaika, on loppunut ennen kuin olen saanut hänet nukkumaan. Siksi olen tehnyt näitä erityistoimenpiteitä. Tyttöjen ollessa hereillä järkevän tekstin tuottaminen on nimittäin äärimmäisen hankalaa. "Äiti koira, äiti kasso koira, äiti koira, äiti kasso, äiti ääni kuuvuu, äiti minä nääkäinen, äiti vettä, äiti maitoa." Voitte kuvitella.
2. Tekstin luonnosteleminen Puheesta tekstiksi -toiminnolla/sovelluksella
Tämä on yksi asia, mitä teen. Luonnostelen postaukset kännykän Puheesta tekstiksi -toiminnolla. Minun kännykän näppäimistössä se toiminto on automaattisesti, mutta siihen on myös olemassa sovelluksia. Tätäkin tekstiä kirjoittaessani olin jo ajat sitten tehnyt luonnoksen puhumalla ajatukseni kännykälleni. Kännykkä muuttaa puheeni tekstiksi - joskus järkeväksi ja joskus vähän vähemmän järkeväksi. Yleensä saan ainakin idean selville, kun myöhemmin viimeistelen tekstin. On helpompi puhua nopeasti joku lyhyt pätkä tai otsikko tai keksiä yksi hyvä lause kerrallaan. Sitten tyypillisesti viimeistelyvaiheessa minulla onkin joku valistuneempi sanamuoto tai ajatus. Yleensä kirjoitan jokaisen lauseen lopulta uusiksi, mutta ainakin minulla on paljon valmiita ajatuksen siemeniä, joista sitten kasvattaa tekstiä.
Tälläkin hetkellä minulla on luonnoksissa 47 tekstiä, joista osa on pelkkä otsikko ja osa on muutama viimeistelemätön lause. Työstän kerralla pitemmälle ehkä viittä tekstiä. Aina ajatusten tullessa kirjoitan tai puhun lisää ajatuksia muistiin. Sitten lopulta koostan luonnokset tekstiksi. Pää pyörittää ideoita käytännössä koko ajan. Ongelma on vaan se, että lasten kanssa prosessi on jo muutenkin niin täynnä, että joskus oikosulku on lähellä.
Tälläkin hetkellä minulla on luonnoksissa 47 tekstiä, joista osa on pelkkä otsikko ja osa on muutama viimeistelemätön lause. Työstän kerralla pitemmälle ehkä viittä tekstiä. Aina ajatusten tullessa kirjoitan tai puhun lisää ajatuksia muistiin. Sitten lopulta koostan luonnokset tekstiksi. Pää pyörittää ideoita käytännössä koko ajan. Ongelma on vaan se, että lasten kanssa prosessi on jo muutenkin niin täynnä, että joskus oikosulku on lähellä.
3. Kotiäitiys + bloggaaminen = prosessikirjoittamista
Jos haluaa opiskella kirjoittamisen teoriaa, niin kannattaa hakea netistä tai vaikka ihan kirjaston tietokannasta hakusanalla prosessikirjoittaminen. Mitä se tarkoittaa? Prosessikirjoittaminen on nimensä mukaisesti sitä, että valmis teksti tuotetaan vähitellen: Tehdään useita luonnoksia ja saatetaan tarkoituksellakin jatkaa tekstin kirjoittamista vasta myöhemmin - tyypillisesti palautteen saamisen jälkeen. Käytännössä lasten kanssa kirjoittaminen on, ainakin minun kohdallani, aina prosessikirjoittamista. En luetuta tekstejä yleensä kellään (yhteistöiden kohdalla saatan pyytää miestäni katsomaan, että kaikki on paikoillaan), mutta sen sijaan käyn usein samoja keskusteluja ihmisten kanssa läpi, joista sitten kirjoitan. Ette varmasti kuule sitä tekstistäni, mutta olen puinut käytännössä jokaista aihetta jonkun ihmisen kanssa ennen siitä kirjoittamista tai kesken kirjoittamisprosessin. Kirjoitan aina aiheista, joita ajattelen - ja puhun aiheista, joita ajattelen.
Kaikki puhe ja teksti tässä maailmassa on aina jossain kontekstissa ja osa jotain kokonaisuutta. Ajatukseni eivät yleensä ole alkuperäisiä. Jos olisivat, niin olisin luultavasti valinnut jonkun aivan toisen taiteen- tai tieteenlajin! Ja siis tarkoitan tällä sitä, että esimerkiksi kokemukseni on toki alkuperäinen, mutta yleensä olen jakanut sen jo ennen blogitekstin kirjoittamista toisen ihmisen kanssa ja olen saanut jo hänen kommenttinsa kokemukseeni ja usein myös hänen kokemuksensa. Siten se, mitä sanon, on jo valmiiksi jaetussa kontekstissa ja yleensä tavallaan jo valmiiksi pureskeltua. Joittenkin aiheitten kohdalla puolestaan olen tutkinut niitä netistä pitkään ennen niistä kirjoittamista.
4. Bufferin tekeminen
Neljäs juttu, joka on minun oman mielenterveyteni kannalta tärkeintä on se, jos saan muodostettua bufferin. Lasten kanssa bufferittomuus on ikävää, stressaavampaa kuin ennen lapsia, koska elämä on monella tapaa niin ennalta-arvaamatonta. Ja bufferilla tarkoitan sitä, että yritän kirjoittaa tekstejä valmiiksi ja ajastaa ne. Eli jos joku ilta en saakaan tekstiä kirjoitettua, niin blogi ei kaadu siihen. Vaikeinta on se, jos lapset eivät mene ajoissa nukkumaan, mikä on keissi suunnilleen joka toinen ilta vauvan kohdalla! Ja jos niitä iltoja sattuu peräkkäin monta. Yritän siis etsiä aikaa toteuttaa itseäni löytämättä sitä. Se turhauttaa. Mutta tosiaan tämän takia parasta olisi, jos olisi bufferia muutaman tekstin verran. Rakastan kirjoittamista ja luovuus jollakin selittämöttämällä tavalla myös rentouttaa.
5. Uhraus itselle
Miksi olen valmis tekemään sen uhrauksen? Eikö olisi helpompaa jättää bloggaaminen ja keskittyä vaan lapsiin? Se varmasti olisi helpompaa. Oman hyvinvoinnin takia on kuitenkin tehtävä uhrauksia. Lasken tämän blogin kirjoittamisen oman hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Rakastan kirjoittamista (sanon tuon lauseen varmaan tuhannennen kerran tässä blogissa). Koti on välillä hirveässä sotkussa. Astiat ovat ohikulkijoiden iloksi sekä pöydällä että tiskipöydällä, vaatteet siellä täällä ja jokainen talon huone on täynnä sot-ku-a. Uhraus. Kaiken kukkuraksi viimeistelen blogipostaukset illalla lasten mentyä nukkumaan tai joskus aamulla ennen heidän heräämistään, mistä seuraa se, että olen usein myös väsyneempi kuin olisin ilman blogia. Näin se vaan menee. Pienten lasten äidin aika ei oikeasti riitä blogin kirjoittamiseen, mutta jos "rakastaa kirjoittamista", niin ehkä sitten on tehtävä uhrauksia muusta.
4 kommenttia
Kiinnostava aihe ja teksti! Täällä toinen bloggaava pienten lasten äiti, (3-,6- ja 10-vuotiaat), ja kirjoitan todella paljon blogiin ja joudun miettimään ajankäyttöäni. Tosin kirjoitan paljon muutenkin, nipistän sen ajan vaikka mistä päiväunien reunoista tai yöunien rajoilta, kunhan vain saan kirjoittaa! Ilman kirjoittamista en olisi hyvä äiti, tiedän sen. Siksi löydän sille aina aikaa.
VastaaPoistaKiinnostavaa oli lukea blogikirjoitusprosessistasi. Ihailen järjestelmällisyyttäsi! Itselleni blogin kirjoittaminen on pitkään ollut luovan kirjoittamisen harjoittelua, ns. tajunnanvirtatekniikkaa (jolla blogia ehdottomasti ei tulisi kirjoittaa mikäli haluaa paljon lukijoita, mutta en välitä siitä =D) Eli aloitan kirjoittamaan usein ilman mitään etukäteissuunnitelmaa, päässäni vain ajatus, sana tai ajankohtainen aihe mielen päällä. Sitten kirjoitan pötköön ja katson mitä tuli, saatan paria kappaletta vaihtaa ja turhaa höttöä hiukan karsia ja julkaisen. That`s it. Puolen tunnin puristus. Mutta se on tietenkin aina niiltä lapsilta pois se puolikin tuntia.. Mutta kuten sanoin, jos mulla ei olisi kirjoittamista, en olisi hyvä äiti. Se että äiti istuu välillä koneella on siis lasten omaksi parhaaksi. =)
Anna / www.mustikkapasta.fi
Kiitos Anna viestistäsi. Tämä on tosiaan meidän perhebloggarien kohdalla se ikuisuuskysymys. Ja mitä tuohon kirjoittamisprosessiin tulee, niin sinulla on hyvä blogi, joten sinun tekniikka selvästikin toimii ;)
PoistaOlijpa huikean mielenkiintoinen aihe sinulla! Tarinasi osoittaa vain, että luova työ ja luovat harrastukset eivät innovatiivisuudestaan huolimatta ole mikään boheemi elämäntapa vaan ne vaativat samanlaista kurinalaisuutta ja järjestelmällisyyttä kuin mikä tahansa muukin työ. Pienten lasten vanhemmilla kurinalaisuus vain korostuu.
VastaaPoistaMeistä kukin arvottaa aikaansa asioille, jotka ovat itselleen tärkeitä. Luovuuden toteuttaminen ei ole koskaan hukkaan heitettyä aikaa. Tsemppiä ja kirjoittamisen iloa!
Kiitos paljon!
PoistaNiin sehän on tavallaan myös luovanalan ihmisten töitten suhteen sama, että sillä alalla työskentelevällä voi olla tietyt työajat ja niiden puitteissa on oltava luova. Olin ennen kotiäidiksi jäämistä niinkin luovalla alalla kuin opettajana. Se vasta olikin sellaista työtä, että ideaa pukkasi usein öisin. Yksi kollega sanoi aikoinaan, että hänellä on kynä ja paperia sängyn vieressä. Kirjoittaa ne ajatukset ylös niin, ettei tarvitse yrittää muistaa niitä aamuun asti. Se opettamisessa oli niin stressaavaa, ei koskaan ole oikeasti lomalla.
Mutta tosiaan kiitos kommentistasi. Olet inspiroiva ihminen :)