Tämä on riipivä aihepiiri. Olen aikatauluihminen, jolla on kolmivuorotyötä ja ammattiopintoja tekevä mies. Itse bloggaan osa-aikaisesti. Päätoimisesti olen kotiäiti. Lapset ovat kaksi vuotta melkein yhdeksän kuukautta ja yhdeksän kuukautta. Minulla on vauva ja kovasti uhmaiästään ilmoitteleva uhmaikäinen. Voi mikä soppa!
Näiden lisäksi olen luonteeltani ihminen, joka optimoi kaiken ja järjestää elämän mahdollisimman hyvään aikatauluun ja järjestykseen. Toisaalta tykkään siitä, että rutiineista voi myös poiketa, mutta se on tehtävä mahdollisimman optimaalisesti. Esimerkiksi eilen lähdin ajamaan siskoni luota Espoosta ja optimoin ajankäytön sillä tavalla, että paluumatkalla lapset nukahtaisivat ja pääsisin kotiin kirjoittamaan tätä postausta. Autoon nukuttaminen on hyvin optimaalista, koska silloin ei mene aikaa säätämiseen ja nukahtamisen odotteluun. Mutta, entä kun mies tekee kolmivuorotyötä? Millainen on optimaalinen aikataulu lapsiperheelle, jossa toinen vanhemmista tekee kolmivuorotyötä?
Pari viikkoa sitten suurperheen äidit neuvoivat minua pitämään lasten vuorokausirytmin mahdollisimman tasaisena (lue!). Tämän neuvon olen aina saanut joka lähteestä: rutiinit rutiinit rutiinit. Perheessä, jossa toinen vanhemmista tekee kolmivuorotyötä, on omat hasteensa rutiinien suhteen. Käyn vuorot yksitellen läpi, niin saatte kokonaiskuvaa.
Näiden lisäksi olen luonteeltani ihminen, joka optimoi kaiken ja järjestää elämän mahdollisimman hyvään aikatauluun ja järjestykseen. Toisaalta tykkään siitä, että rutiineista voi myös poiketa, mutta se on tehtävä mahdollisimman optimaalisesti. Esimerkiksi eilen lähdin ajamaan siskoni luota Espoosta ja optimoin ajankäytön sillä tavalla, että paluumatkalla lapset nukahtaisivat ja pääsisin kotiin kirjoittamaan tätä postausta. Autoon nukuttaminen on hyvin optimaalista, koska silloin ei mene aikaa säätämiseen ja nukahtamisen odotteluun. Mutta, entä kun mies tekee kolmivuorotyötä? Millainen on optimaalinen aikataulu lapsiperheelle, jossa toinen vanhemmista tekee kolmivuorotyötä?
Pari viikkoa sitten suurperheen äidit neuvoivat minua pitämään lasten vuorokausirytmin mahdollisimman tasaisena (lue!). Tämän neuvon olen aina saanut joka lähteestä: rutiinit rutiinit rutiinit. Perheessä, jossa toinen vanhemmista tekee kolmivuorotyötä, on omat hasteensa rutiinien suhteen. Käyn vuorot yksitellen läpi, niin saatte kokonaiskuvaa.
Aamuvuoro klo 6.00 - 14.00
on tavallaan henkisesti se normaali vuoro, right? Aamuvuorossa meillä menee usein hyvin. Mies herää 5.00 ja lähtee 5.30 töihin. Tämä vuoro on minulle helpoin, koska aamupäivisin ja iltapäivän alun lapset ovat usein vielä suhteellisen hyvällä tuulella. Käytöshäiriöitä on paljon, mutta niitä pystyy helposti purkamaan ulkoilulla. Mies on kotona usein vähän ennen kolmea. Aamuvuoron jälkeen mies on toisinaan väsynyt ja menee päiväunille noin klo 16.30. Eli tällöin hän on taas osan iltaa, meidän perheen vaikeinta, aikaa poissa. Jos mies ei nuku päiväunia, mistä vaihtoehdosta minä tykkään enemmän, hän menee nukkumaan samoihin aikoihin lasten kanssa.
on tavallaan henkisesti se normaali vuoro, right? Aamuvuorossa meillä menee usein hyvin. Mies herää 5.00 ja lähtee 5.30 töihin. Tämä vuoro on minulle helpoin, koska aamupäivisin ja iltapäivän alun lapset ovat usein vielä suhteellisen hyvällä tuulella. Käytöshäiriöitä on paljon, mutta niitä pystyy helposti purkamaan ulkoilulla. Mies on kotona usein vähän ennen kolmea. Aamuvuoron jälkeen mies on toisinaan väsynyt ja menee päiväunille noin klo 16.30. Eli tällöin hän on taas osan iltaa, meidän perheen vaikeinta, aikaa poissa. Jos mies ei nuku päiväunia, mistä vaihtoehdosta minä tykkään enemmän, hän menee nukkumaan samoihin aikoihin lasten kanssa.
Iltavuoro klo 14.00 - 22.00
Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että tämä on se vuoro, josta pidän vähiten. Oletan, että suurimmassa osassa perheistä päivävuorosta pidetään eniten ja kahdesta muusta vähiten. Vai mitä? Iltavuoro alkaa juuri siihen aikaan, kun meidän kaksivuotias alkaa pikku hiljaa nostaa kierroksia. Illat ovat yleensä ihan järkyttäviä. Pyrin sopimaan iltavuoroviikoille illaksi mahdollisimman paljon lapsille kivoja juttuja, mutta näin korona-aikana se on tietysti vaikeaa. Tytöt nukahtavat siinä yhdeksän aikoihin ja mies tulee 1,5 tunnin päästä kotiin. Kuulostaa helpolta, mutta se on yleensä täysi fiasko, farssi, floppi (en keksinyt enempää äffällä alkavia sanoja).
Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että tämä on se vuoro, josta pidän vähiten. Oletan, että suurimmassa osassa perheistä päivävuorosta pidetään eniten ja kahdesta muusta vähiten. Vai mitä? Iltavuoro alkaa juuri siihen aikaan, kun meidän kaksivuotias alkaa pikku hiljaa nostaa kierroksia. Illat ovat yleensä ihan järkyttäviä. Pyrin sopimaan iltavuoroviikoille illaksi mahdollisimman paljon lapsille kivoja juttuja, mutta näin korona-aikana se on tietysti vaikeaa. Tytöt nukahtavat siinä yhdeksän aikoihin ja mies tulee 1,5 tunnin päästä kotiin. Kuulostaa helpolta, mutta se on yleensä täysi fiasko, farssi, floppi (en keksinyt enempää äffällä alkavia sanoja).
Yövuoro klo 22.00 - 6.00
Yövuoroviikoilla mies jatkaa unia, kun me heräämme. Hän herää noin kahden aikaan, joskus aiemmin. Ja tavallaan koko stoori on sama kuin aamuvuoroviikolla nukuttamista lukuunottamatta. Aamuvuoroviikolla ja viikonloppuisin mies on aika usein auttamassa minua nukuttamisessa eli makaa sängyssä ja on henkisenä, joskus fyysisenäkin, tukena tässä ponnistelussa. Se merkitsee minulle paljon. Nukuttaminen on nykyisin yleensä vajaa yhdeksän kuukautta vanhan vauvan ja uhmaikäisen kanssa aika homma. Toisinaan aamuvuorossa mies myös huolehtii toisesta sillä aikaa, kun nukutan toisen. Muissa vuoroissa minun on käytännössä nukutettava molemmat tytöt samaan aikaan. Kumpikaan ei nukahda itsekseen vaan sen eteen on tehtävä työtä. Yövuorossakin mies saattaa mennä päivällä vielä päiväunille.
Vuorotyöläinen on käytännössä koko ajan hieman jossain unitokkurassa, koska keho ei ehdi koskaan palautua kunnolla. Viikonloput auttavat kyllä ja silloin meidän perheessä saadaan eniten asioita aikaan. Muuten viikot saattavat mennä ikään kuin ohitse. Kumpikaan ei oikein jaksa tehdä mitään järkevää. Eletään vaan tämä päivä loppuun. Sitä saattaa jatkua viikkokausia. Niin, miksi minä olen väsynyt? Minä yritän kaiken sen kaaoksen keskellä kirjoittaa iltaisin ja joskus aamuisinkin ennen tyttöjen heräämistä blogia. Minun oma aikani on tämä blogi. Miten tämä liittyy kolmivuorotyöhön? No, haluan aina silloin tällöin hengailla myös mieheni kanssa telkkaria sohvalla katsoen. Blogi on kirjoitettava muulloin.
Yritämme pitää lasten päivärytmin mahdollisimman tasaisena, mutta käytännössä vuorotyön vaikutus on varsin suuri. Esimerkiksi tytön jäähypaikka on eri isin yövuoroviikoilla tai siis siihen aikaan, kun isi nukkuu. Välillä isi on niin väsynyt, että ollaan monta päivää tekemättä mitään järkevää isin ollessa kotona. Äiti taas ei saa tehtyä kotona mitään järkevää tyttöjen ollessa aina läsnä ja sotkiessa ja syödessä lattialta kaiken mahdollisen taustalla ja heittäessä pyykinpesujauheet lattialle, lyödessä pikkusiskoa jne jne. Ja äitikin on väsynyt. Mainitsinko jo, että näiden edellä mainittujen seikkojen lisäksi mies opiskelee ammattiin kahtena iltana viikossa. En edes mene siihen.
Miten järjestää perheen päivärymi kolmivuorotyöperheessä? No kuule, ei aavistustakaan. Sitä minäkin yritän tässä selvittää. Neuvoja?
Yövuoroviikoilla mies jatkaa unia, kun me heräämme. Hän herää noin kahden aikaan, joskus aiemmin. Ja tavallaan koko stoori on sama kuin aamuvuoroviikolla nukuttamista lukuunottamatta. Aamuvuoroviikolla ja viikonloppuisin mies on aika usein auttamassa minua nukuttamisessa eli makaa sängyssä ja on henkisenä, joskus fyysisenäkin, tukena tässä ponnistelussa. Se merkitsee minulle paljon. Nukuttaminen on nykyisin yleensä vajaa yhdeksän kuukautta vanhan vauvan ja uhmaikäisen kanssa aika homma. Toisinaan aamuvuorossa mies myös huolehtii toisesta sillä aikaa, kun nukutan toisen. Muissa vuoroissa minun on käytännössä nukutettava molemmat tytöt samaan aikaan. Kumpikaan ei nukahda itsekseen vaan sen eteen on tehtävä työtä. Yövuorossakin mies saattaa mennä päivällä vielä päiväunille.
Vuorotyöläinen on käytännössä koko ajan hieman jossain unitokkurassa, koska keho ei ehdi koskaan palautua kunnolla. Viikonloput auttavat kyllä ja silloin meidän perheessä saadaan eniten asioita aikaan. Muuten viikot saattavat mennä ikään kuin ohitse. Kumpikaan ei oikein jaksa tehdä mitään järkevää. Eletään vaan tämä päivä loppuun. Sitä saattaa jatkua viikkokausia. Niin, miksi minä olen väsynyt? Minä yritän kaiken sen kaaoksen keskellä kirjoittaa iltaisin ja joskus aamuisinkin ennen tyttöjen heräämistä blogia. Minun oma aikani on tämä blogi. Miten tämä liittyy kolmivuorotyöhön? No, haluan aina silloin tällöin hengailla myös mieheni kanssa telkkaria sohvalla katsoen. Blogi on kirjoitettava muulloin.
Yritämme pitää lasten päivärytmin mahdollisimman tasaisena, mutta käytännössä vuorotyön vaikutus on varsin suuri. Esimerkiksi tytön jäähypaikka on eri isin yövuoroviikoilla tai siis siihen aikaan, kun isi nukkuu. Välillä isi on niin väsynyt, että ollaan monta päivää tekemättä mitään järkevää isin ollessa kotona. Äiti taas ei saa tehtyä kotona mitään järkevää tyttöjen ollessa aina läsnä ja sotkiessa ja syödessä lattialta kaiken mahdollisen taustalla ja heittäessä pyykinpesujauheet lattialle, lyödessä pikkusiskoa jne jne. Ja äitikin on väsynyt. Mainitsinko jo, että näiden edellä mainittujen seikkojen lisäksi mies opiskelee ammattiin kahtena iltana viikossa. En edes mene siihen.
Miten järjestää perheen päivärymi kolmivuorotyöperheessä? No kuule, ei aavistustakaan. Sitä minäkin yritän tässä selvittää. Neuvoja?
Linkkejä
0 kommenttia