Pää on niin täynnä, etten ole varma, mistä aloittaisin ja kuinka kaikkea kuvailisin tai onko ylipäätään tarpeellista kuvata kaikkea. Olen jutellut kahden ystäväni kanssa, joilla on suunnilleen saman ikäisiä lapsia ja heilläkin tuntuu olevan se ajatus, että parasta, jos lapset ovat hoidossa joka päivä. Olen käynyt keskusteluja itseni kanssa. Mielikuvani ennen tätä vaihetta oli, että pärjäisin hyvin vuosia lasten kanssa kotona. Arki on kuitenkin todella kuluttavaa. Teen todella paljon töitä ja suuren osan lasten ollessa hereillä. Saattaa olla monta päivää putkeen, että jompikumpi lapsi on hereillä koko sen ajan, kun minäkin olen hereillä. Nukun usein vain kuusi tuntia yössä, jotta saisin kaiken tehtyä.
Ihmiset tuntuvat ihmettelevän, että miten niin olet kotiäiti ja vanhempi tyttö on vain kaksi viikkoa kesällä kotona. Miten en pidä häntä koko kesää kotona? Miten niin en voi ottaa tyttöä yhdeksi päiväksi pois päiväkodista? Tästä yhtälöstä usein unohtuu se, että vanhempi tyttökin on kuitenkin suurimman osan ajasta kotona ja nuorempi tyttö on aina. Joku perheen ulkopuolinen hoitaa molempia lapsia noin kaksi kertaa vuodessa. Mies hoitaa lapsia melkein kuukausittain - joskus harvemmin, joskus useammin. Nämä ajat käytän lähinnä töihin. Hammaslääkärissä käyn myös silleen, että mies hoitaa lapsia ja joskus kaupassa. Muuten käytännössä kaikki kotoa ilman lapsia lähtemiset liittyy töihin. En edes tiedä, koska olen viimeksi lähtenyt kotona yksin rentoutumaan. On päiviä, jolloin lapset tai toinen heistä ei näe isäänsä ollenkaan. Kolmivuorotyö. Nyt kysyt, että miten niin en jaksa.
Kämppä on jatkuvasti sotkuinen, koska ainut keino saada sekin siivottua olisi nukkua vieläkin vähemmän. Välillä käytän yöstä aikaa kotitöihin ja välillä on päiviä, että olen niin väsynyt, etten yksinkertaisesti herää herätyskelloon. Olemme myöhässä. Päiväkoti on suuri pelastaja ja olen hyvin helpottunut aina, kun saan toisen lapsen sinne. Yhdessä ovat paljon vaikeampi kokonaisuus hallittavaksi. Riitelevät ja sotkevat koko ajan. Mieluiten olisin heidän kanssa koko ajan jossain muualla kuin kotona, mutta kotitöitä ja töitäkin on pakko tehdä. Ajattelen usein, että jos olisi rahaa, niin ostaisin lastenhoito- ja siivouspalvelua. Suurimmaksi osaksi rahaa ei kuitenkaan ole.
On pakko sanoa ajatus, jota ei pitäisi ehkä sanoa ääneen: Muistatko koronakevään 2020, kun yritit tehdä samalla töitä ja hoitaa kotona päiväkoti-ikäiset lapsesi? Mieti, jos se ei olisi missään vaiheessa loppunutkaan? Onko yrittäjä-kotiäiti laiska? Hän on riekaleina ja etsii helpotusta. Hänellä ei ole sitä tilaisuutta nollata. Se vaan jatkuu ja jatkuu. Ei ole sitä, että voisi istua sohvalla iltaisin ja katsoa telkkaria rauhassa. Ei ole vapaapäiviä. Ei ole mahdollisuutta tehdä töitä hiljaisuudessa. Ei ole sitä hetkeä, että kaikki olisi tehty. Ei ole mahdollisuutta, että joku auttaisi. Apu ei ole ilmaista.
5 kommenttia
Hei,
VastaaPoistaElämä on valintoja. Sinun ei tarvitse olla yrittäjä-kotiäiti. Voisiko nuorimman lapsen viedä myös päiväkotiin? Tämä saattaisi lisätä aikaa töille, kotitöille, vapauksille, elämyksille sekä mahdollisesti parantaa yleistä jaksamistasi?
Mielestäni miehesi työn syyllistäminen on törkeää, koska hän taitaa olla teidän perheenne päätulonlähde? Normaalia toimistotyötä 8-16 tekevällä perheenisällä on työmatkojen jälkeen pari tuntia aikaa olla lasten kanssa ja hoitaa siinä ohella kotitöitä yms.
Kaiket päivät lasten kanssa viettäessä on täysin ymmärrettävää, että kaipaa myös aikuista seuraa. Kuitenkin jos vapaaehtoisesti on täyttänyt kotivanhemman arkea esimerkiksi yrittäjyydellä, ja kokee tästä uupumusta, tulisi aikuisen ihmisen katsoa peiliin ja arvioida tilanne. Tilanteesta ulospääsyjä on mm. yrittäjyydestä luopuminen, yrittäjyystaakan keventäminen tai kotivanhemman tittelistä luopuminen ja lasten vieminen päiväkotiin.
Kirjoitustesi ja Instagramisi perusteella, et kovinkaan paljon arvosta miehesi panostusta elämänne mahdollistamiseen.
Herää kysymys, mitä miehesi tulisi tehdä, jotta elämäsi olisi vähemmän kurjaa? Kuitenkin yrittäjyys on kotivanhemmille vapaaehtoista, sitä vartenhan esimerkiksi valtio maksaa kotiin jäävälle vanhemmalle korvausta lapsen hoidon järjestämiseen.
Jarno kysyy ihan aiheellisia kysymyksiä...
VastaaPoistaLasten kanssa ja perheen äitinä on raskaita hetkiä, mutta jos elämä on jatkuvasti kovin raskasta ja on uupumusta, niin muutoksia ja muita mahdollisuuksia kannattaa miettiä.
Jos tekisit päivätöitä (olet kai opettaja koulutukseltasi) niin miksi miehesi veisi ja hakisi lapsia hoidosta? Mitä taakkaa hänelle tulisi lisää?
Miksi hoitoajat eivät olisi sinun työaikojen mukaan?
Kokoaikatyön tekeminen toisi monta ratkaisua. Se sopii monille äideille ja perheille.
Toiset nauttivat kotiäitiydestä ja lasten kanssa olosta 24/7 .
Toivottavsti löydät ratkaisuja ensi syksyksi.
Kiitos viestistäsi :) Luulen, että kotiäitinä pärjäämiseen vaikuttaa paljon tukiverkostot tai niiden puute, lasten temperamentti, toisen vanhemman osallistuminen ja ylipäätään perhetilanne. Rehellisyyden nimissä en usko, että kukaan kotiäiti tai äiti tai vanhempi ylipäätään voi sanoa, että nauttisi 24/7 vanhempana olosta, jokaisesta itkupotkuraivarista jne. Kirjoittelen syksystä sitten, kun se on ajankohtaisempaa :) - Emiilia
PoistaMonasti huomaa, miten joku ajatus päässä ja todellisuus ei oikein kohtaa toisiaan; etenkin sen joutuu toteamaan lasten ollessa pieniä. Sitä jotenkin kuvittelee, että lapset ne leikkii kauniisti omia leikkejään, ja itse saat puuhata sitten omia juttujasi sillä aikaa, aina on kesä ja ulkona paistaa aurinko (siis niissä sun mielikuvissa), sitten todellisuus on sitä, että sataa ämmiä ja äkeitä ja lapset tappelee ja kiukuttelee ja sekuntiakaan ei ole omaa aikaa. Mutta silti ne lapset on niin ihania, silti sitä toivottavasti löytää myös hyviä hetkiä siinä arjen hektisyydessä ja kiireen keskellä. Toivottavasti saat tukea ja apua ystäviltä / sukulaisilta että jaksat näiden muutaman raskaamman vuoden yli. Tsemppiä sulle Emiilia!
VastaaPoistaOi kiitos ihana! <3
Poista