Homo, hippi vai hihhuli? Minun vieras perspektiivini. Saatoit luulla, että kuulun valtavirtaan. Monet ajatukset, joita hyvin avoimesti blogissani promoan eivät ole valtavirtaa, eivät ainakaan Suomessa. Yllätyitkö? Onko jotain mennyt ohi? No jaa, itse asiassa on. Mutta ei se mitään, palautan sinut tuttuun turvalliseen:

Aloin miettiä, että minun pitäisi sanoa aiheesta jotain, kun näin kiinalaismummon Vanhassa Porvoossa ottamassa selfietä. Mietin, miltä tuntuisi olla hän. Eri-ikäinen, yhteiskuntansa hyvintoimeentuleva, ei uskontoa tai luonnonuskonto, lomalla ei perheenjäsenen vaan entisen työtoverin tai kenen tahansa muun kanssa. Meidän kulttuurissa ei puhuta vieraille, mutta hän on osa muita ihmisiä. Jne. Jne. Kaikista Suomessa tapaamistani ihmisistä hän oli ehkä kauimpana minusta. Hetkinen, kyllä kiinalainen pappa olisi ollut vielä kauempana!

Haluaisin kirjoittaa postauksen joskus kokonaan vieraasta perspektiivistä, mutta tänään en vielä uskalla. Tavallaan kirjoitan siitä perspektiivistä aina ja tavallaan en. Kukaan ei koskaan kirjoita täysin ilman perspektiiviä - vaikka yliopistossa meitä yritettiin saada kirjoittamaan objektiivisesti. There is no such a thing, not really. Jokainen meistä kirjoittaa tavallaan aina toiselle ihmiselle, jokaiselle lukijalleen, vieraasta perspektiivistä.

Mutta sitten on vähän enemmän vierasta ja vielä vähän vieraampaa perspektiiviä. Muuttujia, jotka tekevät meidän perspektiivistämme toisillemme vieraan, on monia: kulttuuri, uskonto, yhteiskuntaluokka, ikä, asuinpaikka, sukupuoli jne. Varmasti kaikista vierain perspektiivi on se, jossa kaikki edellä mainittu on mahdollisimman vierasta.

Let's see. Arvaanko oikein: Sinä lukijani olet jotain 24 ja 42 ikävuoden väliltä. Olet nainen. Olet niin sanottu kantasuomalainen, vaikka perheessänne saattaa olla myös joku ei-kantasuomalainen. Uskontosi on evankelisluterilainen tai sitten et kuulu mihinkään kirkkoon. Asut Suomessa. Pääkaupunkiseudulla, Tampereella tai Turussa. Joka tapauksessa suuressa tai keskisuuressa kaupungissa. Olet keskituloinen tai jopa vähän köyhempään suuntaan mutta ainakaan nimesi ei komeillut vuoden 2018 verotietojen rikkaiden listalla. Olenko oikeassa? Yksi meni väärin eikö vaan? Vai kaksi? Nyt sinä sanot, että minä huijasin. Ja olet siinä oikeassa. Seuraan tämän sivun Google analytiikkaa.


Minullakin meni yksi kohta väärin. Uskonnon kohdalla meni vikaan. Suomessa kuulun siis vähemmistöuskontoon, vähemmistöön. Ja tässä karu totuus: Hyväksyisit minut mieluummin homona kuin hihhulina. Hihhulit on pelottavia. Minä kuulun väärään vähemmistöön. Homous tekisi minusta coolin ja mielenkiintoisen, kun taas hihhulius... Samoin jos olisin Yhdysvalloista olisin mielenkiintoinen, mutta koska olen Irakista... Ei kun en ole Irakista, mutta ymmärrätte pointin. On hienoa olla erilainen ja kuulua vähemmistöön, kunhan muistaa kuulua oikeaan vähemmistöön.

Toivon, että hyväksyisitte minutkin. Toivon, että hyväksyisitte kiinalaismummon kuvaamassa Porvoon Vanhaa kaupunkia. Ja hyväksynnällä tarkoitan sitä, että ota minut itsenäni. Älä pistä meitä, minua ja kiinalaismummoa, johonkin luokkaan tutustumatta. Älä ajattele, ettei tuolla voi olla sinulle mitään annettavaa. Ole vähän ystävällisempi tänään.