En ole paras vaimo miehelleni - Unelma 5

En ole paras vaimo miehelleni

by Emilia - 12/09/2019

Näin kamalaa unta. Siinä eräs ystävämme sinkkuajoilta sanoi minulle, että minun pitäisi erota miehestäni, koska en ollut hänelle tarpeeksi hyvä vaimo. Yritin unessa olla ystävällinen ystävällemme. Kysyin syytä ja hän kertoi. Tiesin hänen olevan oikeassa. En ole ollut hänelle hyvä vaimo. En niin hyvä kuin olisin halunnut olla tai niin hyvä kuin minun olisi pitänyt olla.

Tiedän, mistä uni juonsi juurensa. Olimme edellisenä päivänä katselleet mieheni kanssa kuvaa, jossa mieheni hengaili erään TV-julkkiksen kanssa. Minä mietin itsekseni, että tuosta on tultu tähän. Nykyisin hän hengailee lähinnä minun ja lasten kanssa. Mieheni viimeinen tyttöystävä tienasi 2-6 kertaa minua enemmän vuodessa. Riippuen vuodesta ja huom. minun, ei hänen, tuloista. Kaikki mieheni exät ovat olleet kauniita, hoikkia, osa pimuja. Painan melkein puolet enemmän kuin osa heistä. Ja siitä on tultu tähän! Kotona odottaa kakkavaippaisia tyttöjä, omaa aikaa ei ole, vaimo on verkkapöksyinenpullukkakotiäiti. Laskemme tulojamme ja toteamme, ettemme ole kaukana Suomen virallisesta köyhyysrajasta. Jollain satasella heittää. Jne jne. Tämä minun valintani, minun unelmani, takia. Sen takia, että minä saan olla kotiäiti.

Ja kuitenkaan en edes tarkoita tätä sanoessani, etten ole ollut hänelle paras vaimo. Olen yrittänyt toteuttaa hänen unelmansa. Seurusteluaikoina kysyin häneltä, mistä hän unelmoi. Hänen vastauksensa oli omakotitalo ja kolme lasta. Minä olin se, joka sai hänet painostettua ostamaan kanssani meidän omakotitalon - koska se oli hänen unelmansa. Onhan se aina ollut minunkin unelmani, mutta minä olin asennoitunut elämään toisin. Olin asennoitunut olemaan varaton kotiäiti. Koska omakotitalo oli hänen unelmansa, halusin ehdottomasti saada sen toteutumaan. Olen myös toteuttanut hänen unelmansa lapsista. Niitä on tällä hetkellä kaksi. Kaksi kolmesta siis done (minun unelmassani on edelleen enemmän lapsia).

Tässä kohtaa täytyy sanoa, että meistä kumpikaan ei oikeastaan ollut yhtään kärryillä, mitä unelmamme meille tarkoittaisivat. Not really. En kadu niitä valintoja, jotka johtivat minut tähän tilanteeseen. Seurasin unelmiani ja mieheni unelmia ja nyt elän sitä unelmaa ja mietin, kuinka voisin tehdä tästä elämästä enemmän sitä elämää, josta me olisimme unelmoineet, jos olisimme ymmärtäneet unelmoida siitä. Does it make any sense?


Yritän olla miehelleni sellainen vaimo, jonka hän ansaitsee. Keskeinen kysymys, joka pyörii päässäni jatkuvasti on kysymys siitä, kuinka me saisimme kummallekin meistä omia juttuja, omaa aikaa. Minusta paras "oma aika" terveydenkin kannalta olisi liikuntaharrastus. Siis tämä on kaikessa yksinkertaisuudessaan se kysymys, jota pyörittelen päässäni jatkuvasti: Kuinka saisin minulle ja miehelleni liikuntaharrastuksen? Mieheni rakastaa urheilua. Nyt hän on kotonaan kuin vankilassa pystymättä liikkumaan. Hänen päivänsä menevät töissä ja lasten kanssa. Minä olen lasten kanssa 24/7 ja minä sidon hänetkin kotiin, koska minusta on tylsää olla jatkuvasti yksin lasten kanssa. Valitan, jos hän lähtee kotoa illaksi johonkin. Tätä tarkoitin: Huono vaimo!

Meidän kummankin ajatuksissa, unelmissa, oli jollain tavalla vapaampi perhe-elämä. Kai me molemmat luulimme, että meillä olisi vapaa-aikaakin. En ajatellut jääväni tällaiseen kierteeseen. Ja sitten ystävämme sanovat, että meidän pitäisi palkata lastenhoitaja, niin saisimme omaa aikaa. Täh? Ei meillä oli rahaa semmoiseen. Yritämme säästää vähiä pennosiamme jatkuvasti olemassaolostaan muistutteleviin remontteihin. Ongelma on myös se, että harrastukset ja matkat niihin maksavat.

No, jatkan yrittämistä. Yritän joka päivä tehdä asioita, jotta mieheni voisi elää unelmaansa - sitä unelmaa, josta hän olisi unelmoinut, jos olisi tiennyt paremmin. En tässä postauksessa edes aloita sitä kappaletta, jossa kerron, kuinka minun pitäisi olla myös kiltimpi ja rakastavampi vaimo. Ja kuinka yritän sitäkin olla - ja melkein joka päivä epäonnistun siinä täysin. Epäitsekkyys on avioliitossa keskeistä ja hei ihan vaan kiltteys. Tiedän periaatteet, mutta olen silti huono vaimo koko ajan.

Eräässä tunnetussa elokuvassa on kohtaus baarissa, jossa tuleva nobelisti tajuaa, mikä on ryhmän kaikkien jäsenten kannalta parasta. Ei se, että kaikki tavoittelevat omaa parastaan vaan se, että kaikki tavoittelevat sekä ryhmän että omaa parastaan. Luulen, että se sama lainalaisuus pätee myös perheeseen erittäin hyvin. Puolisoiden pitää tavoitella oman parhaansa lisäksi kaikkien perheenjäsenten etua. Siten syntyy optimaalisimmat ratkaisut. Luulen, että sillä tavalla ollaan parhaita vaimoja ja miehiä.

Pistäkääpä omia ehdotuksia, ajatuksia, kokemuksia tulemaan kommenttiboksiin.

Saattaisit pitää myös näistä

0 kommenttia