Yhdessä uusioblogihaasteista (linkki), joita olen tässä viime aikoina tehtaillut, oli kysymys: Voisitko tappaa..? Silloin 16-vuotiaana vastaus oli selvä. En! En voisi tappaa missään olosuhteissa. Nyt mietin lähinnä, että jos joku uhkaisi lapsiani, niin voisinko estää itseäni lyömästä liian kovaa. Karhuemo ei ole muuten vaarallinen, mutta jos joku uhkaa tehdä pennuille jotain, niin se tekee mitä tahansa puolustaakseen heitä.

Älkää ymmärtäkö väärin. Minusta oikea itsepuolustus, teki henkilö mitä tahansa, ei ole tappaminen. Elämä on pyhää - kaikki elämä. Moraalikäsitys on edelleen selkärangassani enkä aio sitä hylätä.

Karhuemo sisälläni on vahva. Tosi paikan tullen minun olisi pystyttävä hillitsemään eläimellinen lastenpuolustamisvietti. Välillä tulee tilanteita, jolloin karhuemo nostaa päätään sisälläni. Epäilen ihmisiä, joissa ei ole edes mitään epäilyttävää. Yhtenä päivänä kaksivuotias tyttäreni jäi yksin kahden ventovieraan miehen kanssa samaan tilaan eikä ollut enää minun näkyvissäni. Silloin karhuemo heräsi. Mietin, että menisin vaikka ovien läpi ja hakisin hänet mistä vaan ja estäisin, ettei kukaan tekisi hänelle koskaan mitään pahaa.


Karhuemo pelkää. Se on kauhuissaan. Sen suojeluvietti on vahva. Se pelkää autoja, uusia tilanteita, lähtemistä lasten luota. Se pelkää olevansa itse liian kovakourainen, olevansa huono äiti. Se pelkää sairauksia ja kätkytkuolemaa. Se pelkää omaa kuolemaansa. Se pelkää lastensa kuolemaa. Se pelkää tulta ja palamista. Se pelkää laivoja ja matkustamista. Se pelkää lasten tippumista. Se pelkää laturinjohtoja. Sitä, että lapsi kuristuu. Äitiyden myötä sillä on aivan uusia pelkoja ja se on kauhuissaan melkein joka päivä.

Asioita, joita se ei koskaan ennen pelännyt. Klisee mutta totta: Äitiys muuttaa kaiken.

Linkit

www.unelma5.com/2019/11/maailman-nopein-blogihaaste.html