Kun sen minkä ei pitänyt olla mahdollista, tapahtuu yhä uudelleen ja uudelleen
by Emiilia - 2/13/2021
Tämä on aihe, joka on sillä tavalla tylsä, että joudun kirjoittamaan siitä yleisemmällä tasolla kuin haluaisin. Siihen liittyy niin paljon asioita, joista en voi kirjoittaa julkisesti.
Kirjoitin hetki sitten postauksen, jossa oli enemmän lukijoita kuin millään muulla postauksella koskaan. Sen lisäksi tällä viikolla Kaksplus nosti toista vanhaa postausta, jolle tuli myös enemmän lukijoita kuin muille postauksille. Vanhaa postausta jouduin yhden sanan verran jopa sensuroimaan sen saaman huomion takia. Molempien kohdalla mietin samaa: Kysymättömiä kysymyksiä. Kukaan ei kysy olennaista. Niin, enkä ehkä vastaisi kaikille olennaista.
Mutta se, minkä ei pitänyt olla mahdollista. Aivan ensimmäinen oli miehen löytyminen. En koskaan uskonut, että olisin oikeasti löytänyt itselleni miehen, johon olisin rakastunut. Luulin, että minun pitäisi tyytyä johonkuhun, jota rakastaisin mutta johon en olisi rakastunut. Nope. Se oli aivan ensimmäinen.
Toinen oli keskenmeno. Se oli juuri sellainen asia. Jotain, minkä ei pitänyt minun kohdalla olla mahdollista. Sen ei pitänyt olla mahdollista, vaikka todellisuus on, että tilastojen valossa sen tuleminen jossain vaiheessa oli enemmän kuin todennäköistä. En ymmärtänyt, mitä keskenmenotilastot tarkoittivat käytännössä ennen omaa keskenmenoa. Alkuraskauden keskenmenoja on arvioitu olevan jopa 15 % kaikista raskauksista. Sen mukaan melkein joka seitsemäs raskaus menisi kesken. Valitettavasti se tarkoittaa sitä, että jos äidillä on useampia raskauksia (minulla on ollut tähän mennessä kolme), niin on todennäköistä, että jossain vaiheessa on myös keskenmeno. Kylmää tilastoa. Sinulle, joka luet tätä: Sen ei tarvitse mennä niin, vaikka tilastot sanoisivat mitä.
Yksi yleisempi asia, jonka ei pitänyt olla mahdollista: korona. Ja hulluinta on se, että katsoin jossain vaiheessa muistaakseni vuonna 2018 tehdyn dokumentin espanjantaudista. Siinä sanotaan, että historian valossa pandemia tulee noin sadan vuoden päästä uudestaan. Espanjantaudista oli noin sata vuotta. Silti veikkaan, että suuren osan meidän päässä pandemia oli jotain, minkä ei pitänyt olla mahdollista.
Tilastoja tilastoja. Sitten se, minkä ei todellakaan koskaan pitänyt olla mahdollista. Se kuitenkin tapahtui. Se ei ole tilastojen valossa millään tavalla todennäköistä. Se ei ole 15 %. Se oli se lääkepurkin 1 / 100 000 haittavaikutuksesta. Ja silti se tapahtui.
Kaikesta selvitään aina jollain tavalla. Turvallisuuden tunne on ehkä hetkeksi menetetty, mutta senkin voi saada takaisin - ainakin joiltain osin. Ei pidä ruveta pelkäämään kaikkea, mitä saattaisi tapahtua. Luultavasti ne eivät koskaan tapahdu sinulle tai minulle.
0 kommenttia