Ei ihan KonMari mutta melkein

by Emiilia - 2/22/2021

Varoitan heti alkuun, että tämä ei ole postaus täynnä kauniita sisustuskuvia niin kuin ehkä tuolla otsikolla voisi olettaa. Tämä on postaus, jossa kerron matkastani vähempitavaraiseen elämään. Nyt joku kysyy, että eikö äikänope tosiaan keksinyt yhtään parempaa sanaa kuin vähempitavarainen. Pelkistetty elämä? Siivottu elämä? Tyhjä elämä? Ei, pysytään siinä vähempitavaraisessa.


1. Turhista tekstiileistä eroon

Totuus on se, että olen kantanut todella paljon tekstiilejä mukanani jo ennen lasten syntymää. Se on yksi jojoilevan painon varjopuolista. Minulla on pitänyt olla paljon vaatteita, koska paino on vaihtunut säännöllisesti käytännössä katsoen melkein koko elämäni ajan. Joitain aikuiselämän vuosia paino tosin pysyi suht vakaasti 84 kg. Ilman lapsia se olisi varmasti edelleenkin siinä. En ollut niinä aikoina koskaan tyytyväinen siihen painoon. Minusta se oli liikaa, joten säilytin vanhemmatkin vaatteet. Nykyisin olisin iloinen, jos painaisin 84 kg. Mutta ei mennä siihen.

Joka tapauksessa nykyisin painan melkein 100 kg ja tätä nykyistä kokoa minulla on vaatteita hyvin vähän. Missä tullaan yhteen tekstiilien vähentämisen kannalta tärkeään huomioon: Vaatteita ei välttämättä tarvitse olla kovin paljon. Ehkä liian yksinkertaista ääneen sanottavaksi, mutta bääm sanoin sen juuri. 

Mikä vieläkin tärkeämpi oivallus tekstiilien vähentämisen kannalta on ollut: Toivoisin laihtuvani, mutta vaikka laihtuisin, niin minulla on huomattava määrä vaatteita, joita en haluaisi käyttää laihduttuani. Minulla oli kausi, jolloin ostin suuren määrän sähkönsinisiä paitoja. Kyllä, värianalyysin perusteella ihonväriini sopii sähkönsininen. Öö, ainut ongelma on se, etten pidä enää sähkönsinisistä vaatteista! En pidä enää sähkönsinisestä. Miksi ihmeessä siis säästäisin senväriset vaatteet? Olen pistänyt jok'ikisen sähkösinisen paitani kirpputorille tai kierrätykseen.

Mistä tulemmekin siihen, mitä tein tekstiileille. Pistin niitä vaate-/kangaskeräyksiin. Sen lisäksi minulla on ollut kirpputoripöytä nyt neljä viikkoa (päättyi tänään). Kävin läpi myös liinavaatteet ja keittiön tekstiilit. Niissäkin oli hyvin paljon turhia. Olisiko pois lähteviä tekstiilejä ollut ehkä 4-6 jätesäkillistä yhteensä.

Lastenvaatteita en tällä kertaa käynyt läpi, koska niitä olen käynyt läpi aina sen jälkeen, kun lapsi on kasvanut kustakin koosta yli. Silloin olen käynyt aina kyseisen koon vaatteet läpi ja pistänyt toivottomimmat/pilalle menneet kierrätykseen. Esimerkiksi T-paitoja on ollut jotain tiettyä kokoa niin paljon, että niitä olen antanut eteenpäin. On saattanut olla, että tyttö ei ole koko vaatekoon aikana käyttänyt jotain vaatetta. Silloin sen voi minusta kyllä antaa pois jollekulle toiselle sitä tarvitsevalle eikä säästää enää seuraavalle omalle lapselle, jolla olisi hänelläkin jälleen kaikki samat miljoona T-paitaa tai jotain muuta vaatekappaletta. 

Mistä meille on alunperin tullut niin paljon vaatteita? Meidän perhe on saanut apua hyvin monelta muulta perheeltä. Olemme saaneet pääosin ilmaiseksi jätesäkeittäin vaatteita. Uusia vaatteita emme ole juurikaan ostaneet tytöille. Luulen, että olemme joutuneet ostamaan kaupasta jonkun uuden vaatteen kolme kertaa näiden 3,5 vuoden aikana ja ehkä noin kolme kertaa kirpparilta. Ilmaista kierrätystä perheiden välillä suosittelen ehdottomasti!

2. Turhista esineistä eroon

Vaatteiden lisäksi oli paljon muutakin, josta olen halunnut eroon jo pitkän aikaa. Tuntuu esimerkiksi hölmöltä säilyttää sisustusesineitä, joita en voi pitää esillä lasten kanssa, koska ne eivät pysyisi paikoillaan. Siistimpää ilman niitä ympäri lattioita ja lelukoreja. Toinen iso tavararyhmä oli astiat. Minulla on valtavasti astioita, joita en käytä. Ne pistin myös kirpparille ja luulen, että loput menee roskiin. Olen tähän asti ajatellut, että säästän toivottomiakin astioita, koska niitä menee lasten kanssa niin tiuhaa tahtia rikki. Nyt ajattelin, että ei niitä näköjään mene sitä tahtia rikki, että niitten säästäminen olisi kannattavaa. Myyntiin vaan. Kivempi, että ne asiat, jotka minulla on, ovat sellaisia, joista itse pidän. Turha säästää sellaisia, joista en pidä tai joita en käytä. Vievät vaan turhaa tilaa muutenkin täysissä kaapeissa.

Tärkeintä koko tavaroittenvähentämishommassa on minun mielestä se, että jatkaa elämää tavaroitten vähentämisen jälkeen sillä asenteella, että nyt en osta/ota vastaan tavaraa, jota en oikeasti tarvitse. Jos ostan jotain, niin ostan laatua, joka kestää. En kertakäyttöisiä tavaroita. Ostan tavaroita, joista todennäköisesti pidän myös 10 vuoden päästä tai sitten en osta tavaroita niitä ollenkaan. 

Saamme sukulaisilta ja ystäviltä jatkuvasti tavaraa, jota emme oikeasti tarvitse. Muutkin haluavat tyhjentää kaappejaan ja päästä liiasta tavarasta eroon. Yleensä meidän koti on se sijoituspaikka, johon he tavaransa antavat. Olen salaa mielessäni ajatellut, että he haluavat luopua tavarastaan mutta eivät ole valmiita pistämään niitä kuitenkaan kierrätykseen tai heittämään roskiin. Minä autan heitä kaikessa hiljaisuudessa kierrättämällä heidän tavaransa, joita he eivät tarvitse tai minä en tarvitse. 

Puhun tässä ikäluokasta, jolla on ollut tapana säästää kaikki lapsena opitun kulttuurin takia. Sen ikäluokan on vaikea luopua tavarasta, vaatteista, tekstiileistä jne., koska se ikäluokka on elänyt aikaa, jolloin niitä ei ole ollut samalla tavalla saatavilla. Esimerkiksi säännöstelyn aikana kankaat vaatteisiin on pitänyt ostaa pimeänä tai saada joltain muulta jne. Aikuisten vaatteita on pienennetty lasten vaatteiksi. Ehjät kohdat puhkikuluneista paidoista on ommeltu nenäliinoiksi jne. Sen sukupolven ajattelumaailmassa mitään ei saa heittää roskiin, koska se pitää säästää pahan päivän varalle ja siitä voi vielä tehdä jotain muuta. Sitä pahaa päivää sitten saatetaan odottaa kymmeniä vuosia. 

Minä kasvoin samanlaiseen ajattelumaailmaan. Olen alkanut herätä siitä ajattelutavasta vasta viime aikoina. Huomatkaa, että olen edelleen sitä mieltä, että jos on aikaa, niin paras tapa tosiaan olisi ommella aikuisten vaatteet nenäliinoiksi, lastenvaatteiksi tms. Mutta olen myös oppinut, että tämä on sukupolvi, jonka aikana on tehokkaampaa kierrättää samaa vaatekappaletta lapselta toiselle mieluummin kuin näperrellä projektien kanssa, joitten valmiiksi saattamiseen ei koskaan tule olemaan aikaa. On parempi ostaa jo alunperin asioita, jotka kestävät ja käyttää ne sitten loppuun. On parasta ostaa asioita, joita oikeasti tarvitsee ja joista oikeasti pitää kuin asioita, joihin tyytyy tai joita ei pitemmän päälle tarvitse. Turhaa rahan ja luonnonvarojen tuhlausta vaan.


3. Turhista kirjoista ja elokuvista eroon

Minulla on paljon kirjallisuutta. Se oli sivuaineeni yliopistossa ja olen lapsesta asti keräillyt kirjoja. Tällä kertaa päätin karsia kirjoja. Kävin läpi mantraa: Oletko sinä tai lapsesi koskaan aikeissa lukea tätä kirjaa? Nope. Vastasin itselleni, että jos nyt kaikesta huolimatta saan päähänpiston lukea sen kirjan, niin voin lainata sen siinä vaiheessa kirjastosta.

Muutaman huonokuntoisen teoksen heitin myös roskiin. Vein useamman Ikea-kassillisen kirjoja kirpputorille. Kesken neljän viikon kirpputorijakson kannoin jo paljon kirjoja sieltä poiskin. Ei, en pistänyt niitä takaisin kirjahyllyyn. Totesin, että niiden myyminen on toivotonta. Tänään soitin kirjastoon ja kysyin, että pystyykö heille tällä hetkellä tuomaan vaihtokirjoja. No ei pysty, mutta sitten kun kirjasto aukeaa taas, niin pystyy. Tarkoitan siis kirjanvaihtohyllyä. Aion jemmata ylimääräiset kirjat Ikea-säkkeihin komeroon ja viedä kirjat kirjanvaihtohyllyyn heti, kun korona hellittää tarpeeksi ja kirjastot avataan taas. (Sanoivat, että viimeisimmän tiedon mukaan Porvoon kirjastot avataan 7.3. No, olen elänyt korona-arkea tarpeeksi pitkään osatakseni kyseenalaistaa tämän tiedon.)

Elokuvien kohdalla tein samanlaisen tyhjennyksen mantrana: Aionko katsoa tätä elokuvaa koskaan uudelleen? Suomalaisia elokuvia en tässä tyhjennyksessä heittänyt pois ollenkaan, sillä niiden löytäminen internetistä tai suoratoistopalveluista on vaikeaa. Sen sijaan ulkomaalaisia elokuvia vein myyntiin noin 10 kappaletta ja loput aion yksinkertaisesti heittää roskiin.

Saattaisit pitää myös näistä

3 kommenttia

  1. Normi menoa... kiva nähdä vähän normaalia arkea pelkkien siistittyjen blogikuvien joukossa =D

    VastaaPoista
  2. Olen itsekin painiskellut näiden samojen ongelmien kanssa. Ensin meinasin kirjoittaa kommentti. Se venyi, ja venyi... Niin päätin kirjoittaa kokonaisen postauksen, jonka minun oli määrä saada valmiiksi sen vuosi takaperin. Tuskallinen ja pitkä tuo meidän projekti oli :D
    https://viaperasperaadastra.com/2021/02/26/projekti-varastontyhjennys-tavaramaaran-vahentaminen/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, miksi nimeni ei tullut näkyviin kommentissani

      Poista