Sanoin, että lähimpään kauppaan on melkein 10 km. Siihen helsinkiläinen vastasi...
by Emiilia - 2/20/2021
Olin torstaina Helsingin ydinkeskustassa. Siellä kävin mielenkiintoisen keskustelun erään ennaltatuntemattoman naisen kanssa. Sanon ihan ensimmäisenä, että hänellä ja minulla synkkasi erinomaisesti ja hän oli juuri sitä minun best friend -tyyppiä. Sanon tämän, jottet ymmärrä tämän postauksen tarkoitusta väärin.
Olin pannut merkille, että Helsingin ydinkeskustassa oli paljon lämpimämpää kuin meillä kotona. Huomautin siitä tuntemattomalle keskustelukumppanilleni. Hän sanoi, että niin täällä meri lämmittää. Olimme sillä hetkellä tosiaan hieman (ehkä 2,5 km) lähempänä merta kuin meillä kotona. Olen asunut vain muutamien kilometrien päässä mereltä melkein koko elämäni ajan. Tarkalleen ottaen 27 vuotta. Lähimmillään asuin kerrostalossa, joka oli noin 200 metrin päässä mereltä. Tiedän, että teoriasssa meri kyllä myös lämmittää, mutta ehkä silloin yli 20 asteen pakkasella ensimmäinen ajatukseni ei olisi ollut lähteä tuuliselle merelle lämmittelemään.
En kommentoinut asiaa muuta kuin sanomalla, että niin ja kaupunki lämmittää, mutta minä asun maalla niin siellä on kylmä. Hän kysyi hämmästyneenä, että kai asun jonkinlaisessa lähiössä kuitenkin. Sanoin, että ei kun meillä on pelto kyllä yhdellä sivulla taloa. Asun ihan oikeasti maalla. Teille, jotka ette tunne helsinkiläisten käsitystä maaseudusta: Helsingissä on usein tapana osittain ehkä leikillään ja osittain tosissaan sanoa käytännössä kaikkea kehä III:n - joittenkin ihmisten kirjoissa ehkä jopa kehä I:n - ulkopuolella olevaa asutusta maaseuduksi. Hän ajatteli varmasti, että tarkoitan maalla asumisella sitä, että asun Porvoon keskustassa, en Helsingin kantakaupungissa. Hän ei ajatellut, että asuisin oikeasti maaseudulla maalla. Sanoin, että lähimpään kauppaan on melkein 10 km. "No se on kyllä näin helsinkiläisen näkökulmasta kaukana", oli hänen vastauksensa. Minusta tuntuu, että hän ihmetteli, mitä tein siellä Helsingin ydinkeskustassa sinä aamuna, jos kerran asuin ihan oikeasti maalla.
No niin, mikä on tämän postauksen pointti. Olen huomannut vuosien varrella Suomessa, että ihmisillä on ennakkoluuloja, joita ei välttämättä tarvisisi olla. Minun ennakkoluuloni oli, että tämä Helsingissä koko elämänsä ajan asunut nainen ei ymmärtäisi minua. Hänen ennakkoluulonsa oli, että minä olisin kantakaupungin kerrostaloissa tai vähintäänkin Espoossa asuva uranainen. No juuti nyt, ei ole hyvä hetki lähteä kehä III:n ulkopuolelle tai ehkä mennä sinne, mutta kun korona aikanaan helpottaa, niin mitäs jos harrastaisimme kotimaan matkailua ainakin oman elinpiirimme tai mukavuusalueemme ulkopuolelle.
Te kaupungissa asuvat oppisitte, että kaupungissa ihmiset, talojen lämmitys, teollisuus, katujen alla olevat lämmitysjärjestelmät jne. lämmittävät itse asiassa ilmaa monta astetta. Me maalaiset oppisimme sanontoja, kuten: "Bussi ei pysähdy sillä pysäkillä ihan joka päivä." (Opin sen eräältä itähelsinkiläiseltä viikko sitten.) Mitä juuri sanoin oli itse asiassa vaan heitto. Nuo tiedot eivät ole elämän kannalta niin kovin tärkeitä. Mutta mitä haluan sanoa on se, että olen huomannut hyödylliseksi laajentaa omaa elämänpiiriä ja oppia toisten kulttuurista myös Suomen sisällä lisää. Ymmärtyksen saaminen, ymmärtäminen, on aina positiivista ja rikkaus.
0 kommenttia