Meidän perheessä on ollut vähän nuhaa viime viikkoina. Eräänä lauantai-iltana kolmevuotiaalle nuosi kuume ja hän valitti, että sattuu. Kysyin, mihin ja hän näytti päätä. Kyselin myöhemmin, että onko pää vielä kipeä jne. Nuhaa tai mitään muuta ei ollut. Sunnuntaina kuume oli laskenut ja silloin ja maananataina ei ollut mitään oireita. Tiistaiaamuna tyttö aivasti pari kertaa ja mieheni sanoi, että tuli räkää. Laitoimme hänet normaalisti päiväkotiin. Kun hän tuli päiväkodista aivastelu oli muuttunut ihan kunnon nuhaksi. 

Samana päivänä saimme tietää, että samassa rakennuksessa, jossa tyttäreni oli edellisellä viikolla ollut, oli jollain ollut korona. Päätin, että hänet oli vietävä koronatestiin. Niinpä keskiviikkoaamuna rehasin pienet tyttöni Porvoon parakkikoronatestiin. Siellä toinen hoitaja piti vierastustaan kirkuvaa 1,5-vuotiasta ja minä yritin pitää paikoillani testitikkua väistelevää kolmevuotiasta. Siitä selvittiin ja testin tulokset tulivat samana iltana. Tulos oli negatiivinen. Hyvä.

Parin päivän päästä myös 1,5-vuotias sai nuhan ja minä sain sen muutamia päiviä hänen jälkeensä. Luotin testin tulokseen kyllä. Meillä ei ollut koronaa vaan nuha. Kuitenkin yhtenä tukkoisena päivänä huomasin, että minun ei tehnyt mieli ruokaa. Ihmettelin sitä, koska se todellakin on hyvin hyvin harvinaista minulle. Rakastan ruokaa. Sen lisäksi minulle tuli ikään kuin väsymyksen puuskia. Yhtäkkiä tuntui kipeämmältä ja väsyneeltä ja sitten se meni taas pois. Se tuntui eriskummalliselta. 

Seuraavaksi päähän tuli yksi niistä vain korona-aikana ajatuksista: Ajattelin, että entä jos minun ei tee mieli ruokaa, koska minulla ei ole maku- tai hajuaistia (kaiketi yksi koronan luonteenomaisimmista piirteistä). Aloin haistella ilmaa enkä haistanut mitään ihmeellistä. Olin yläkerrasssa ja muut nukkuivat jo. Muutamien sekuntien ajan harkitsin meneväni alas, avaavani roskiksen kannen ja haistavani. Jos hajuaisti on mennyt, niin sen meneminen olisi erittäin selvää siinä roskiksella! Omatekoinen koronatesti.

Veikkaan, että ennen koronaa kukaan teistä ei olisi ymmärtänyt mitään johdonmukaisuutta tässä tapahtumien kulussa tai minun ajatuksissani. Veikkaan myös, että moni teistä näkee ainakin jotain johdonmukaista siinä nyt, kun olemme eläneet koronatodellisuutta kohta vuoden. Ette ehkä pidä vaipparoskisten haistelemista järkevänä ideana (se ei sitä ole!) ja kyseenalaistatte sen koronatestinä, koska tiedätte, että haju- ja makuaisti ei mene kaikilta. Kuitenkin ymmärrätte logiikan. 

Kuin todellisuus jakautuisi todellisuuteen ennen koronaa ja koronan jälkeen. Me tätä aikaa eläneet ymmärrämme koronan jälkeistä ajattelua, mutta meille samoille eläville ajatteleville olennoille moni korona-ajan ilmiöistä tai ajatuksista ei ennen koronaa olisi ollut itsestäänselvyys tai millään tavalla järjellistä.