Aloin kirjoittamaan tätä postausta alunperin otsikolla: Tasapainottelua somen ja oikean elämän välillä. Alkuperäinen postaus on melkein vuoden vanha. En ole varma, missä kohti se tapahtui. Huomaan, että tasapainottelu on ohi. Tavallaan ei ja tavallaan on. Some on vienyt voiton. Luulen, että se oli se hetki, kun näytin miehelleni kevytyrittäjäpalvelussa suuremman summan rahaa odottamassa nostamista kuin mitä saan hoitorahaa kuukaudessa.
Aiemmin en uskaltanut sanoa sitä ääneen, mutta nykyisin vastaan kysyjille:
– On ollut kiirettä osa-aikatyön kanssa.
– Mitä osa-aikatyötä teet?
– Mainoksia yrityksille. jne.
– Ai siis mitä? Miten se toimii?
– Myyn somekanaviini mainoksia.
Lopun keskustelusta yritän yleensä sivuuttaa. "Mainoksia yrityksille" riittää. Kuitenkin kun juttelen ystävien ja perheenjäsenten kanssa, niin on vaikea olla kertomatta asiasta, joka todellisuudessa vie aivan jäätävän ison osan ajastani.
Tällä hetkellä mies on alakerrassa hoitamassa yksivuotiasta ja minä kirjoitan tätä postausta yläkerrassa. Välillä tyttö käy aina täällä. Haluaa tulla syliin ja leikkii ympärilläni. Välillä käyn laittamassa perheelle ruokaa. Kukaan ei missään vaiheessa ole sanonut sitä ääneen, mutta nykyisin oletan, että mieheni kotona ollessaan hoitaa lapsia useampia tunteja päivässä, sillä aikaa kun minä teen töitä. Miten tähän on päädytty? Prosessi on ollut pitkä enkä edes tiedä, onko se ollut oikein. Otetaan vähän flashbackia. Tässä tekstin pätkiä matkan varrelta:
Lapset ovat koko maailmani tällä hetkellä. Kuten sanoin tasapainottelen koko ajan sen välillä, ettei blogi, some ja viestit ystäville olisi koko maailmani. Sanon päivittäin itselleni, että sinun on myös henkisesti oltava läsnä. Eli siinä vastaus: Ei vauvan äidillä ei oikeasti ehkä olisikaan niin paljon aikaa blogille kuin mitä hän käyttää. (tekstin aiottu otsikko: Miten vauvan äidillä on aikaa somelle?)
Ennakkoluulot niitä äitejä (ei isiä!) kohtaan, jotka löytävät aikaa bloggaamiselle, somettamiselle, tubettamiselle jne., vaikka heillä on pieniä lapsia. Ensinnäkin, sinäkin luet tätä postausta nyt. Sinullakin on tähän aikaa. En halua syyllistää. Etsin jatkuvasti tasapainoa tämän kaiken internetissä tapahtuvan ja perheen välillä itsekin.
Toinen syy on se, minkä olen blogissa aikaisemminkin maininnut. Koen tarvitsevani jotain, missä toteuttaa luovuuttani. Rakastan kirjoittamista. Siksi blogi. En tiedä, mikä on muiden bloggaajien selitys. Tämä on minun. Ehkä te, joilla on itsellä lapsia, ymmärrätte. Niin ehkä minun ei tarvitse edes sanoa tätä ääneen. Lasten kanssa ja vauvojen kanssa on hyvä olla jotain muutakin elämässä. Minulle blogi on kanava ulospäin. Samoin some, jota käytän liikaa. Kanavoita ulkomaailmaan tarvitaan, koska tässä totuus: Olen lasten kanssa aina. Ainut aikuinen, jonka kanssa puhun ilman, että lapset tai vähintään toinen lapsi on samassa huoneessa, on mieheni. Ja silloinkin lapset ovat samassa talossa. Jos lähden ulos, niin he ovat tietysti yleensä molemmat - joskus vain toinen - mukana.
Tämä aihe on pyörinyt päässäni tosi paljon viime aikoina. Siinä vaiheessa, kun aloin kunnolla kaupallistaa somea, niin kysymys on ollut vieläkin mutkikkaampi, koska somesta on tullut harrastuksen lisäksi siis myös osa-aikatyö. Paljonko kotona työskentelevä saa käyttää aikaa lasten hereillä ollessa työhön? Ja sitten tietysti - onko se kaikki, mitä teen somessa työtä vai onko joku ei-optimaalista ajanhukkaa?
Niin paljon asioita, mutta jollain tavalla näkökulma on muuttunut. Aiemmin tasapainottelin äitiyden ja somen välillä. Nyt tasapainottelen äitiyden ja työn välillä. En edes tiedä, kumpi on vaikeampaa mutta moraalisesti helpompaa on puhua työstä, koska sitä se nykyisin on. Ei hölmö somekanava, jota yritän epätoivoisesti kasvattaa vaan osa-aikatyö.
1 kommenttia
Mua itse asiassa raivostuttaa se asettelu, että jos naisella on lapsi/lapset, hänellä ei saa olla mitään muita mielenkiinnon kohteita kun koti, kirkko ja koulu. Se on yksi vääryys. Toinen vääryys tässä asetelmassa on se, että miestä suljetaan pois lasten hoidosta, tietoisesti tai tiedostamatta. Hän on yhtä hyvin vanhempi ja hänellä on täsmälleen samat velvollisuudet ja oikeudet, mitä äidillä. Hän myös tarvitsee sen oman ajan lasten kanssa, että luoda heihin yhteyden.
VastaaPoistaEli, tässä tapauksessa sinä teet miehellesi palveluksen antaen hänelle sen kullan arvoisen yhteisen ajan lapsensa kanssa. Tasa-arvon puolesta ������!