Jotkin aiheet ovat sellaisia, joista saan kuulla myöhemmin ja tämä on todellakin niitä postauksia. Arvostelijoita löytyy paljon ja mitä enemmän arvostelua tulee, sitä enemmän olen alkanut miettiä, että jaksanko ottaa sitä kaikkea vastaan. Onko parempi jättää kirjoittamatta? Bloggaamisen alkuvaiheessa yleisö oli pienempi, joten saatoin hyvin vapaasti kirjoittaa, mitä oikeasti ajattelin ja mitä minulle oikeasti kuului.

Nykyisin tuntuu, että tiedän aika hyvin sen, mikä kiinnostaa paitsi minua itseäni myös teitä. Olen huomannut, että loppujen lopuksi meitä molempia kiinnostaa samat aiheet eniten. Valitettavasti aiheet, joista minua kiinnostaa kirjoittaa ja teitä kiinnostaa lukea, ovat myös niitä, joista teillä on eniten arvosteltavaa ja samalta niitä, joista on eniten vertaistukea muille. Mistä arvostelua tulee? Eniten äitiydestä. Se on punainen vaate. Jonkin verran on tullut kommenteistani koronaan, ylipainoon ja kodin siisteyteen liittyen.

Joka tapauksessa itse asiaan: Olen ollut kotona lasten kanssa nyt yli neljä vuotta. Nuorempi tyttö täytti viime viikolla kaksi vuotta ja näin ollen hoitovapaata on jäljellä vielä vuosi. Hoitovapaan aikana olen tehnyt somea osa-aikaisesti (mainoksia yrityksille someen ja blogiin). Siitä saatavat tulot jäävät kuitenkin alle 1000 euroon kuussa. Hoitovapaan aikana se on ok, mutta tietysti hoitovapaan loputtua olisi hyvä ansaita vähän enemmän.

Mitä sitten aion tehdä? Haluaisin jatkaa somen tekemistä ja bloggaamista myös hoitovapaan jälkeen. Pidän alan luovuudesta. Pidän valokuvaamisesta - vaikka siinä ja kuvanmuokkauksessa onkin vielä paljon opittavaa. Ilmoittauduin juuri valokuvauskurssille! Jatkuvista deadlinesta en pidä, mutta olen nähnyt, kuinka hyvällä aikatauluttamisella ja suunnittelulla niiden aiheuttamien törmäysten vaikutusta voi lievittää. Ja ymmärrän erittäin hyvin myös sen, että deadlinet ja niiden rajoissa pysyminen ovat mainoskampanjoiden onnistumisen kannalta keskeistä.

Sen lisäksi (ja tämä on ensimmäinen asia, jonka ääneen sanomista pelkään) haluaisin vielä lisää lapsia, joten myös perhevapaiden jatkuminen joittenkin kuukausien tai vuosien tauolla saattaa tulla kyseeseen. Tällä hetkellä olemme olleet jo jonkin aikaa tilanteessa, jossa lapsia saa tulla, jos on tullakseen, mutta niiden tulemista ei kiirehditä. Tällä tarkoitan, ettei esimerkiksi lapsettomuushoidot ole suunnitelmissa - ei ainakaan lähitulevaisuudessa. Lapsia ei yrittämällä yritetä, mutta niitä saa tulla. Tässä kohti mies varmasti korjaisi, että pitäisi käyttää yksikköä eikä monikkoa! 

Olen hyvin tietoinen siitä, että olen viisi vuotta vanhempi kuin ensimmäisen raskauden alkaessa ja painan 20 kg enemmän. Olen tullut raskaaksi kolme kertaa. Kahdessa loppuun asti jatkuneessa raskaudessa painoin raskauden alkaessa alle 90 kg. Ainut keskenmeno tuli raskaudesta, jonka alkaessa painoin yli 90 kg. En tiedä, kuinka paljon painolla on todellista merkitystä raskaaksi tulemisen kanssa, mutta minulla itselläni on ollut sellainen tunne, etten tällä kertaa tule raskaaksi kovin nopeasti. Minun on arvaus on kuitenkin, että jos haluaisin tulla kovin nopeasti raskaaksi, niin laihduttaminen ja parempi kasvispitoisempi ruokavalio ylipäätään olisi step one. 

Tiedän, että minun kiloilla laihduttamisen pitäisi olla step one oli vauvahaaveita tai ei, mutta en ole saanut itseäni niskasta kiinni pitkään aikaan. Toivon, että pikku hiljaa elämä tasaantuisi ja pystyisin taas käyttämään enemmän aikaa hyvinvointia edistäviin asioihin kuten liikkumiseen ja salaattien tekemiseen. Rakastan hyviä salaatteja, mutta niiden tekeminen vie aikaa. Tällä hetkellä ostan valmissalaatteja useamman kerran viikossa ja syömme niitä lasten kanssa, mutta niitä ei raaski ihan joka aterialle ostaa.

Viimeinen suunnitelma, jonka ääneen sanomista myös arastelen on tämä: Haluaisin tehdä lastenvaatteita myyntiin. Sanoin miehelleni yhtenä päivänä jotain, mitä jäin itse miettimään. Sanoin hänelle, että kaikkein mieluiten haluaisin työkseni solmia jotain koreja, mutta Suomessa korien solmiminen ei ole kenenkään työ. Heti tämän sanottuani mielessä vilahti ne monet lastenvaatteita myyvät pienyrittäjät, joita seuraan Instagramissa. Olisinko tehnyt neljälle tai viidelle heistä mainoksen. 

Tajusin, että tunnen sen bisneksen markkinointiosuuden hyvin. Olen nähnyt monta eri versiota tuotteiden pakkaamisen, niiden lähetyksen, tuotemerkkien kiinnityksen, verkkokauppojen, markkinointitapojen, mainoskuvien, hintojen jne. jne. osalta. Minulle on muodostunut visio siitä, miten asiat kannattaisi hoitaa. Mitä itse vaatteiden ompelemiseen tulee... no aion opetella sitä rauhassa. Olen ollut aina käsityöihminen ja hyvä siinä, mutta käsityöihmisellä viittaan neulomiseen ja virkkaamiseen. Olen toki ommellut jonkin verran, mutta siinä en ole koskaan ollut mitenkään erityisen hyvä.

Suunnitelmani on testata tämän hoitovapaavuoden aikana, olisiko lastenvaatteiden myynnissä rahallisesti mitään järkeä. Voiko sillä tehdä voittoa? Voiko lastenvaatteiden hinnat pitää tarpeeksi korkealla, jotta niiden myymisellä voisi päästä edes minimituntipalkalle? Onko Suomessa tehdyille tuotteille oikeasti kysyntää vai onko se vain ihmisten vihreää sanahelinää? Ja mikä ehkä keskeisintä ihmiselle, jolla ei ole ammatillista kokemusta ompelemisesta: Olisiko minusta siihen? Oppisinko sen? Pitäisinkö siitä edes pitemmän päälle? Olen pohtinut näitä kysymyksiä ja todennut, että ainut keino saada niihin vastaukset on testata sitä.