Uskomatonta kyllä päässäni pyörii muutakin kuin se, että säärikarvani ovat olleet niin pitkään ajamatta, ettei kukaan erottaisi minun ja mieheni sääriä muusta kuin lihaksista (miehelläni on lihaksia, minulla ei - pakollinen tarkennus). Tämän postauksen alkuperäinen aloituspäivä oli elokuussa. Olen pyöritellyt pitkään erästä ajatusta päässäni: Voiko keskivertona menestyä?
Tätä teistä kaikki ei minusta tiedä, mutta seuraan jonkin verran urheilua - osaa siitä olosuhteiden pakosta (vt. mies seuraa hyvin intensiivisesti) ja osaa koska olen kiinnostunut siitä. Jossain vaiheessa muistan, kun TV:ssä vilahti sen vuoden F1-kokonaistilasto. Luulen, että vuosi oli 2018 (tilastot täällä). Kiinnitin huomioni yhteen kohtaan sitä tilastoa. Kimi Räikkönen oli tilastossa kolmas. Huomautin miehelleni jotain tämän suuntaista: Miten hän voi olla mitaleilla? Onko hän edes voittanut kertaakaan? En muista tarkalleen, miten keskustelu meni, mutta mieheni sanoi jotain sellaista, mikä sai minut havahtumaan. Ajatus oli tämä: "Tasaiset hyvät tulokset voivat mennä yksittäisten erinomaisten edelle." 2018 vuoden formuloissa oli kaksi kuljettaa, jotka voittivat Kimiä useammin mutta jäivät kokonaispisteissä hänen taakseen.
Hyvin samanlainen keskustelu käytiin myös Kaisa Mäkäräisen kohdalla samana vuonna 2018. Uutisissa sanottiin, että hän voitti ampumahiihdon maailmancupin (tilastot täällä). Jälleen kysyin mieheltäni, että onko hän edes voittanut yhtään kisaa. Minulla ei ole siitä mitään mielikuvaa. Kyllä, hän voitti sillä kaudella kaksi kisaa. Sillä kaudella oli kaksi ampumahiihtäjää, joka voitti häntä useammin. Sen sijaan hopeamitaleita hänellä oli enemmän kuin kellään muulla.
Kolmas urheiluesimerkki oli vuoden 2019 MM-kisat (tilastot täältä). Ennen kisoja olin katsellut tilastoja ja lyönyt naulat arkkuun. Tätä vuotta me ei voiteta. Koko Suomen joukkueessa ei ole yhtään pelaajaa, joka pelaisi NHL:ssä. Ei oikein yhtään pelaajaa, jonka meriitit tuntisin paremmin. Niin, ne meriitit, jotka siitä joukkueesta löytyivät olivat KHL:stä sekä Suomen ja Ruotsin jääkiekkoliigoista. No, te tiedätte, kuinka kävi. Olemme edelleen vuonna 2021 hallitseva maailmanmestari, mistä lienee lähinnä koronaa kiittäminen - mutta näin kuitenkin on.
Hämmästyn sitä samaa asiaa joka kerta, vaikka se on matemaattisesti hyvinkin loogista. Lopullisen tuloksen kannalta voi olla kannattavampaa olla keskiverto, keskiverron yläpäässä kuin ailahtelevasti välillä paras ja välillä huonoin tms. En tiedä, voiko urheilua kaikilta osin soveltaa muuhun elämään, mutta tämä on minun hatara yritykseni todistaa lähinnä itselleni, että voi.
Muistan aina yläasteella terveydenhoitajan sanat: "Kasin oppilaat pärjäävät elämässä keskimäärin paremmin kuin parempien numeroiden." Kritisoin edelleen mielessäni jonkin verran hänen sanomaansa. Koulumenestys ei välttämättä kerro siitä, mitä valintoja myöhemmin elämässä teemme tai millaisiksi kasvamme. Totta kai on joitain yleisiä linjoja, tilastoilla on aina joku pohja jne. Luulen, että terveydenhoitaja tarkoitti sitä, että kymppitytöillä saattaisi olla ylisuoriutumisen kanssa ongelmia myöhemmin elämässä. Stressi, burn-out, mielenterveysongelmat ehkä ylipäätään. En tiedä, mitä hän tarkalleen ottaen tarkoitti. Tämäkin on vain tilastoa. Minulle stressaaminen on ollut iso ongelma, vaikka koulussa keskiarvo olikin suurimman osa ajasta alle yhdeksän. Välillä kävi ysissä.
Mikä on tämän tekstin pointti? Ei mikään. Nämä vaan keskeneräisiä ajatuksia, joita olen itsekseni pyöritellyt.
2 kommenttia
Minä löysin tästä kirjoituksesta "pointtia", joten kiitos hyvästä kirjoituksesta.
VastaaPoistaMonessa asiassa tasaisen laadukas suorittaminen on paljon arvokkaampaa kuin kymppi silloin tällöin ja toisinaan 7. Urheilusta jo annoitkin monta esimerkkiä.
Itse toimin teollisuuden parissa työpäivinäni. Tuotannon tasainen laatu on hyvin tärkeää. Asiakkaille olisi toki hienoa saada aina kympin tuote tai palvelu. Mutta eivät he koskaan halua vastaavia tasolla 7. Asiat toimii tasaisen ongelmitta, kun asiakas tietää saavansa aina 9:ää. Tasainen laatu on erittäin tärkeää myös tuotteen ja palvelun tuottajan kannalta. Poikkeamat ovat aina turha kustannuserä.
Koulumenestyksestä olen itse ajatellut niin, että kympin oppilas oppii ja muistaa teoriaa. Se on erinomainen lahja. Toinen lahja, jota tarvitsemme on opitun vieminen käytäntöön. Se on toinen taito ja mikäli kympin oppilaalla ei sitä ole niin silloin pärjää loistavalla tasolla vain teoriassa. Minulla on sellainen kuva, että 8:n oppilaat oppivat ja muistavat hyvällä tasolla, mutta ovat myös käytäntöön taipuvaisia. Keskittymistä kirjojen edessä haastaa se levottomuus, että pitää päästä tekemään jotain. Tämä tällaisena yhtenä yleistettunä näkökulmana asiaan, johon vaikuttaa "miljoona" muuta seikkaa.
Joo elämässä, maailmassa, on paljonkin sellaisia asioita, joitten suhteen keskiverto ei riitä. Tai siis ydinvoimalan reaktori on keskiverto tms. On asioita, joitten pitää olla priimaa ja minusta meillä saa olla myös luonteessa asioite, joitten pitää oikeastkin olla priimaa, mutta joissain asioissa tasaiset keskiverrot voivat mennä edelle...
Poista