Jotain minkä olen halunnut sanoa ääneen jo pitkän aikaan. Äitiys on ollut minulle kovempi pala kuin olisin koskaan voinut kuvitella. Asiat eivät ole olleet helppoja. Äitinä olet yhtäkkiä muitten arvostelun kohteena. Arvostelu voi olla tosi rankkaa. Kaupassa ihmiset katsovat, että miksei tuo tee mitään, kun uhmaikäinen huutaa kurkku suorana jne. Joka tuutista tulee kommentteja, että ei pidä kuunnella toisten mielipiteitä. Minäkin olen sitä mieltä, että kommentteja pitää suodattaa, mutta tästä aiheesta on sanottava jotain muutakin.
Äitinä minua on auttanut ehkä eniten keskustelut muiden äitien kanssa, heidän neuvonsa. Lasten jälkeen olen tarvinnut vertaistukea. Tiedän, että ilman muita äitejä en olisi tässä. Käytän blogipostauksissani paljon heidän kommenttejaan, koska ajatukseni ovat yleensä osa käymieni keskustelujen sarjaa, osa laajempaa vuorovaikutusta - eivät lopullisia tuotteita vaan osa jatkumoa, jossa me kaikki olemme mukana. Myös sinä, joka luet tätä, olet osa laajempaa keskustelua, vaikka et koskaan jälkeenpäin edes kommentoisi tätä aihetta minulle tai kenellekään muulle. Siitä on ehkä jo kymmenen vuotta, kun olin yliopiston luennolla. Muistan edelleen jopa sen luokan, jossa eräs yliopiston opettajista sanoi sen ääneen: "Mikään teksti (teksti voi olla puhuttu tai kirjoitettu!) ei ole olemassa yksin. Se on aina osa jotain laajempaa kokonaisuutta." Me emme ole täällä yksin. Paras lopputulos tulee muiden kanssa yhdessä.
Mainitsen tässä muutaman ystävän, äidin, kommentit. Näitä olisi satoja ja ne ovat auttaneet minua muovaamaan käyttäytymismalleja eri tilanteisiin, mutta nämä tulevat mieleen:
Olen antanut muiden äitien mielipiteiden vaikuttaa
1. En vaihda vaippaa kuin vain kolme kertaa päivässä.
Ystäväni oli saanut toisen vaippaikäisensä ja kysyin, että miten hän selviää niin monesta vaipanvaihdosta päivässä. No hänen vastaus oli, että ei hän vaihda mitään kuutta kertaa vaippaa päivässä per lapsi. Yleensä kolme riittää. Kiitos muru, se on säästänyt meiltä niin paljon rahaa!
2. Kaikki menee lopulta ohi.
Eräs viiden lapsen äiti sanoi tämän minulle. Se on helpottanut. Kaikki ovat vain vaiheita. Ne menevät lopulta ohi.
3. Lasten kanssa ei saa olla kiire.
Ironista kyllä en muista, kuka tämän minulle sanoi. Tämä on jotain, missä olen yrittänyt tsempata. Tiedän, että hän oli oikeassa. Iso osa meidän itkupotkuraivareista johtuu siitä, että minulla on aina kiire. Yritän saada lapset pysymään tahdissa mukana ja tekemään asioita nopeammin, vaikka heidän kanssa pitäisi pysähtyä ja odottaa, että he saavat kertoa omat juttunsa tilanteissa jne.
4. Syötä vauva juuri ennen kuin pistät hänet nukkumaan.
Olin ensimmäisen tyttäreni kohdalla hieman epävarma, että missä vaiheessa mikäkin syöttö pitäisi hoitaa. Vauva oli ihan pieni. Kysyin asiaa eräältä ystävältäni, viiden lapsen äiti hänkin. Hän sanoi, että syötä vauva juuri ennen kuin pistät hänet nukkumaan. Masu täynnä nukkuu pitempään. Hyvä neuvo. Ei toimi jos ruoka itsessään aiheuttaa mahanongelmia ja pitää hereillä mutta yleisesti ottaen hyvä neuvo.
0 kommenttia