Kun sä komennat lapsia vain toista ihmistä varten - sokerikuorrutetta suoraan tuubista

by Emiilia - 12/18/2021

Olen puhunut aiheesta aiemminkin läheisten ystävieni kanssa. Haluan sanoa sen heti ääneen, koska tiedän, että aihe on niitä, joista saattaa tulla sanomista. En ole siis yksin ajatuksineni vaan olen kuullut useammalta ystävältä samantyyppisiä ajatuksia ja luulisin, että aihe on universaali. Lasten syntymän jälkeen sitä jännittää joitain kohtaamisia enemmän kuin toisia. Olen kotiäiti ja yleensä kaikki kohtaamiseni tapahtuvat lasten kanssa.

Hmm. Kuinka selostaisin mihin viittaan tässä? Tulee mieleen yksi tilanne vuosien vuosien takaa. Olin vielä opettaja ja olin syömässä erään toisen opettajan kanssa samassa pöydässä koulun ruokalassa. Hän oli luokanopettaja. Juttelimme jotain, kun eräs kolmas opettaja toisesta pöydästä tuli sanomaan tälle luokanopettajalle jotain siitä, että hänen oppilaansa riehuvat ruokalassa. Huom. muistaakseni hän ei mennyt itse sanomaan lapsille siitä. Oppilaiden riehumisen taso tai siihen puututtavuuden raja oli hänen arvionsa mukaan ylittynyt. En ole varma, olisiko se ylittynyt tämän luokanopettajan tai minun arvioni mukaan, mutta totta kai hänen piti mennä puuttumaan oppilaidensa käytökseen, kun joku toinen sitä vaati.

Miksi kerron tämän? Lapset ovat lapsia ja lapsiryhmät ovat erilaisia. Lapset ovat erilaisia. Totta kai on oltava asioita, jotka on ehdottomasti kielletty. On oltava sääntöjä, joita ei missään tapauksessa rikota, mutta sitten on hyvin laaja kirjo harmaata aluetta. Aluetta, jota on pakko soveltaa.

Lapseton voisi ajatella, että oletko tosissasi: Annoit juuri kaksivuotiaasi imeä sokerikuorrutteet suoraan tuubista tai syödä pipareihin tarkoitetut nonparellit. Sinun pitäisi olla hirveän vihainen ja kieltää häntä. Minun vastaus: Tyttö on kaksivuotias. Ainut keino estää se olisi estää häntä kokonaan koristelemasta.

Varsinkin lapsettomien kanssa sitä käy aika usein. Tuntee helposti nahoissaan sen, että toinen ihminen miettii, miksei tuo äiti tee mitään. Sitä on saattanut ottaa lapsen kanssa muutama minuutti sitten fightiä paljon tärkeämmästä asiasta tai ei ole sopiva hetken lapsen huudattamiseen. Vanhempi tietää, että jostain asiasta tulee niin älytön raivari, että lasta voi olla vaikea saada sen raivarin jälkeen bussista ulos tai kauppakeskuksessa eteenpäin. Varsinkin, jos lapsia on useampi. On kaikki tavarat ja toinen lapsi ja olet jo valmiiksi siinä tilanteessa, että kaiken kantaminen on melkein mahdotonta.

Viime vuosina olenkin nauttinut niiden ystävien seurasta, jotka eivät välitä tai ovat itse samassa tilanteessa. He yleensä ymmärtävät. Ymmärtävät, että he näkevät vain hetken meidän tilannetta, mutta meillä se tilanne on joka hetki. Ei ole vapaapäiviä. He eivät sano minulle, että mikset komenna tuota lasta vaan sen sijaan yrittävät auttaa. Niitä, jotka eivät tuomitse. Eräs ystävä sanoi jokin aika sitten, että kaikilla muillakin olisi samassa tilanteessa samat ongelmat lasten kanssa (kuin minulla tai kuin kenellä tahansa).

Kuvat eivät sinänsä liity tekstiin muuten kuin, että @marianneliseaun kanssa sivusimme tätä aihetta keskustelussa ja lapset tosiaan söivät koristeita ennen niiden päätymistä piparille.























Saattaisit pitää myös näistä

2 kommenttia

  1. Meillä on yksi erityinen, yksi pienmpi ja yksi teini. Eräällä kaverillani on tapana kommentoida, että teillä ei taida olla mikään kiellettyä. Tai sitten jos kiellän jotain (tyyliin paukuttamasta telkkarin ruutua), vastaavasti kommentoidaan, että ai teilläkin on sentään joku kiellettyä. En kerta kaikkiaan ymmärrä kieltämistä kieltämisen vuoksi. Jos siitä ei ole kenellekään mitään vahinkoa, miksi se pitäisi kieltää? Tai jos joskus tehdään jotain erityistä, eikö silloin kerrankin voi relata. Eli miksi pilata kiva juttu (vaikka just piparinkoristelu) keksimällä sääntöjä, joita joutuu sitten valvomaan tauotta. Välillä tuntuu, että että jotkut asiat pitäisi kieltää vain siksi, kun ne on ihmisten omassakin lapsuudessa olleet kiellettyjä. Esimerkiksi sohvilla pomppiminen. Se on ainakin meidän lasten mielestä ihan jäätävän hauskaa. "Ai teillä saa pomppia sohvillakin." Totta ihmeessä saa, miksi ei saisi? Siksi kun se oli 70-luvulla kiellettyä?

    Mutta siis todellakin tiedän, mistä kirjoitat :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kiitos viestistäsi <3 Joo, olen huomannut, että erityisten vanhemmat ovat normaalisti niitä, jotka ymmärtävät. Harvemmin tuomitsevat... Hyvä pointti, että usein se on nimenomaan sitä jotain menneinä vuosikymmeninä kiellettyä juttua, joka vain oli tapana kieltää ja siis voihan olla, että menneiden vuosikymmenten sohvat olivat heikompia ylipäätään :D p.s. ihania kuvia sinun blogissa! oletkin ihan uusi tuttavuus, mutta hyviltä näyttää kakut :)

      Poista