Tällä viikolla on tuntunut kuin aloittaisin taas kaiken alusta. Epäonnistumisen jälkeen. Keräilin rippeitäni ja roskia yhtä aikaa. Kolme viikkoa kului siten, että mies oli töissä (kolmivuoro + myös viikonloput välissä), tein itse kolme sijaisuutta ja olin kaksissa myyjäisissä myymässä tuotteita, joista noin puolet vielä teinkin kahdessa viikossa. Sen lisäksi oli vielä se kammottava mahatauti. Tämän rutistuksen jälkeen tuntui kuin kaikki olisi nollattu. Kuin aloittaisin koko somen tekemisen ja sisustamisen ja lasten kasvatuksen uudestaan. On kiva taas pitkästä aikaa tehdä aika ajoin puuduttaviltakin tuntuvia kirjallisia hommia. 

Ensimmäiset myyjäiset olivat siltä kannalta menestys, että myyntiä oli paljon. Toiset myyjäiset olivat täysi floppi. Ajoin Turkuun, ostin myyjäispaikan ja olin valmistellut myytäviä tuotteita pitkään. Myin yhden pompulan! Mieheni oli sanonut minulle, ettei minulla ole vielä tarpeeksi tuotteita myyjäisiin. Hän on oikeassa. Moni oli käyttänyt vuoden tuotteidensa tekemiseen. Katsotaan ensi vuonna myyjäisiä uudestaan. Jos olisi helpompi vuosi myös koronan kannalta.

Kun tulin myyjäisistä kotiin, tiesin, että ensin olisi raivattava kotiin tilaa ennen kuin mihinkään muuhun voisi ryhtyä. Olin tietoisesti pitänyt sekä some- että kotityöt minimissään kahden viikon ajan. Nyt olen monta päivää yrittänyt saada kaikkea taas kuntoon. Somen kannalta surkeinta on se, että taukoa ei oikeasti voi pitää. Algoritmit rakastavat sitä, että julkaisuja tulee päivässä tarpeeksi. Julkaisut pitäisi vähintään pystyä ajastamaan, jos niitä ei sinä päivänä pysty itse julkaisemaan. Järjestelmä kestää sen, että pidän sunnuntain vapaata, mutta kuusi muuta päivää on julkaistava tai se näkyy suoraan rahassa. Sad reality of it. Kahden viikon aikana summa, jonka voin yhteistöistä pyytää ehti tipahtaa 20 euroa per yhteistyö. Se, mitä yhteistöistä voi pyytää lasketaan siis laskureilla kuten inzpire. 

Välihuomautus edelliseen: Haluan olla näiden lukujen kanssa mahdollisimman avoin. Avoimuus lisää oikeudenmukaisuutta. Toinen syy on se, että minulta kysytään tästä asiasta viikottain, joskus lähes päivittäin. Siksi kommentti vielä tuohon inzpireen ja vastaaviin laskureihin. Kun haen yhteistöihin, niin vähennän pelkästään Suomeen kohdistuvien kampanjoiden osalta summasta vielä aika paljon pois. Minulla on Instagramissa Suomen lisäksi merkittävä määrä seuraajia myös muista Pohjoismaista, erityisesti Ruotsista ja Tanskasta. Kansainvälisiltä brändeiltä, joitten kampanja suuntautuu laajemmalle yleisölle, uskallan pyytää enemmän.

Oli aluksi vaikea päästä taas raiteille. Nukuin useampana päivänä yli kahdeksan tuntia ja yritin kerätä voimani takaisin. Meidän elämä on jo alun alkaenkin aikatauluhirviö. Pidän käsitöiden tekemisestä eniten, koska ne rentouttavat itsessään, mutta on selvää, ettei sitä rentoutusta saa liian paljon olla. Pitäisi pystyä sovittamaan kahdeksan tunnin yöunet, terveellisempää (enemmän aikaa vievää!) ruoanlaittoa ja liikuntaa elämään. En käsitä, miten se olisi tässä elämäntilanteessa mahdollista. Samalla tuntuu myös, että on hyvä käydä hetkittäin poissa raiteiltaan, niin näkee taas ihmisten arvon elämässään.