Narsistin lapsille

by Emiilia - 10/29/2019

Muokattu 19.4.2020 & 17.1.2022

- -
Tiedän, että minun on sanottava aiheesta jotain ja olen halunnut sanoa siitä jotain jo pitkään.
- -


- -
En ole koskaan paljon googlettanut aihetta tai lukenut siitä kirjoja. Sen sijaan olen puhunut paljon ihmisten kanssa - - Kuitenkin nyt viime kesänä näin jossain mainostettavan Janne Viljamaan kirjaa Narsistin lapsena. Lainasin kirjan, mutta on mennyt kuukausia ennen kuin olen uskaltanut avata sen. En ole varma, haluanko kohdata kaikkea pinnan alla olevaa. Joskus joku proffa yliopiston luennolla tai ehkä lukion psykologian opettaja quottasi jotakuta: "Pelottavinta on se, mikä on oman katon alla." En tiedä enää, kenen quote se on, mutta olen samaa mieltä.

Lasten myötä olen alkanut pelätä - - sen kohtaamista itsessäni - - sitä, että onko se, mitä löydän oman kattoni alta narsismia. Olen jo vuosia yrittänyt sensuroida käytöksestäni piirteitä, jotka tunnistan narsismiksi. Niiden piirteiden erottelu normaalista käytöksestä on tärkeää. Tässä joitain ajatuksiani vuosien varrelta ja nyt. Nämä ollessani vasta Narsistin lapsena - kirjan alussa. Ehkä mielikuvani vielä muuttuvat luettuani kirjan kokonaan.

Tästä tunnistat olevasi narsistin lapsi

1. Sinulla on sisäinen kuumemittari. Sinä olet Twilightin Jasper. Pystyt tunnistamaan ihmisten - varsinkin tiettyjen ihmisten - pienimmätkin mielialan muutokset yhdestä sanasta tai katseesta tai liikkeestä. Tai pystyt ennakoimaan mielialan muutosta jo ennen kuin se on edes tapahtunut! Sinulla on myös kyky jäähdytellä. Saat ihmiset rauhoittumaan. Heität jäitä pussiin jo ennen kuin mitään on edes tapahtunut. Mutta (tämä on se merkittävin lause) et enää välttämättä halua tehdä sitä. Kyseenalaista sekin. Oliko sekään tervettä? Oliko sekään normaalia? Milloin se menee liian pitkälle?

2. Koet olevasi vahva, koska se kaikki on ohi. Olet superisankari. Vai oletko? Sinulla on supervoimia. Vai onko? Voit syyttää tuota vanhempaa kaikesta - siitä, mitä sinä olet. Vai voitko? Sinua ei enää alisteta. Sinä voit sanoa mitä vaan. Sinä voit olla olematta se tyynnyttelijä. Sinun ei tarvitse enää välittää. Ja sitten se pelottava totuus: Tämäkin on vain pääsi sisällä. Sinun ei tarvitse alistua olemaan narsistin vallan alla, mutta se ei tarkoita sitä, että sinun kuuluisi olla samanlainen jollekulle toiselle. Varsinkaan lapsillesi.

3. Sinä väität tietäväsi, mitä pelko on. Oliko pelko koskaan edes todellista? Väärin. Pelko on todellista. Ehkä syytä pelätä ei koskaan oikeasti edes ollut. Todennäköisesti oli hetkiä, jolloin syy oli. Niiden avulla kontrolloitiin muita hetkiä. Sinun sisälläsi se kaikki on olemassa edelleen. Jokin tietty haju tai maku tai paikka tai maisema. Minulle se oli eräs kukka. Sen tuoksu. Pelkään edelleen niin paljon, etten uskalla sanoa edes kukan lajia ääneen. - - Ja silti viime vuonna näin jotain kaunista tuossa kukassa ja ostin itsellenikin yhden sellaisen.

Kaikki nämä vuodet olen mielessäni toistellut sitä Irinan biisiä: Mä pelkään, että joskus peilistä katsoo sun kaltainen. Tämä on - - postaukseni narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. - - Etsikää itsestänne niitä samoja piirteitä. Löydätte ne kyllä. Sitten analysoikaa, kuinka paha tilanne on. Onko se persoonallisuushäiriötä vai jotain lievempää, jota kaikilla muillakin on? Oli se kumpaa tahansa, yrittäkää muuttaa itseänne. Ja tässä karu totuus: En ole aivan varma kumpaa se minun kohdallani on.


Kuvat

Ensimmäinen joltain Kalifornian rannalta ja toinen Porvoon vanhasta kaupungista.

Lähteet/viittaukset

Irina 2007. Liiba laaba. Pokka. EMI Music Finland.

Meyer, Stephenie 2005-2008. Houkutus-sarja. WSOY.

Viljamaa, Janne 2015. Narsistin lapsena. Minerva.

Saattaisit pitää myös näistä

0 kommenttia