Meidän vauva syntyi 6.3. Helsingin Naistenklinikalla. Minusta ei ole ehkä vielä kirjoittamaan synnytyskertomusta, mutta sekin tulee kyllä aikanaan. Ajattelin aloittaa kevyesti ja kirjoittaa jotain lapsivuodeosastolta.
Tämä eka kuva kuvastaa hyvin meidän lapsivuodeosastoaikaa. Tällä kertaa halusin ottaa vauvasta kunnon kuvia heti sairaalassa. Sen kaiken unohtaa niin nopeasti. Minun mies kävi kaikkina kolmena päivänä meitä katsomassa. Hän toi minulle kylmäsavulohta ja suklaata. Sisko miehineen ja meidän tytöt kävivät ensimmäisenä iltana. Vauvalle annettiin lisämaitoa ja sokereita seurattiin.
Sairaala-aterian energiamäärä oli 2600 kcal per ateria ja päivässä oli kaksi ateriaa, aamupala ja iltapala. Silti joka yö kärsin jäätävästä nälästä. Yhtenä yönä syöttöjen välissä jopa lähdin etsimään käytävästä ruokaa. Löysin yrittiteetä ja sokeria!
Lypsin ensimmäistä kertaa elämässäni maitoa ja käytin rintapumppua. Olen siis imettänyt aiemmin kokonaista kaksi vuotta, mutta jos joku muu hoiti silloisia vauvoja, niin heille annettiin pullosta korviketta. Tämä vauva sai sekä lypsymaitoa että jonkun toisen äidin maitoa ja sokerigeeliä vielä päälle.
Vauvaa piti herättää vuorokauden ympäri syömään 2-3 tunnin välein ja hoitaja kävi myös öisin mittaamassa sokereita. Juttelimme hoitajan kanssa lähes aina jotain. Lopulta tutustuin kaikkien vuorojen hoitajiin jonkin verran. Naapurisängyssä samassa huoneessa oli kaksi eri naista vauvoineen. Heihinkin tutustuin. Kukaan ei ollut ensisynnyttäjä.
Sairaalassa tuntui turvalliselta, koska kaikkea kontrolloitiin koko ajan. Sairaalassa kaipasin kotiin ja kotona totta puhuen olen kaivannut takaisin sairaalaan. Kotona on vanhemmat lapset, heidän kitinät ja kuskaamiset, pukemiset ja syöttämiset ja työt ja yhtäkkiä pitäisi taas pystyä kaikkeen. Mies ja aluksi äiti on tehnyt tosi paljon juttuja minun puolesta. Stressaan parin viikon päästä alkavaa arkea, jossa mies palaa kolmivuorotyöhönsä ja olen taas hyvin yksin koko raskaan arjen kanssa, mutta se on jo toisen postauksen juttu.
Mitä teiltä on jäänyt mieleen lapsivuodeosastolta?
2 comments
Naikkarilla 08/2021 sektion jälkeen. Ilman tukihenkilöä huoneessa, apuja ei tullut, ei kunnon ohjeita esim tukisukista/nousemisesta/lääkkeitä/imetyksestä (tästä joku suttainen moniste yöpöydällä), väärät ruoat joka päivä ja kukaan ei kertonut, että jossain jääkaapissa olis ollut vaikka jogurttia. Lääkkeet jäi hoitajilta jakamatta (ensi kerralla ota hemmetti kyllä omat Buranat mukaan) ja jouduin ne itse hakemaan kansliasta. Huonekaveri puhui puhelimessa yötämyöten ja kävi suihkussa 4 yöllä =/. Päivisin alkoi joku remontti klo 7 päättyen klo 17 ja meteli oli niin kova, ettei kuullut mitään huoneessa. Vauva oli Saaressa 2 kerrosta ylempänä niin olin jaloillani kokoajan ja tämä viivästytti pahasti paranemista ja sai oloni todella heikoksi. Onneksi vauva siirrettiin Jorviin muutaman päivän jälkeen ja itse pääsin kotiin...
ReplyDeleteKiitos kommentistasi. Aika rankalta kokemukselta kyllä kuulostaa.
Delete