Tyttäreni sänky on ehkä hieman (hyvin!) hutera, mutta ahtaudun kuitenkin tytön kanssa siihen joka ilta. Joka ilta hän nukahtaa kainalooni. Yritän aina parhaani mukaan jakaa painoani sängyssä mahdollisimman laajalle, jottei se menisi rikki allani. No, mitä tapahtui sinä iltana, kun olimme tulleet mökkireissun jälkeen takaisin kotiin? Ahtauduin jälleen tytön viereen sänkyyn häntä nukuttamaan. En ole ihan varma, että missä järjestyksessä tapahtumat etenivät. En muista, tunsinko jonkun liikkuvan jalallani vai näinkö sen. Joka tapauksessa sydän hyppäsi kurkkuun, tein liian nopean painon siirron ja sänky romahti. Siinä oli noin sentinmittainen koppakuoriainen.
Kun lähdimme mökille, Porvoossa oli vielä aika kylmää. Kun palasimme mökiltä, niin lämpö oli tullut ja ehkäpä sen takia, jos minkäkinmoinen ötökkä oli sillä aikaa löytänyt tiensä meidän kotiin tai ehkä osan kohdalla olisi oikeammin sanoa: kuoriutunut. Näiden kolmen ja puolen vuoden aikana vähitellen on käynyt myös selväksi, että tämä asia on vaan pakko hyväksyä. Jos asuu vanhassa omakotitalossa ja jättää listat laittamatta paikoilleen, niin hyönteisiä väistämättä tulee taloon sisään. Tämä asia on itse asiassa aika iso osa meidän elämää. Elämme täällä näitten ötököitten keskellä ja ne ovat kirjaimellisesti melkein joka hetki läsnä, eivät kaikki mutta osa. Ja tämähän on siis perheblogi, joten ehkä on paikallaan esitellä kaikki perheenjäsenet.
Harsokorento
Näitä on meillä koko kylmän kauden kotona - paljon! Kaupungissa en koskaan törmännyt niihin. En edes tiennyt koko lajin olemassaolosta. Tämä on meidän ötökkälajeista harmittomin. Tosin pimeässä on joskus ällöttävää, kun saattavat laskeutua iholle tai törmätä meihin räpistellessään.
Sokeritoukka
Yllättävää kyllä näitä oli aina kaupunkiasunnoissa enemmän kuin täällä maalla. Olen nähnyt näitä meillä mutta vain muutamia kertoja. Ehkä kaupungissa on enempi syötävää niille.
Vyöihrakuoriainen
Tämä oli se ötökkä, jota säikähdin. Niitä on aika ajoin jonkin verran. Ei missään vaiheessa vuotta todella paljon, mutta ehkäpä nyt on niitten kuoriutumisaika tai jotain, koska nyt niitä on taas ollut enemmän. Ällöttäviä ja voivat myös tehdä tuhojaan.
Sokerimuurahainen
Näitä on meillä koko kylmän kauden kotona - paljon! Kaupungissa en koskaan törmännyt niihin. En edes tiennyt koko lajin olemassaolosta. Tämä on meidän ötökkälajeista harmittomin. Tosin pimeässä on joskus ällöttävää, kun saattavat laskeutua iholle tai törmätä meihin räpistellessään.
Sokeritoukka
Yllättävää kyllä näitä oli aina kaupunkiasunnoissa enemmän kuin täällä maalla. Olen nähnyt näitä meillä mutta vain muutamia kertoja. Ehkä kaupungissa on enempi syötävää niille.
Vyöihrakuoriainen
Tämä oli se ötökkä, jota säikähdin. Niitä on aika ajoin jonkin verran. Ei missään vaiheessa vuotta todella paljon, mutta ehkäpä nyt on niitten kuoriutumisaika tai jotain, koska nyt niitä on taas ollut enemmän. Ällöttäviä ja voivat myös tehdä tuhojaan.
Sokerimuurahainen
Nämä tulivat meidän loman aikana ensimmäistä kertaa sisälle. Löysivät ilmeisesti sohvan takaa tuloreitin, koska niitä siellä pörrää. Niitä varten ostimme ansoja ja ne ovat kyllä vähentyneet. Sinänsä harmittomia, mutta...
Pistokärpänen
Tämä on se RED ALERT -laji. Siis. Miten edes muotoilisin tämän! Olin elänyt siinä kauniissa kuvitelmassa kuvan alla omassa pienessä maailmassani, jossa kärpäset eivät pistä tai pure tai pissi. Yhtenä päivänä olin meidän keittiössä ja silloin se tapahtui. Pieni huonekärpäsen tapainen kärpänen istui kädelläni ja käteen sattui. Katsoin kättä, huitaisin kärpäsen pois ja luulin kuvittelevani. Sanoin itselleni, että kipu ei liittynyt kärpäseen. Se oli sattunut juuri kärpäsen alla, mutta tämä oli sattumaa. Fiilis oli suunnilleen, että tämä on unta. Tämän on pakko olla unta. Siinä vaiheessa hälytyskellot ja google alkoivat soida toden teolla, kun tapoimme muutaman kärpäsen ja niiden sisältä tuli verta. Tiedättekö, kun tavalliset huonekärpäset pörrää meidän ympärillä, niin nämä tunnistaa yleensä siitä, että ne eivät pörrää. Ne laskeutuvat! Ne tulevat tarkoituksenmukaisesti meidän luokse. Siitä aina tietää, että tämä on taas niitä. Ne ovat kamalia. Pistokärpäset imevät verta. Tässä Wikipedia sivu.
Muistinkohan kaikki? Edellisten lisäksi ainakin erinäinen joukko hämähäkkejä tai niiden sukulaisia. Ne jätän usein henkiin, jotta söisivät muut ötökät. Meidän hyönteistilanne on jopa niin pitkällä, että käytämme silloin tällöin ötökkäpelotetta pitämään kaksivuotiaan poissa paikoista, joihin emme halua hänen menevän. Tyyliin kun vessassa on hämähäkki, niin sanomme: "Älä mene sinne. Siellä on hämähäkki." Vaikka oikeasti haluamme vain pitää kaksivuotiaan pois vessasta. Kaksivuotias rakastaa veden lotraamista. Ja yleensä sen seurauksena saippua, vessapaperi, kynsiharja ja konepesuaine ovat väärässä paikassa. Tiedän, että ötököitten käyttäminen pelotteena on hyvin unorthodox kasvatusmenetelmä ja voi aiheuttaa ötökkäkammoa jne., mutta se juuri tällä hetkellä se toimii.
Pistokärpänen
Tämä on se RED ALERT -laji. Siis. Miten edes muotoilisin tämän! Olin elänyt siinä kauniissa kuvitelmassa kuvan alla omassa pienessä maailmassani, jossa kärpäset eivät pistä tai pure tai pissi. Yhtenä päivänä olin meidän keittiössä ja silloin se tapahtui. Pieni huonekärpäsen tapainen kärpänen istui kädelläni ja käteen sattui. Katsoin kättä, huitaisin kärpäsen pois ja luulin kuvittelevani. Sanoin itselleni, että kipu ei liittynyt kärpäseen. Se oli sattunut juuri kärpäsen alla, mutta tämä oli sattumaa. Fiilis oli suunnilleen, että tämä on unta. Tämän on pakko olla unta. Siinä vaiheessa hälytyskellot ja google alkoivat soida toden teolla, kun tapoimme muutaman kärpäsen ja niiden sisältä tuli verta. Tiedättekö, kun tavalliset huonekärpäset pörrää meidän ympärillä, niin nämä tunnistaa yleensä siitä, että ne eivät pörrää. Ne laskeutuvat! Ne tulevat tarkoituksenmukaisesti meidän luokse. Siitä aina tietää, että tämä on taas niitä. Ne ovat kamalia. Pistokärpäset imevät verta. Tässä Wikipedia sivu.
Muistinkohan kaikki? Edellisten lisäksi ainakin erinäinen joukko hämähäkkejä tai niiden sukulaisia. Ne jätän usein henkiin, jotta söisivät muut ötökät. Meidän hyönteistilanne on jopa niin pitkällä, että käytämme silloin tällöin ötökkäpelotetta pitämään kaksivuotiaan poissa paikoista, joihin emme halua hänen menevän. Tyyliin kun vessassa on hämähäkki, niin sanomme: "Älä mene sinne. Siellä on hämähäkki." Vaikka oikeasti haluamme vain pitää kaksivuotiaan pois vessasta. Kaksivuotias rakastaa veden lotraamista. Ja yleensä sen seurauksena saippua, vessapaperi, kynsiharja ja konepesuaine ovat väärässä paikassa. Tiedän, että ötököitten käyttäminen pelotteena on hyvin unorthodox kasvatusmenetelmä ja voi aiheuttaa ötökkäkammoa jne., mutta se juuri tällä hetkellä se toimii.
Jos haluat lisää tietoja näistä ötököistä tai niiden torjumisesta (tai ehkä haluat pitää ne!), niin tuo Hyönteismaailma-linkki tuossa alhaalla on ollut vuosien varrella varsin hyödyllinen. Jos haluat antaa vinkkiä siitä, miten näistä ihanuuksista pääsee eroon, niin pistä viestiä.
Linkit
www.hyonteismaailma.fi/
fi.wikipedia.org/wiki/Pistok%C3%A4rp%C3%A4nen
