Olen tosiaan ollut kahden vuoden aikana kolme kertaa raskaana. Niille, jotka lukevat blogiani ensimmäistä kertaa: ensimmäisestä raskaudesta nyt 1 v. tyttö, toinen päättyi keskenmenoon 13. viikolla ja kolmatta mennään about 8. viikolla. Ensimmäisen alkuraskauden isoin ongelma oli pahoinvointi, toisen väsymys ja tämän on ollut nälkä. Tässä postauksessa keskityn pohtimaan niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, että kaikki alkuraskaudet ovat niin erilaisia - tai ovat minun kohdallani olleet.


1. Paino

Pientä pahoinvointisuutta on ollut kaikissa kolmessa alkuraskaudessa. Oksentelua ei yhdessäkään. Etomista varsinkin ensimmäisessä. Olen miettinyt, että onko lähtöpainolla ollut vaikutusta pahoinvointiin. Ensimmäisessä raskaudessa painoin alussa noin kymmenen kiloa vähemmän kuin seuraavassa. Tässä kolmannessa painan siltä ja väliltä. Minusta on jotenkin jo vuosia vaikuttanut siltä, että niillä tutuistani, jotka ovat kovin laihoja, on ollut eniten raskauspahoinvointia. Onko siinä joku yhteys? Ehkä se johtuu vain siitä, että lihavammat syövät säännöllisemmin? Ensimmäisessä raskaudessani nälkä oli pääasiallinen etomista aiheuttava tekijä.

Vaikuttaako paino raskausväsymykseen? Vastaus tuntuu kaikkien suomalaisten terveystietoisten mielestä itsestäänselvyydeltä: Jos on ylipainoa, niin on normaalipainoista väsyneempi. Jos syö terveellisesti, niin on virkeämpi. Typerintä on, että en muista edes kahdenkymmenen kilon painonheittelyn vaikuttaneen millään tavalla vireystilaani. Ehkä se on vaikuttanut, mutten ole huomannut sitä. Joku sanoi, että ajattele laihduttaminen silleen, että jaksat hoitaa tyttöäsi paremmin, kun olet laihempi. Ennen tätä nykyistä raskautta olin laihduttanut noin kahdeksan kiloa, mutta en huomannut jaksamisessa mitään eroa. En ollut ekstra väsynyt enkä ekstra virkeä. Toisen alkuraskauden kohdalla kyllä olin väsynein ja painoin eniten, mutta mistä se sitten johtui...

2. Lähestyvä keskenmeno

Keskenmenoon päättyneen alkuraskauden aikana olin väsynein. Mielenkiintoista oli, että kun vauva oli mennyt kesken ja muistelin raskausviikkoa 9, jolloin vauvan (=sikiön, alkion, what ever) elintoiminnot olivat lääkärin mukaan lakanneet: Väsymys oli loppunut silloin. Siis hyvin pitkälti niihin aikoihin, kun vauva  oli kuollut sisälläni. Olen miettinyt sitä jälkeenpäin. Oliko se sitä, että siinä vaiheessa kehoni ei enää tarvinnut yhtä paljon energiaa? Vaatiko alkio enemmän energiaa, koska se oli jollain tavalla vaurioitunut? Olisiko se tarvinnut enemmän energiaa kuin kehoni pystyi antamaan sille? Viimeisen kysymyksen vastaus pitäisi olla ei. Eri lähteissä sanotaan, että sikiö kyllä ottaa tarvitsemansa energian äidin vararavinnosta (ks. Laihduttaminen raskaana -postauksen lähteet). Keskenmeno herättää paljon kysymyksiä.


3. Imetys

Yksi toisen raskauden väsymykseen vaikuttaneista syistä oli varmasti se, että imetin edellistä lasta koko sen kolmen kuukauden ajan. Imetys ja raskaus yhdessä vaativat paljon energiaa. Imetys noin 200-250 kcal (täysimetys enemmän) ja alkuraskaus 150 kcal (loppuraskaus enemmän). Yhteensä 350-400 kcal tavallista enemmän energiaa (vt. Vau, Terve). Ehkä suuri energian tarvekin väsytti. Makasin lattialla vauvan vieressä ja torkahtelin. Joka kerta herättyäni unesta tarkastin kauhuissani, että kuinka 8-10-kuukautinen vauvani pärjäsi. Mitään suurempia katastrofeja ei sinä aikana tapahtunut.

4. Sukupuoli

Tyttö vai poika oksettaa enemmän? Joidenkin lähteiden mukaan raskauspahoinvointi olisi keskimäärin pahempaa tyttöjen kohdalla (vt. HS). Niin olisiko se niin, että ensimmäinen raskaus oksetti eniten, koska lapsi oli tyttö ja nämä kaksi muuta ovat sitten olleet poikia? Hmm. Luulen kyllä, että nykyisen raskaudenkin lapsi on tyttö. We'll see.

5. Kuinka mones raskaus?

Tämä on nyt ensimmäinen kohta, josta on ilmeisesti ihan kunnon tutkimustietoakin olemassa. Muu tieto enemmän kokemuspohjaista. Terveyskirjastossa sanotaan, että raskauspahoinvointi on yleensä lievempää ensimmäisen raskauden jälkeen tulevissa raskauksissa. No se on kyllä toistaiseksi minun kohdallani pitänyt paikkansa.


Nälästä raskausoireena en oikeastaan osaa sanoa yhtään mitään. Paitsi, että puolet tämän postauksen kirjoittamisajasta olen miettinyt, että kävisinkö muussaamassa lounaskeiton loput kasvissosekeitoksi ja ottaisinko vähän keittoa. Söisin lounaan ja päivällisen välissäkin vähän keittoa. Päädyin siihen, että pihistin joululahjapaketista yhden enkelisuklaan ja odottelen vielä hetken ennen keiton kimppuun käymistä. Kivulias jatkuva nälkä. Keitto näyttää suunnilleen tuolta ↑ puulta (miinus kissa).

Pistäkää kommenttia!