Tämä saattaa olla jouluihmisiä järkyttävä postaus, joten lue se omalla vastuulla. Lainasin kirjastosta muutamia joulukirjoja, jotta voisin prepata meidän kolmevuotiasta joulupukista. Kävin nimittäin mielenkiintoista keskustelun Instagramissa jokin aika sitten. Tässä postauksessa jotain, mitä en ole edes huomannut ajatella ennen sitä keskustelua. 

Kerroin eräälle seurattavalleni Instagramissa, etten ole kertonut meidän lapsille koko joulupukkilegendaa. Siis että jouluisin tulee joulupukki, hän tuo lahjoja ja ajaa maagisella reellä jne. Tuo henkilö kysyi, että eivätkö mistään telkkarista tai mistään ole kuulleet. Mietin sitä ja totesin, että eivät varmaankaan. Kolmevuotias tietää, että se parrakas kuvissa on "ukki", jota yritämme mieheni kanssa korjata pukiksi. Muuta hän ei ole ainakaan minulle puhunut. Joten. Minun piti viime viikolla (ennen mahdollista koronasulkua) kiiruhtaa kirjastoon lainaamaan joulukirjoja, jotta tyttö tietäisi, mistä päiväkodissa puhutaan. Nyt preppaan häntä ymmärtämään joulupukkihommaa. Varmasti pitäisi prepata myös joulun hengellistä puolta.

Minun lapsuudessa oli hyvin tyypillistä, että lapsille uskoteltiin, että joulupukki on oikeasti olemassa ja tulee jouluna. Sitten oli paljon feikkipukkeja jne. En tiedä, onko se nykyisin kuinka yleistä. Olen tiennyt jo kauan ennen lapsia, että omaan kotiin en pukkia haluaisi enkä tietysti siihenkään kotiin, missä me normaalisti vietämme joulun eli vanhempieni kotiin. Älkää ymmärtäkö väärin. Minusta siinä ei ole mitään pahaa, että pukki tulee tai vedetään sitä legendaa. Itse olen lähinnä ajatellut asiaa siltä kannalta, että haluaisin lasten tietävän, keneltä lahjat oikeasti tulevat. Minusta olisi hyvä asia, että he oppisivat osoittamaan kiitollisuutta saamistaan lahjoista. Siksi avaamme lahjat ja samalla kerromme lapsille, keneltä ne ovat tulleet. Joulupukin aion esitellä mukavana satuhahmona, jonka saatamme jossain juhlissa ja muissa tavata.

Olen alustavasti puhunut vanhempieni kanssa, että menemme jouluksi ensin äitini luokse ja sitten isän luokse. Tiedän, kuinka tärkeä joulu on heille. Miehelläni on neljä päivää lomaa. Olen miettinyt myös sitä skenaariota, että entä jos korona on niin pahana, että hallitus suosittaa kotiin jäämistä tai (mikä äärimmäisen epätodennäköistä) sulkee meidät Uudenmaan rajojen sisäpuolelle. En tiedä muuta kuin, että molemmat vanhempani pettyisivät pahasti. Luulen, että siinä tilanteessa ne neljä päivää olisivat aika pitkälti samanlaiset kuin kaikki muutkin neljä päivää - paitsi, että mieheni olisi kotona. Minun on vaikea kuvitella, että söisimme esimerkiksi jouluruokaa kotona vain oman perheen kesken. Luultavasti tekisin samoja wokki- tai salaattipohjaisia ruokia kuten normaalisti ja menisimme valoisan aikaan leikkipuistoon jne. No tiedä häntä. Murehditaan sitä sitten.

Ja vielä jottei kukaan ymmärrä väärin: Pidän joulusta. Pidän jouluvaloista ja lohesta ja suklaasta. Pidän hyvänä asiana Jeesuksen syntymän juhlistamista. Joulupukkilegendaakaan en pidä huonona. Haluaisin, että lapset oppisivat jouluna jakamista, kiitollisuutta, antamisen iloa jne. Siksi en aio opettaa lapsia uskomaan, että lahjat tulisivat joulupukilta tai että joulupukki olisi jotain muuta kuin satuhahmo. Mutta en aio siis toitottaa, että katso nyt tuota, että se ei ole edes totta myöskään!