Tämä on silleen aika hassu postaus ja blogihaaste, että tajusin, että tästä on tehtävä kaupallinen yhteistyö vasta päästyäni kohtaan kuusi. Tämä blogihaaste ei muuten liity SPR:n kampanjaan, joten pistän tähän alkuun jo heti olennaiset tiedot siitä, mitä lahjoittamalla voi kotimaassa saada aikaan.  Lahjoita keräykseen tästä! 

- jakavat ruoka-apua

- avustavat ikäihmisiä ja riskiryhmäläisiä käymällä heidän puolestaan kaupassa ja apteekissa

- tarjoavat sairaaloille lisätilaa triage-yksiköillä (sairaanhoitoteltta)

- voivat auttaa potilaiden opastuksessa sairaalan sisäänkäynnillä

- keskusteluapu puhelimessa

- ystävätoiminta puhelimitse ja etäyhteyksien välityksellä

- verkossa tukea omaishoitajille

- Sekaisin-chatti nuorille

- tilapäinen majoitus Nuorten turvatalossa

- Nuorten turvatalot tukevat nuoria myös puhelimitse ja verkossa

- jakaa tietoa koronatartuntojen ehkäisemisestä

- jakaa Helsinki-Vantaa lentokentällä tietoa Suomeen tuleville

- tuottaa henkisen tuen ohjeita verkkoon

- käytössä myös etäläksyhelppi 

- verkossa ilmaisia oppimateriaaleja etäopiskelun tueksi

- verenluovutus 

Tämä saattaa tulla teille minut tai minusta kuvia nähneille (kyllä olen pullea ja tykkään melkein kaikista ruoista) yllätyksenä, mutta en hirveästi tykkää jouluruoista. Tykkään kinkusta ja lohesta. Teemme yleensä äitin kanssa makaronilaatikon minulle jouluksi ja sisko tekee yleensä toisen makaronilaatikon sitten, kun menemme heille. Kaikki perheenjäsenet tietävät, etten tykkää muista laatikoista. En tykkää rosollista. En mistään silleistä enkä varsinkaan lipeäkalasta. Luumukiisseliä syön ja se on ihan ok, mutta en sitäkään himoitse tms. Glögistä tykkään. Pipareista tykkään vain tuoreina, jos ne jätetty hieman raaoiksi ja piparitaikinasta tykkään ja joistain valmispipareista.

Totuus? En moneen jouluun ole ehtinyt miettiäkään joulumusiikin kuuntelemista. Joulu ei ole ollut minulle mitenkään rentouttava vuosiin. Olen ajanut autolla, tehnyt töitä, hoitanut lapsia ja ollut sukulaisten kanssa. Se illuusio joulusta, jossa rentoudutaan sohvalla joulumusiikkia kuunnellen, juodaan glögiä ja syödään pipareita. Öö, toteutuukohan se missään perheessä, jossa on 1-vuotias ja 3-vuotias lapsi? Paras asia joulussa on jo monta joulua ollut se, että saan jakaa lastenhoitotaakkaa sukulaisten kanssa. Niin se vain on.

Joulukauppa? En tiedä. Brunbergin tehtaanmyymälä?

Emme vietä joulua kotona, joten tuntuisi hölmöltä pistää mitään varsinaisia joulukoristeita. Meillä on kotona ns. kausivaloja, joita pidämme ehkä puoli vuotta. 

Se on varmaan Baby Born -nukke. Olin toivonut äitiltä Baby Bornia jo monta joulua ja sitten yhtenä jouluna äiti osti sen minulle. Olin hyvin peloissani, että sille tapahtuisi jotain. Rakastin vauvanukkeja ja olin aina vauvatyttö muutenkin. Suurin unelmani oli tulla äidiksi. No, joka tapauksessa en halunnut jättää juuri saatua Baby Bornia -nukkea kotiin, kun menimme perheen kanssa hautausmaalle viemään kynttilöitä. Samalla pelkäsin, että sille tapahtuisi jotain hautausmaalla. Lopulta päätin ottaa Baby Bornin ja Iita-nuken pulkassa hautausmaalle mukaan. Niin. Se oli varmasti mieleenpainuvin saamani joululahja ja hyvä opetus äitiydestä.

Yleensä viemme vuosittain ihan yllätyksiä vaan sukulaisille ja ystäville. Joku saattaa olla vähempivarainen, mutta ei se nyt ehkä varsinaisesti hyväntekeväisyyttä kuitenkaan ole. Mutta. Tänä jouluna osallistun SPR:n joulukeräykseen tekemällä SPR:lle somemainontaa. Lue, mitä SPR tekee kotimaassa nyt korona-aikana ja Lahjoita keräykseen tästä! 

En ole viettänyt yhtään joulua Porvoossa, mutta minusta Porvoo on hyvä joulukaupunki jouluntunnelmoimiseen joka tapauksessa.

Tänä jouluna aion käyttää myös lahjapaperikasseja ja päästä siis vähän helpommalla, mutta yleensä olen joka joulu tehnyt oikein perinteiset joululahjapaketoinnit. Ei mitään liian fiiniä. Perinteistä paperia ja teippiä ja perinteistä nauhaa.

Voi ei, tämäkin on sellainen kysymys, johon on pakko antaa totuudenmukainen vastaus. Lasten kanssa elokuvien katseleminen on sen verran mahdotonta, että luulen, että saatan nähdä jostain lasten elokuvasta pätkiä - ehkä Lumiukosta tai Joulupukki ja noitarummusta tai jostain, mutta en usko, että pystyn oikeasti katsomaan mitään elokuvaa. Meidän pienet eivät jaksa katsoa elokuvia alusta loppuun. Pienempi jaksaa vähän isompaa paremmin, mutta ei kumpikaan mitään yli tunnin elokuvaa jaksa katsoa. Ja se, että katsoisin heidän nukahdettua. No veikkaan, että valvovat kylässä sen verran myöhään, ettei yksinkertaisesti ole aikaa "heidän nukahdettua".

Haudalla käymien, sukulaisten kanssa olo, syöminen, saunominen, lahjojen antaminen ja saaminen.