Kauppakeskus Sello on myös vihreä edelläkävijä. Täytyy sanoa, että hämmästyin nähdessäni, kuinka monta eri kierrätysmahdollisuutta kuluttajalle oli yhdessä samassa paikassa. Auton saa helposti suoraan Ekopisteen viereen. Kauppakeskuksessa on myös useita roskiksia, jotka sisältävät omat loosinsa pahville, energiajätteelle, paperille ja biojätteille. Sellossa kävijän on siis helppo lajitella omat roskansa oikeaan roskikseen. Lisäksi Sellossa on minun erään vanhan yhteistyökumppanin Emmyn piste, jonne saa viedä heidän nettikirppikselle myyntiin menevät vaatteet.

Kauppakeskus käyttää yksinomaan uusiutuvalla energialla tuotettua sähköä, josta osa on Sellon itse tuottamaa aurinkosähköä. Energian älykkään käytän mahdollistaa Pohjois-Euroopan suurin akusto. Lue lisää täältä.

Lopuksi vielä kuvia meidän kevään 2021 Sello-reissulta. Kuvista näkyy ja ei näy korona-ajan surullisuus: Ihmisiä oli vähän. Yhden kaupan ulkopuolella oli pitkä jono turvavälein. Elokuvateatteri oli kiinni. Onneksi elämä tuntuu pikku hiljaa voittavan. Viisi kuukautta myöhemmin Kauppakeskus Sello on taas kukoistuksessaan ja koronan jäljet tuntuvat pyyhkiytyvän pikku hiljaa pois. Maskeja tietysti tulee pitää edelleen, käsiä desinfioidaan entiseen malliin ja pitää turvavälit, mutta Sellon elämykset ovat taas kaikille avoinna.

Jotkin aiheet ovat sellaisia, joista saan kuulla myöhemmin ja tämä on todellakin niitä postauksia. Arvostelijoita löytyy paljon ja mitä enemmän arvostelua tulee, sitä enemmän olen alkanut miettiä, että jaksanko ottaa sitä kaikkea vastaan. Onko parempi jättää kirjoittamatta? Bloggaamisen alkuvaiheessa yleisö oli pienempi, joten saatoin hyvin vapaasti kirjoittaa, mitä oikeasti ajattelin ja mitä minulle oikeasti kuului.

Nykyisin tuntuu, että tiedän aika hyvin sen, mikä kiinnostaa paitsi minua itseäni myös teitä. Olen huomannut, että loppujen lopuksi meitä molempia kiinnostaa samat aiheet eniten. Valitettavasti aiheet, joista minua kiinnostaa kirjoittaa ja teitä kiinnostaa lukea, ovat myös niitä, joista teillä on eniten arvosteltavaa ja samalta niitä, joista on eniten vertaistukea muille. Mistä arvostelua tulee? Eniten äitiydestä. Se on punainen vaate. Jonkin verran on tullut kommenteistani koronaan, ylipainoon ja kodin siisteyteen liittyen.

Joka tapauksessa itse asiaan: Olen ollut kotona lasten kanssa nyt yli neljä vuotta. Nuorempi tyttö täytti viime viikolla kaksi vuotta ja näin ollen hoitovapaata on jäljellä vielä vuosi. Hoitovapaan aikana olen tehnyt somea osa-aikaisesti (mainoksia yrityksille someen ja blogiin). Siitä saatavat tulot jäävät kuitenkin alle 1000 euroon kuussa. Hoitovapaan aikana se on ok, mutta tietysti hoitovapaan loputtua olisi hyvä ansaita vähän enemmän.

Mitä sitten aion tehdä? Haluaisin jatkaa somen tekemistä ja bloggaamista myös hoitovapaan jälkeen. Pidän alan luovuudesta. Pidän valokuvaamisesta - vaikka siinä ja kuvanmuokkauksessa onkin vielä paljon opittavaa. Ilmoittauduin juuri valokuvauskurssille! Jatkuvista deadlinesta en pidä, mutta olen nähnyt, kuinka hyvällä aikatauluttamisella ja suunnittelulla niiden aiheuttamien törmäysten vaikutusta voi lievittää. Ja ymmärrän erittäin hyvin myös sen, että deadlinet ja niiden rajoissa pysyminen ovat mainoskampanjoiden onnistumisen kannalta keskeistä.

Sen lisäksi (ja tämä on ensimmäinen asia, jonka ääneen sanomista pelkään) haluaisin vielä lisää lapsia, joten myös perhevapaiden jatkuminen joittenkin kuukausien tai vuosien tauolla saattaa tulla kyseeseen. Tällä hetkellä olemme olleet jo jonkin aikaa tilanteessa, jossa lapsia saa tulla, jos on tullakseen, mutta niiden tulemista ei kiirehditä. Tällä tarkoitan, ettei esimerkiksi lapsettomuushoidot ole suunnitelmissa - ei ainakaan lähitulevaisuudessa. Lapsia ei yrittämällä yritetä, mutta niitä saa tulla. Tässä kohti mies varmasti korjaisi, että pitäisi käyttää yksikköä eikä monikkoa! 

Olen hyvin tietoinen siitä, että olen viisi vuotta vanhempi kuin ensimmäisen raskauden alkaessa ja painan 20 kg enemmän. Olen tullut raskaaksi kolme kertaa. Kahdessa loppuun asti jatkuneessa raskaudessa painoin raskauden alkaessa alle 90 kg. Ainut keskenmeno tuli raskaudesta, jonka alkaessa painoin yli 90 kg. En tiedä, kuinka paljon painolla on todellista merkitystä raskaaksi tulemisen kanssa, mutta minulla itselläni on ollut sellainen tunne, etten tällä kertaa tule raskaaksi kovin nopeasti. Minun on arvaus on kuitenkin, että jos haluaisin tulla kovin nopeasti raskaaksi, niin laihduttaminen ja parempi kasvispitoisempi ruokavalio ylipäätään olisi step one. 

Tiedän, että minun kiloilla laihduttamisen pitäisi olla step one oli vauvahaaveita tai ei, mutta en ole saanut itseäni niskasta kiinni pitkään aikaan. Toivon, että pikku hiljaa elämä tasaantuisi ja pystyisin taas käyttämään enemmän aikaa hyvinvointia edistäviin asioihin kuten liikkumiseen ja salaattien tekemiseen. Rakastan hyviä salaatteja, mutta niiden tekeminen vie aikaa. Tällä hetkellä ostan valmissalaatteja useamman kerran viikossa ja syömme niitä lasten kanssa, mutta niitä ei raaski ihan joka aterialle ostaa.

Viimeinen suunnitelma, jonka ääneen sanomista myös arastelen on tämä: Haluaisin tehdä lastenvaatteita myyntiin. Sanoin miehelleni yhtenä päivänä jotain, mitä jäin itse miettimään. Sanoin hänelle, että kaikkein mieluiten haluaisin työkseni solmia jotain koreja, mutta Suomessa korien solmiminen ei ole kenenkään työ. Heti tämän sanottuani mielessä vilahti ne monet lastenvaatteita myyvät pienyrittäjät, joita seuraan Instagramissa. Olisinko tehnyt neljälle tai viidelle heistä mainoksen. 

Tajusin, että tunnen sen bisneksen markkinointiosuuden hyvin. Olen nähnyt monta eri versiota tuotteiden pakkaamisen, niiden lähetyksen, tuotemerkkien kiinnityksen, verkkokauppojen, markkinointitapojen, mainoskuvien, hintojen jne. jne. osalta. Minulle on muodostunut visio siitä, miten asiat kannattaisi hoitaa. Mitä itse vaatteiden ompelemiseen tulee... no aion opetella sitä rauhassa. Olen ollut aina käsityöihminen ja hyvä siinä, mutta käsityöihmisellä viittaan neulomiseen ja virkkaamiseen. Olen toki ommellut jonkin verran, mutta siinä en ole koskaan ollut mitenkään erityisen hyvä.

Suunnitelmani on testata tämän hoitovapaavuoden aikana, olisiko lastenvaatteiden myynnissä rahallisesti mitään järkeä. Voiko sillä tehdä voittoa? Voiko lastenvaatteiden hinnat pitää tarpeeksi korkealla, jotta niiden myymisellä voisi päästä edes minimituntipalkalle? Onko Suomessa tehdyille tuotteille oikeasti kysyntää vai onko se vain ihmisten vihreää sanahelinää? Ja mikä ehkä keskeisintä ihmiselle, jolla ei ole ammatillista kokemusta ompelemisesta: Olisiko minusta siihen? Oppisinko sen? Pitäisinkö siitä edes pitemmän päälle? Olen pohtinut näitä kysymyksiä ja todennut, että ainut keino saada niihin vastaukset on testata sitä.

Tuntuu siltä, että lapsiperheen sisustus voi olla lähinnä toimiva - ei kaunis, koska kauniit yksityiskohdat pääasiassa tuhoutuvat tai siirretään paikoiltaan. Olen testannut monen monta sisustusideaa vain todetakseni, ettei toimi meillä. 

Taulut ovat olleet yksi päänvaivaa vuosien saatossa aiheuttanut seikka. Pidän niistä kovasti ja haluaisin piristää niillä meidän tyhjiä seiniä, mutta valitettavasti minulla on tyttö, joka pitää tauluista myös. Hän pitää erityisesti sellaisista tauluista, joissa on sukulaisten kuvia. Ilmeisesti hän ajattelee niiden olevan aivan väärässä paikassa. Useamman kerran on käynyt niin, että hän on ottanut taulun seinältä tai hyllyn päältä omiin leikkeihinsä, unohtanut sen peiton alle tai muuten vaan lattialle ja sitten meistä joku on kävellyt siitä yli.

Joka tapauksessa olen päättänyt kokeilla uutta strategiaa. Poistin sukulaisten kuvat seiniltä ja laitoin ne valokuva-albumiin. Niiden tilalle tilasin Gallerixista neljä julistetta sekä kehykset niihin. Tytöistä saimme syntymäjulisteet. Sen lisäksi tilasin taistelun paikalle (eli eteiseen) Inhale Exhale -julisteen. Taistelulla viittaan siis joka-aamuiseen kiukutteluun pukemista vastaan. Neljäs juliste oli Beach Footprints. Sen tilasin muistuttamaan minua paitsi siitä, ettemme ole koskaan yksin myös siitä, että toivoa on. Ehkä vielä joskus saan olla rauhassa rannalla. Ehkä vielä joskus on taas kesä.

Kaikkiin tauluihin tilasin mustat kehykset. En haluaisi mennä aina muodin mukana enkä aluksi pitänyt koko sisustusmuodista, johon kuuluu mustat kehykset ja mustia yksityiskohtia, mutta olen alkanut lämmetä niille. Ne tuovat paitsi kuvalle myös tilalle raamit ja jännitystä. Kontrastina hempeä ja kova on mielenkiintoinen.

Syntymäjulisteisiin valitsin taustaväriksi "hennon vaaleanpunaisen", mutta värivaihtoehtoja ja malleja on Gallerixilla useita. Niihin voi printata lapsen koko nimen, syntymäpäivän ja -kellonajan sekä syntymäpituuden ja -painon. Syntymäjulisteet tulostetaan kustomoidusti siten, että kuvan vauva on saman pituinen kuin lapsi syntyessään. Syntymäjulisteisiin ja eri vaihtoehtoihin voi tutustua Gallerixin verkkokaupassa gallerix.fi.

Nyt saat - 30 % alennusta Gallerixin tuotteista koodilla Emiilia30. Koodi on voimassa 4.9. asti.

Taulut ovat olleet seinällä nyt muutaman päivän. Yksi tauluista ehkä otti osumaa, kun pistin sen ripustusvaiheessa turvaan pianon päälle, jota tietysti joku kävi heiluttamassa, mutta muuten nämä taulut eivät ole vielä kiinnostaneet pikkusisustajia yhtä paljon kuin valokuvat. Toivotaan, että tilanne pysyy sellaisena, sillä taulut kyllä piristävät huoneiden ilmettä todella paljon.

Ehkä joku teistä ihmettelee, etteikö kesää ole vielä jäljellä, mutta minulle arki on alkanut jo niin pitkän aikaa sitten, että on aika kirjoittaa tämä postaus. En usko, että kesän bucketlistiin tulee enää rukseja. Alkuperäisen bucketlist-postauksen löydät täältä.

Lauantai oli jännä päivä. Minun kesän bucketlistillahan oli, että me päästäisiin vihdoin tänä kesänä Muumimaailmaan. Ja niinhän siinä kävi, että lauantaina me todellakin päästiin sinne - ja millä tyylillä! Lähdettiin reissuun Muumi-teemaisella seikkailujunalla. 

Matkanjärjestäjä, Reissujuna, on Suomen junaharrastajien ja -ammattilaisten hanke. Heidän tarkoituksenaan on tarjota elämyksellistä junamatkailua. Matkat tehdään vanhoilla junilla, joista suurin osa on museojunia. Kyseessä ei kuitenkaan ole vain junamatka vaan kokonaisuus, johon kuuluu myös ohjelmaa matkan aikana. Lisää Reissujunasta voit lukea täältä.

Junamatka oli todellakin seikkailu. Matkat kestivät näin pienille aika pitkään, mutta kyseessä oli pilottimatka, joten tätä varmasti mietitään vielä ensi kesää varten. Lähdimme matkaan junassa, jota veti höyryveturi Ukko-Pekka. Postivaunusta oli tehty matkan ajaksi lastenvaunu. Ohjelmassa oli kasvomaalausta, aarteenetsintää, luonnonmateriaaliaskartelu sekä satutunti. Sen lisäksi lastenvaunussa oli vapaasti käytettävissä piirustusvälineitä ja lautapelejä.

Junamatka oli mielenkiintoinen ja ymmärsin paljon yksityiskohtia menneisyydestä, joita en ollut aiemmin ymmärtänyt. Postivaunussa oli lokeroita, joissa luki postinumeroita ja paikkakuntia. Tällä tavalla siis posti kulki aiemmin! Valtavan loogista, mutta en ollut ajatellut, että posti lajiteltiin junissa, mikä näin jälkeenpäin on tietysti hyvin looginen asia, koska kaikki posti ei tietysti mene samaan paikkaan. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että esimerkiksi Helsingin postinumeroita oli valtava määrä. Ilmeisesti postia ei jaettukaan yhtä suurta säkkiä koko Helsingille vaan posti toimitettiin junalla eri kaupunginosiin.

Toinen asia, mikä kiinnitti huomioni oli se, että junan ulko-ovet olivat koska tahansa matkan aikana kenen tahansa kahvaa kääntämällä avattavissa. Lasten kannalta se oli pelottavaa ja selitti hyvin ne vuodet menneisyydessä, jolloin kaikenlaisia vahinkoja kaiketi sattui paljon enemmän. 

Junanvaunut olivat nykyisiä korkeammalla ja junaan oli kirjaimellisesti kiivettävä. Tämä selittää ne kaikki kirjat ja elokuvat, joissa kohteliaat miehet aina auttoivat leidejä junaan. Junan vessassa oli säiliö, josta tuli juokseva käsienpesuvesi. Veden tulo alkoi yksinkertaisesti kääntämällä hanaa lavuaaria kohti. Moista järjestelmää en ollut koskaan aiemmin nähnyt.

Yksi asia, mikä heti matkan alussa kiinnitti huomiomme. Jo Helsingissä meistä otettiin paljon kuvia. Ihmiset pitkin matkaa olivat kännyköidensä ja osa videokameroidensa kanssa ottamassa kuvaa höyryveturista ja museojunasta. Kaiken lisäksi näytti siltä, että osa heistä oli varta vasten ajanut pikkuteitä radan viereen meitä kuvaamaan. Vilkutimme ihmisille ja he vilkuttivat meille. Kyllä, vanhan ajan tuntua.

Junassa oli kasvimaskisuositus ja ravintola- ja lastenvaunuissa testattiin huipputeknologiaa olevaa viruksentorjuntalaitetta, joka VTT:n mukaan eliminoi melkein kaikki sisäilman mikrobit. 

Miten se Muumimaailma sitten? Meidän yksivuotias puki maanantain jatkuvasti vaatteita päälle ja sanoi, että Muumimaailmaan. Hän loukkaantui, kun emme olleetkaan vanhemman tyttären päiväkodista haku- ja sinne vientimatkoilla menossa Muumimaailmaan. Eli tytöt nauttivat kovasti sateesta huolimatta.

Matkassa oli mukana meidän perheen lisäksi myös Lähdetään Taas -matkablogin kirjoittaja Teija tyttärineen. Lue Teijan samaisesta matkasta kertova postaus täältä.

@sampitar @niituli1