Tyttäreni sänky on ehkä hieman (hyvin!) hutera, mutta ahtaudun kuitenkin tytön kanssa siihen joka ilta. Joka ilta hän nukahtaa kainalooni. Yritän aina parhaani mukaan jakaa painoani sängyssä mahdollisimman laajalle, jottei se menisi rikki allani. No, mitä tapahtui sinä iltana, kun olimme tulleet mökkireissun jälkeen takaisin kotiin? Ahtauduin jälleen tytön viereen sänkyyn häntä nukuttamaan. En ole ihan varma, että missä järjestyksessä tapahtumat etenivät. En muista, tunsinko jonkun liikkuvan jalallani vai näinkö sen. Joka tapauksessa sydän hyppäsi kurkkuun, tein liian nopean painon siirron ja sänky romahti. Siinä oli noin sentinmittainen koppakuoriainen.

Kun lähdimme mökille, Porvoossa oli vielä aika kylmää. Kun palasimme mökiltä, niin lämpö oli tullut ja ehkäpä sen takia, jos minkäkinmoinen ötökkä oli sillä aikaa löytänyt tiensä meidän kotiin tai ehkä osan kohdalla olisi oikeammin sanoa: kuoriutunut. Näiden kolmen ja puolen vuoden aikana vähitellen on käynyt myös selväksi, että tämä asia on vaan pakko hyväksyä. Jos asuu vanhassa omakotitalossa ja jättää listat laittamatta paikoilleen, niin hyönteisiä väistämättä tulee taloon sisään. Tämä asia on itse asiassa aika iso osa meidän elämää. Elämme täällä näitten ötököitten keskellä ja ne ovat kirjaimellisesti melkein joka hetki läsnä, eivät kaikki mutta osa. Ja tämähän on siis perheblogi, joten ehkä on paikallaan esitellä kaikki perheenjäsenet.

Harsokorento

Näitä on meillä koko kylmän kauden kotona - paljon! Kaupungissa en koskaan törmännyt niihin. En edes tiennyt koko lajin olemassaolosta. Tämä on meidän ötökkälajeista harmittomin. Tosin pimeässä on joskus ällöttävää, kun saattavat laskeutua iholle tai törmätä meihin räpistellessään.

Sokeritoukka

Yllättävää kyllä näitä oli aina kaupunkiasunnoissa enemmän kuin täällä maalla. Olen nähnyt näitä meillä mutta vain muutamia kertoja. Ehkä kaupungissa on enempi syötävää niille.

Vyöihrakuoriainen

Tämä oli se ötökkä, jota säikähdin. Niitä on aika ajoin jonkin verran. Ei missään vaiheessa vuotta todella paljon, mutta ehkäpä nyt on niitten kuoriutumisaika tai jotain, koska nyt niitä on taas ollut enemmän. Ällöttäviä ja voivat myös tehdä tuhojaan.

Sokerimuurahainen

Nämä tulivat meidän loman aikana ensimmäistä kertaa sisälle. Löysivät ilmeisesti sohvan takaa tuloreitin, koska niitä siellä pörrää. Niitä varten ostimme ansoja ja ne ovat kyllä vähentyneet. Sinänsä harmittomia, mutta...

Pistokärpänen

Tämä on se RED ALERT -laji. Siis. Miten edes muotoilisin tämän! Olin elänyt siinä kauniissa kuvitelmassa kuvan alla omassa pienessä maailmassani, jossa kärpäset eivät pistä tai pure tai pissi. Yhtenä päivänä olin meidän keittiössä ja silloin se tapahtui. Pieni huonekärpäsen tapainen kärpänen istui kädelläni ja käteen sattui. Katsoin kättä, huitaisin kärpäsen pois ja luulin kuvittelevani. Sanoin itselleni, että kipu ei liittynyt kärpäseen. Se oli sattunut juuri kärpäsen alla, mutta tämä oli sattumaa. Fiilis oli suunnilleen, että tämä on unta. Tämän on pakko olla unta. Siinä vaiheessa hälytyskellot ja google alkoivat soida toden teolla, kun tapoimme muutaman kärpäsen ja niiden sisältä tuli verta. Tiedättekö, kun tavalliset huonekärpäset pörrää meidän ympärillä, niin nämä tunnistaa yleensä siitä, että ne eivät pörrää. Ne laskeutuvat! Ne tulevat tarkoituksenmukaisesti meidän luokse. Siitä aina tietää, että tämä on taas niitä. Ne ovat kamalia. Pistokärpäset imevät verta. Tässä Wikipedia sivu.


Muistinkohan kaikki? Edellisten lisäksi ainakin erinäinen joukko hämähäkkejä tai niiden sukulaisia. Ne jätän usein henkiin, jotta söisivät muut ötökät. Meidän hyönteistilanne on jopa niin pitkällä, että käytämme silloin tällöin ötökkäpelotetta pitämään kaksivuotiaan poissa paikoista, joihin emme halua hänen menevän. Tyyliin kun vessassa on hämähäkki, niin sanomme: "Älä mene sinne. Siellä on hämähäkki." Vaikka oikeasti haluamme vain pitää kaksivuotiaan pois vessasta. Kaksivuotias rakastaa veden lotraamista. Ja yleensä sen seurauksena saippua, vessapaperi, kynsiharja ja konepesuaine ovat väärässä paikassa. Tiedän, että ötököitten käyttäminen pelotteena on hyvin unorthodox kasvatusmenetelmä ja voi aiheuttaa ötökkäkammoa jne., mutta se juuri tällä hetkellä se toimii.

Jos haluat lisää tietoja näistä ötököistä tai niiden torjumisesta (tai ehkä haluat pitää ne!), niin tuo Hyönteismaailma-linkki tuossa alhaalla on ollut vuosien varrella varsin hyödyllinen. Jos haluat antaa vinkkiä siitä, miten näistä ihanuuksista pääsee eroon, niin pistä viestiä.

Linkit

www.hyonteismaailma.fi/
fi.wikipedia.org/wiki/Pistok%C3%A4rp%C3%A4nen

Tavallaan jännä, kun viime viikolla ajattelin, että nyt on kulunut muuten tosi pitkään siitä, kun viimeksi on kiertänyt blogeissa mitään blogihaastetta. Sitten huomasin tämän haasteen. Selaa postauksen loppuun nähdäksesi muita haasteeseen vastanneita. Jos olet vastannut/aiot vastata (etkä ole listalla), niin pistä viesti ja linkki kommentteihin. Jaan mielelläni myös teidän vastauksia.

– Yritän suojella yksityisyyttä edes jonkin verran joten: Äiti on kertonut, että toinen nimeni Emiilia tuli sillä tavalla, että siskoni ehdotti Emiliaa minulle nimeksi ja äiti sanoi, että halusi jollain tavalla sisällyttää minun nimeeni mummoni nimen. Siinä on kaksi iitä ja niin minusta tuli Emiilia. Tyttäreni sai nimekseen mummoni nimen kokonaisuudessaan. Molempien tyttärien nimet sisältävät neljän minun ja mieheni neljän mummon nimet.

– 166 cm.

– Vaikka mitä. Uutiset, asiaohjelmia, Suurmestari, Huvila & Huussi, Remonttipiiskuri, Jonas Nordman Show, Pokka pitää jne.

– Muurahaiset! En käsitä, mistä ne nyt tänä vuonna meidän sohvalle eksyivät. Ollaan asuttu tässä monta vuotta ilman niitä.

– Olla perheen kanssa ikuisesti.

– Yrittää tehdä perheeni onnelliseksi ja pärjätä itsekin. Blogata. Löytää tasapaino tärkeimpien ja tärkeiden asioiden välillä.

– Syön kaikkea ihan liian mielelläni. Riisinuudeli-tonnikala-wokki tai joku muu.

– Tällä hetkellä tämä blogi on ainut harrastus. Koronan jälkeen toivon pääseväni taas uimaan.

– Ennen se oli kevät. Lasten jälkeen en ole enää ihan varma. En mistään. En tästäkään.

– Perinteisesti se on ollut The Proposal. On se hauska kai edelleen.

– En juo kumpaakaan.

– Kevään kauniit vaaleanvihreät värit, lämpö, vauvan nauru, isosiskon edistyminen aina kun sitä tapahtuu.

– Poriin. Haluaisin käydä Yyterin hiekkarannoilla.

– Oinas. Itse asiassa näin vanhana opettajana ja lastenhoitajana on pakko todeta, että lapsen syntymäaika todellakin saattaa vaikuttaa luonteeseen. En tiedä, onko tästä mitään tieteellistä tutkimusta tai muuta, mutta tämän saman lauseen voisit kuulla monen eskariopettajan tai ekaluokanopettajan huulilta: Sillä on väliä, että onko lapsi syntynyt tammi- vai joulukuussa. Jotkut lapset hyötyisivät esimerkiksi toisesta eskarivuodesta. Koulukypsyys ei ole kaikilla sama ja osittain siihen vaikuttaa ihan syntymäaika. Jotain tämmöistä kuulisit melkein jokaisen opettajan suusta.

– JC ;)

– Randomiasia tulee mieleen: Hakukoneoptimointia, sitä SEO-juttua vai mitä se nyt oli. Ja elämän tasapainoon saamista.

– Haluaisin viisi lasta. (Mieheni ei todellakaan halua. Sanon hänenkin mielipiteensä varmuuden vuoksi!)

– Vaikea. Ehkä sitä, että ottaa toisen maalitauluksi.

– Tämä on helppo. Tämä talo. Jos olen käyttänyt 4 000 auton hankkimiseen, niin se ei ihan vedä vertoja sille summalle, mikä tämän talon hankkimiseen käytettiin. Talo maksoi 180 000. Pankkihan sen omistaa.

– Minun julkisesti esittämäni epäsuositut mielipiteeni varmaan liittyvät Instagramiin. Tykkään paljon enemmän Facebookin kaveri- kuin Instagramin seuraaja-seurattavat-ominaisuudesta. En tykkää siitä, millaiseksi Instagram julkisten tilien käyttäjät tekee. Siksi seuraan takaisin kaikkia (suomalaisia) julkisia tilejä aina. Making a statement.

– Eikö tämä ole sama kuin tuo 26.? Katso sieltä.

– Tämän blogin kirjoittaminen on inspiroinut jo pitkän aikaa. Toinen on tämä iki-ihana kevät ja kolmas on meidän vauvan nauru.

– Helppo. Ylensyönti.

– Rehellisesti? Odotan kuin kuuta nousevaa, että meidän kaksivuotiaan kerhot jo alkaisivat. Hän olisi siitä niin onnellinen itse ja minä olisin pienestä hengähdystauosta myös hyvin onnellinen.

– Minulla on unelmieni työpaikka. Olen aina unelmoinut kotiäitiydestä ja siitä, että tulisin kirjailijaksi. Vaikeuksista huolimatta kotiäiti olen ja kyllähän minä sivutoimisesti nykyisin myös kirjoitan, vaikken tällä liiemmin rahaa tienaakaan.

– Vaikea kysymys. No rakkaus varmaan tavallaan kattaa kaiken muun. Usko, rakkaus, armollisuus, ymmärtäväisyys... Monia.

– Minulla ei ole oikein tilaisuutta kuunnella mitään biisejä - wait! tuo ei ollut ihan totta. Lastenlauluja kuuntelen ja laulan kyllä vaikka millä mitalla. Pyörät ne pyörivät ympäri...

– Kohtaloon? Suunnitelmaan sanoisin.

– Tasapainon elämään. Olen vähän liikaa projekti-ihminen. Haluaisin pystyä pitämään kaikki elämän tärkeät osa-alueet tasapainossa.

– Yksi lapsuuden parhaista ystävistä sanoi minulle, etten ole tarpeeksi cooli ja että hän haluaa olla toisten tyttöjen kaveri. Hänet minä kyllä menitin, mutta muuten en oikeastaan tiedä, että olenko menettänyt ketään. Ehkä huonon yhteydenpitoni takia yhteydenpito on ylipäätään jäänyt, mutta rakastan teitä kaikkia joka tapauksessa.

Meidän vauvalle tuli eilen yhdeksän kuukautta täyteen. Viime viikkoina kysymys vauvan vuorokausirytmistä on alkanut ensi kertaa poltella. Tiedän, että siellä on nyt äitejä, jotka kauhistuvat tätä, mutta sanon sen kuitenkin: En ole vieläkään pistänyt vauvan päiväunia mihinkään tiettyyn rytmiin. Olen edelleen vain seurannut hänen omaa väsymystasoaan ja nukuttanut hänet sitten, kun hän on selvästi ollut väsynyt. Toki iltaisin olen jo parin kuukauden ajan yrittänyt katsoa, ettei tyttö nuku liian myöhään päiväunia. Yritän pitää häntä sellaisen about neljä-viisi tuntia viimeisten päiväunien ja yöunien välillä hereillä.

Miksi siis pohdin koko kysymystä? Tytön yöheräilyt ovat lisääntyneet tai ehkä itse heräilyt eivät ole lisääntyneet, mutta se on lisääntynyt, että en saa häntä nukkuvana takaisin sänkyyn. Hän haluaisi nukkua minun vieressä, mahdollisimman lähellä. Minä taas en pysty nukkumaan hyvin, jos minun täytyy koko ajan vahtia, etten kierähdä tytön päälle. Toinen ongelma on se, että isosiskokin tulee yleensä jossain vaiheessa yöllä sänkyyn ja sitten joudunkin nukkumaan jo niin kierossa, että heräilen jatkuvasti selkäkipuun. Yritän nostaa vauvaa takaisin sänkyynsä kankaan avulla (tai ilman) vaihtelevalla menestyksellä.

Toinen ehkä vieläkin tärkeämpi seikka on se, että koko perheen aikataulut ovat miehen vuorotyön takia jatkuvassa murroksessa. Olen pyöritellyt tätä palettia mielessäni paljon: miehen vuorotyöt, vauvan päiväunirytmi, koko perheen ruokailurytmi, minun oma unentarve, blogin kirjoittamisaika, miehen opintoihin käyttämä aika ja kaksivuotiaan jatkuva aktiviteettien tarve. Huh huh. Tämän paletin takia olen ajatellut, että minun pitäisi muodostaa joku hyvin hyvin kiinteä vauvan päiväunirytmi, jotta saisin loppupaletin järjestykseen. Tällä hetkellä vauva nukkuu aina automatkoilla, jotka ovat meiltä pitkät joka paikkaan. Teemme esimerkiksi melkein joka päivä isosiskon viihdyttämismatkan leikkipuistoon.  Automatkojen lisäksi vauva nukkuu tyypillisesti yhdet pitemmän päiväunet kotona.


No tätä asiaa pohtiessani olen käyttänyt myös Googlea, yllätys yllätys. Tässä eri toimijoiden suosittelemia vauvan päivärytmimalleja:

Pääpiirteissään asiantuntijat suosittelevat siis yhdeksän kuukautta vanhan vauvan päivärytmiksi jotain tähän suuntaan.

7.00 - 8.00
aamupala

11.00 
lounas

11.30 - 14.00 
päiväunet

15.00 
välipala

16.00 
iltapäiväunet

17.00 
päivällinen

20.00 
iltapala

21.00 
nukkumaan

Mielenkiintoista on, että kuitenkaan kaikki eivät suosittele esimerkiksi vauvan nukkumaanmenoaikaa noin aikaisin. Eräässä artikkelissa sanotaan, että vanhempien ja lapsen yhteensovitetun unen kannalta olisi parempi, jos alle yksivuotias lapsi menisi vasta kymmenen aikoihin nukkumaan. Toinen minusta huomionarvoinen kysymys on tosiaan ylipäätään se, että pitääkö vauvan vuorokausirytmi yleensäkään olla jotain ylhäältäpäin ohjattua aikuisen säätelemää. Minkä verran vauvan omaa vuorokausirytmiä voisi kuunnella?


Sitten yksi asia, mikä kiinnitti huomiota oli se, että osassa malleissa vauvaa nukutettiin edelleen kahdeksan kuukauden iässä kolme kertaa päivässä. Voi sitä nukuttamisen määrää! Jos vauva pitää edelleen neljä kertaa vuorokaudessa nukuttaa. Pienempänä se oli minusta ihan ok, kun vauva nukahti helposti, mutta yhdeksän kuukautta vanha vauva (ei ainakaan meidän vauva) ei enää nukahda  niin helposti. Tyttö haluaa seistä ja leikkiä ja tutkia jne. Jos hän ei ole kunnolla väsynyt, niin miten hänet edes saa nukahtamaan.

Ne, jotka tuntevat minut vain päällisinpuolin eivät ehkä sanoisi, että olen tavattoman johdonmukainen ja järjestelmällinen. Vaikutan huolettomalta, mutta itse asiassa minulla on jääkaapissa nimettynä se, mitä milläkin hyllyllä pitäisi olla. Minulla on aina ollut listoja ja taulukoita. Jokaisessa lelulaatikossa on lappu päällä, jossa lukee ja on kuva siitä, mitä sen pitäisi sisältää. Sitten tykkään myös siitä, että jos en jaksa laittaa kaikkea juuri oikeaan paikkaan, niin jätän sitten laittamatta. Sama pätee aikataulujen suhteen. On kiva, että kaikelle on raamit, mutta jos en pysty niitä aina noudattamaan, niin sitten en pysty.