... kirjaimella L. Tunnustan. Olen ollut naimisissa jo 4,5 vuotta, mutta äsken mietin jälleen ensimmäisenä kirjainta K. Ja tämä tapahtuu usein! En olekaan ihan varma, että mikä se sukunimi on. Ja siis vieläkin näiden vuosien jälkeen minun pitää ajatella se läpi. Ei tule automaattisesti. Hassua. Onko tuttu ilmiö?

Olen nähnyt tätä haastetta tehtävän sekä etu- että sukunimellä (ks. superpitkä lista muita haasteen tehneitä postauksen lopussa). Minä haluan tehdä tämän sukunimen ekalla kirjaimella. Etunimien ekat kirjaimet on tylsiä. Sukunimen eka kirjain on siis L.

Vaate / Liivit

En tiedä pitäisikö sanoa ääneen, mutta sen jälkeen, kun selkä tässä paloi, niin liivit ovat hyvin korostuneet elämässä. Ei sen järkevämpää syytä.

Juoma / Laktoositon maito!

Tätä mietin pitkään. Laskiaissimaa ei ole olemassa. Latteja en juo, koska en juo ylipäätään kahvia. Sitten se itsestäänselvyys aukeni. Juon joka päivä jotain L:llä alkavaa: Laktoositonta maitojuomaa. Siihen teen pirtelöni ja yleensä juon muutenkin ruokajuomana.

Paikka / Loviisa

Jostain syystä tuli ensimmäisenä Loviisa mieleen. Varmaan ihan vaan siksi, että Loviisa on meiltä katsoen lähin kaupunki, joka alkaa L:llä. Jaa, taitaapi ylipäätään olla myös lähin kaupunki, koska Porvoolla ei kaiketi ole maarajaa muiden kaupunkien kanssa. Loviisassa on kauniita yksityiskohtia. Erityisesti vanhat linnoitusten rauniot ja ranta ovat kyllä kivoja paikkoja käydä. Ennen joulua siellä on Loviisan joulukodit, jonne myös haluaisin mennä. No, lasten kanssa ihmisten kotien kiertäminen jouluna tai ei-jouluna... Nääh.

Ruoka / Lasagne

Ensin tuli mieleen linssikeitto, mutta sitten muistin lasagnen. Aiheesta lasagne minulla on varsin paljon sanottavaa! Ensinnäkin söin sitä aikoinaan eräässä työpaikassani viikoittain. Taisi olla Saarioisten valmislasagne. Ihan älyttömän hyvää ketsupin kanssa. Sitten toisessa työpaikassa, jossa olin hoitamassa lapsia perheessä, perheen äiti haki minulle kesäkurpitsalasagnen reseptin netistä. Se oli yksi parhaita ruokakokemuksia koskaan. Siis se maku! Mutta sittemmin olen muutamat kerrat koittanut etsiä netistä sitä reseptiä ja testaillut muutamaa, mutta mikään ei ole koskaan ollut yhtä hyvää kuin se, mitä silloin tein. Jos tiedät hyvän kesäkurpitsalasagnereseptin (pitkä sana!), niin pistä tulemaan.

Eläin / Lammas vai leijona?

Minulla oli tapana olla lammas, mutta viime aikoina lasten kanssa olen ollut lähinnä leijona.

Tytön nimi / Leena, Linda, Laura

Tunnen näillä nimillä vahvoja naisia, joita kunnioitan. Pitäkää pintanne!

Pojan nimi / Lauri

Siis tässä kohti kerta kaikkiaan taas löi tyhjää. Terveisiä vaan Lateksi Late viitosluokalta, jos luet tätä, niin puhun sinusta. Yksi niistä kavereista, jotka ovat kadonneet kuin tuhkatuuleen jo hyvin monta vuotta sitten.

Ammatti / Lehtori

Tästä asiasta olisi paljonkin sanottavaa. Lehtori on yksi, ehkä se tärkein, virkanimike, jota minun pitäisi kaiketi tavoitella. En ole kuitenkaan varma, että haluanko palata koulumaailmaan. Pienet lapset plus oppilaat. Kuulostaa yhtälöltä, josta selviämiseen vaadittaisiin ihme. Palaan lähivuosina vain, jos on rahan takia pakko.

Itseä kuvaava sana / Luonnollinen

Kuka sieltä huuteli laiska? Nope. Pois se minusta. Sen sijaan tunnustan: Minulle ei tullut yhtään itseä kuvaavaa adjektiivia mieleen, joten googletin L:llä alkavia adjektiiveja. Löydät laajan listan täältä. Miksi kaikkien noitten sanojen joukosta valitsin sanan luonnollinen? Se on sanana sellainen, jonka totuuden nimissä aika moni muukin olisi minua kuvaamaan saattanut valita. Luulen, että se kuuluu myös blogista läpi. Olen luonnollinen.

Joka kodissa / Laturi

Kuinka moni voi allekirjoittaa, että laturin puuttuminen on katastrofi? Joskus otamme sen itsestäänselvyytenä. Hyvin monta vuotta sitten olimme yhden parhaista ystävistäni kanssa hänen siskonsa luona Helsingissä. Sisko ei itse ollut kotona, mutta me yövyimme siskon luona ystäväni kanssa.  Molempien kännyköistä oli akku loppumassa eikä meillä kummallakaan ollut laturia. Meistä kumpikaan ei siinä vaiheessa ollut asunut missään Helsingissä päinkään. Aamulla meidän piti olla tietyssä paikassa tiettyyn aikaan. Nykyisin olisi itsestäänselvää, miten Kumpulasta pääsee Kaivopuistoon ilman reittiohjeita, mutta meille se ei ollut silloin nuorena itsestäänselvyys. Toinen ongelma oli se, että emme saaneet herätystä päälle. Muistan varmasti ikuisesti, kun yritimme ladata kännyköitämme lämpöpatterin päällä. Aamulla heräsimme muistaakseni lähellä oikeaa aikaa ja muistelen, että lopulta pääsimme myös perille. Se oli hyvä opetus silti laturin tärkeydestä.

Lopuksi vielä muita haasteen tehneitä. Jos nimesi puuttuu listalta, niin pistä viestiä. Lisään sinut listaan.

Muita haasteen tehneitä

https://www.menaiset.fi/blogit/kolmistaan/blogihaaste-k-niin-kuin-karoliina

http://www.kiljustenblogi.fi/2020/06/haaste-sukunimeni-ensimmainen-kirjain.html

https://blingershimmer.blogspot.com/2020/06/etunimen-eka-kirjain-haaste.html

https://parastalahteanyt.wordpress.com/2020/06/14/sukunimeni-ensimmainen-kirjain-s-haaste-i/

https://ihanaista.fi/2020/06/14/haaste-sukunimen-ensimmainen-kirjain/

http://www.mustikkapasta.fi/2020/06/haaste-sukunimen-ensimmainen-kirjain.html

https://www.goodtobehome.fi/sukunimen-1-kirjain-haaste/

https://mk-niihinhetkiin.blogspot.com/2020/06/etunimen-ensimmainen-kirjain-m.html

https://styleheaven-marjorie.blogspot.com/2020/06/sukunimeni-ensimmainen-kirjain-haaste.html

https://elamanierikana.blogspot.com/2020/06/sukunimen-ensimmainen-kirjain.html

https://optimismiajaenergiaa.fi/2020/06/07/haaste-sukunimeni-ensimmainen-kirjain/

https://kookoo52.blogspot.com/2020/06/sukunimen-1-kirjain-k.html

https://vimma50.blogspot.com/2020/06/haaste-joitakin-juttuja-minusta.html

https://kuunneltua.blogspot.com/2020/05/haaste-etunimen-ensimmainen-kirjain.html

https://www.tuulaslife.fi/2020/05/etunimen-ensimmainen-kirjain-t.html

https://tiiakoivusalo.fi/2020/05/sukunimen-ensimmainen-kirjain-k.html

https://digi-passions.blogspot.com/2020/05/k-kuten-kukat-kasvit-ja-kesa.html

http://marjatankirjat.blogspot.com/2020/05/haaste-sukunimesi-eka-kirjain-jatko-osa.html

https://kuunneltua.blogspot.com/2020/05/haaste-sukunimesi-ensimmainen-kirjain.html

http://marjatankirjat.blogspot.com/2020/05/haaste-sukunimesi-eka-kirjain-m-niin.html

http://ritamentor.blogspot.com/2020/03/haaste-sukunimesi-eka-kirjain.html

Tämä postaus on vain sarja ohimeneviä ajatuksia koronasta. Haluan sanoa ne nyt, koska luulen, että tämä hetki on jotain, minkä haluan myöhemmin muistaa ja toisaalta jotain, jonka saattaisin helposti unohtaa. Puhunko meidän kaikkien puolesta? Jaammeko ne tunteet ja ajatukset yhdessä yhtenä suurena massana? Jotain, mistä myös siinä koronabiisissä puhutaan. Joskus tuntuu, että media päättää liiaksi, mitä ajattelemme. Mitä itse ajattelet? Pistä kommenttia.

Koronatilanne Suomessa alkaa olla tällä erää tyyntynyt. Puoliaika? Vain ensimmäinen puoliaika. Helpotus tuntuu paljon paremmalta, jos se ei olisikaan puoliaika. Entä, jos se tulee marraskuussa takaisin? Olen kuullut ihmisten sanovan, että se oli siinä. Minun on vaikea uskoa. Rokote. Sitten se voisi olla siinä. Samoin kuin toinen synnytykseni. Ihmettelin, että joko se loppui. En ollut uskoa sitä. Vauva oli ulkona, mutta luulin synnytyksen jatkuvan!

Niinkö nopeasti Suomi jakautui mielissämme? Ajelimme kohti vanhaa rajaa. Se kaikki tuntui olevan niin etäistä, vaikka aikaa oli kulunut vain pari kuukautta. Samalla ymmärsin, että se raja, josta oli merkkinä vain sininen kyltti vaakunoineen, olisi sisälläni vielä pitkään. Ajan kuluessa miettisin, mikä raja se edes oli ollut. Miksi se raja kulkee mukanani? Sitten muistuttelisin itseäni, että sehän oli aikoinaan koronaraja. Raja, jonka sisällä minusta tuntui ensi kertaa, Suomessa, kahlitulta. Erilaiset kahleet kuin lasten ja pelon kanssa. Erilaiset. Poliisi ja armeija vastassa. Maassa, jonka sisällä olen ollut aina niin vapaa.

Meidän elämämme oli jo palannut hyvin lähelle normaalia. Menimme ravintolaan kaukana kotoa ja ymmärsin, että ehkä koronaeristys oli vieläkin tiukempi alueella, jossa koko tautia oli vain vähän. Ehkä se oli pelottavampi, jos ei tuntenut siitä selviytyjiä. Samassa ravintolassa valkohapsinen mies ja nainen pienen lapsen kanssa. Siinä vaiheessa minä nieleskelin kyyneleitä ja mietin: Kumpi on oikeasti tärkeämpää? Tämä elämä on hetki, jota tässä eletään. Se on vain pieni osa iankaikkisuutta, maailmankaikkeutta, elämää. Kuolema on vaihe, niin kuin kaikki muukin. Tilanvaihdos lopulta vain.

Luulen, että etenkin vanhemman polven huulilla. Me ja te. Jos tämä on elämää, niin onko kuolemalla niin väliä. Entä, jos haluan valita elää täysillä ja kuolla, jos se on Luojan tahto? Onko tämä sen arvoista? Me muut emme halua olla tappajia. Entä jos te saisitte elää elämäänne jonkin kuplan sisällä ja me eläisimme omaamme? Entä jos sen antaisi levitä meissä ja teidät eristettäisiin kokonaan? Ei, sitten teille ei olisi tarpeeksi hoitajia, kun he hoitaisivat meitä.

Vielä viimein ajatus. Ystäväni kertoi menevänsä erääseen terveydenhuollon yksikköön töihin, jossa oli ollut koronatapauksia, kuolemia. Mietin vanhainkoteja maailmalla, joihin vanhukset oli hylätty, kun hoitajille selvisi, mikä heillä oli. Tämä on jotain, mikä särkee sydämeni. Monella tavalla. Pelkäisen lasteni puolesta. Pelkäisin omieni puolesta. Jättäisinkö itse ne vanhukset sinne? Vastaus oli selvä joskus aiemmin. En tietenkään! Tekisin, mikä on oikein. Lasten jälkeen. No, lasten jälkeen on monta asiaa, josta en ole enää ihan varma. Toivottavasti tekisin edelleen oikein.

Luin hiljattain artikkelin Tsernobylistä. Siinä eräs vaimo kertoi, kuinka hänen miehensä oli mennyt sinne tuhon jälkeen. Hän oli ylpeä miehestään. Monien piti mennä takaisin. Monien piti mennä sinne vielä vuosia. Kuolla meidän muiden puolesta. Niin kuin sodassa. Hänen työtään. Saavat palkintonsa. Millä perusteella päätetään, kenen on mentävä? Mikä määrää ihmisen arvon? Ammatinvalintakysymyskö? Minusta tuli opettaja. Haha, pitempi korsi. Reilu peli. Ei ehkä ole, mutta ei sinne ketään ammattitaidotontakaan voi panna. Ja tiedättekö mitä: Korona näyttäisi jo nyt olevan pahempi kriisi kuin Tsernobyl koskaan oli. Meidän mielissämme se on aina sellainen mörkö. 

Ja mitä tulee koko koronaan: Haluaisin jo unohtaa. Ei, pitää muistaa. Pitää oppia.

www.unelma5.com/2019/10/toinen-synnytys-lapihuutojuttu.html

Minun aavistuksen ylimielinen kommentti, jota en ehkä koskaan edes sanonut ääneen: "Kun olet seurannut 8 000 ihmistä Instagramissa, niin tiedät." Ehkä se henkilö, jonka kanssa tämä keskustelu käytiin, muistuttaa minua tämän postauksen jälkeen siitä, sanoinko sen ääneen vai en. Sama periaate kuin elämässä yleensäkin soveltuu myös sosiaalisiin medioihin: Emme voi tietää kaikkea ennen kuin meillä on tarpeeksi kokemusta asiasta. Ja siinä vaiheessa, kun meillä on paljon kokemusta asiasta,  niin yleensä tiedämme, ettemme tiedä kaikkea. Instagramista ei voi tietää kaikkea ennen kuin on käyttänyt sitä pitemmän aikaa ja useampiin eri tarkoituksiin.

Olen aiemmin julkaissut aiheesta Instagram kaksi postausta ja ne löytyvät täältä: Instagram bannasi minut ja Mun paheksuttu tapa tehdä Instagramia -podcastjakso. Kumpaakaan postausta (tai jaksoa) en itse asiassa enää tämän nykytiedon valossa voi täysin allekirjoittaa. Muista, että tämä on henkilökohtainen blogi, ei tietokirjajulkaisu. Kerron asiat sen hetkisen parhaan tietoni ja kokemukseni mukaan. Puolessa vuodessa yhdestä sosiaalisesta mediasta voi kuitenkin tulla hyvin paljon uutta kokemusta. Olen myös jatkuvasti tehnyt pieniä muutoksia toimintatapoihini Instagramissa. Esimerkiksi lopettanut miesten ja tuntemattomien yksityisten tilien takaisin seuraamisen.

1. Bännit & algoritmit
Kun olet seurannut 8 000 ihmistä Instagramissa, niin tiedät. Instagramissa on algoritmeja, jotka laskevat niin postaukselle annettavan suosion kuin senkin, että jonkun henkilön Instagramia saattaisi käyttää robotti. Instagramin bännitoiminto onkin suunniteltu estämään sekä sopimattomien kuvien että robottien toimintaa. Instagramin käyttö tavoitteelliseen mainostoimintaan (mitä blogin mainostaminen Instagramissa viime kädessä on) on liikkumista koko ajan jossain algoritmien rajoilla. Jos aikoo käyttää Instagramia tavoitteellisesti, olisi hyvä opiskella algoritmien perusteita.

Tämän postauksen tarkoitus ei ole käydä niitä tarkemmin läpi, mutta annan pari esimerkkiä, niin pääsette jyvälle: Kuvan julkaisemisen jälkeen ensimmäinen puoli tuntia on tärkein. Mahdollisimman suuren kattavuuden saavuttamiseksi sinun tulisi tavoitella ensimmäisen puolen tunnin aikana mahdollisimman paljon tykkäyksiä, tallennuksia ja kommentteja. Siksi sinun pitäisi pystyä ajoittamaan postaus aikaan, jolloin Instagramissa on kaikista eniten seuraajiasi ja ylipäätään käyttäjiä paikalla. Siitä toisesta negatiivisemmasta puolesta voit lukea täältä.

2. Instagramissa ei voi olla 8 000 seurattavaa!
Kun olet seurannut 8 000 ihmistä Instagramissa, niin tiedät. Instagramissa ei voi olla yli 7 500 seurattavaa kerralla. Piste. Jos et usko, niin googleta. Been there, done that. 7 500 seurattavan jälkeen Instagram alkaa heittää seurattavia pois. Seuraajia sen sijaan voi luonnollisesti olla kuinka paljon tahansa.

3. Nämä viestit saat päivittäin
Kun olet seurannut 8 000 ihmistä Instagramissa, niin tiedät. Saat seuraavat viestit päivittäin tai ainakin lähes päivittäin: Joku tarjoaa sinulle laihdutus-, kauneus- tai muita hyvinvointituotteita tai lainaa. Joskus kyseessä on vain tuotteitten kauppaaminen, mutta useimmiten kyse on verkostomarkkinoinnista, johon sinun pitäisi lähteä mukaan. Toista viestittelijäryhmää nimitän Amazonareiksi. Nämä henkilöt haluavat sinun mainostavan tuotteita, jotka sinun pitäisi itse ostaa Amazonista. Jos haluat päästä heistä nopeasti eroon, niin kysy toimittavatko he Suomeen. Kaikille edellisille olen yleensä hyvin kohtelias. Heille vastaan ystävällisen ein.

Sitten se kaikista ahdistavin viestittelijäryhmä: Miehet! Yleensä viesti on "Hi" tai "Hello". Joskus ei tule tämmöistä viestiä, vaan tuleekin suoraan viesti, jossa he tarjoavat minulle rahaa. Nykyisin poistan lukematta kaikki ulkomaalaisten miesten lähettämät viestit. Julkisten tilien varjopuoli on tosi kurja. Inhottava, ällöttävä. Varsinkin, kun minulla kuitenkin on Instagramissa myös tyttärieni kuvia. Mitä enemmän näkyvyyttä Instagramissa on, sitä todennäköisemmin törmäät näihin lieveilmiöihin.

4. Ei-toivotut seuraajat
Kun olet seurannut 8 000 ihmistä Instagramissa, niin tiedät. Edellä kuvattuja ei-toivottuja seuraajia voi tulla kymmeniä päivässä. Miten tämä liittyy siihen, kuinka paljon minä olen seurannut porukkaa? Yleensä ihmisten seuraaminen tuo lisää seuraajia. En itse asiassa tunne algoritmia niiltä osin, että  tietäisin, lisääkö monen tilin seuraaminen näkyvyyttä. Käsittääkseni ei lisää. Mutta se, mikä lisää näkyvyyttä on, että tyypillisesti ihmiset seuraavat takaisin. Jos jotain tiliä seurataan paljon, niin tilin näkyvyys kasvaa. Mitä pitäisi tehdä ei-toivotuille seuraajille? Osan heistä olen estänyt. Suurimman osan (ne harmittomilta vaikuttavat) annan vaan olla.

5. Tulee hetkiä, kun haluat lopettaa