Olen pyöritellyt jälleen eri vaihtoehtoja elämässäni. Olen hakenut paria työpaikkaa ja hakenut jopa yhteen blogiportaaliin, mitä en ole tehnyt pitkään aikaan. Lapin matkan jälkeen olen ollut inspiroitunut monista asioista ja halunnut kärsimättömänä saada paljon valmista. Lapsille otin käyttöön uuden palkintotaulukon, jonka pääasialliset tavoitteet on saada nuorempi käymään potalla ja vanhempi pukemaan ilman järkyttävää kitinää ja tappelua.

Olen ollut yhtä aikaa valtavan inspiroitunut kodista, kasvatuksesta sekä siitä, että elämässä on niin paljon auki. Samalla tiedän, että moni vaihtoehdoistani ei ole lainkaan inspiroivia. Mihin suuntaan mennä? Olen käynyt läpi vaihtoehtoja asuntosijoittamisesta henkilökohtaisen avustajan hommiin palaamiseen. Olen tehnyt laskelmia, kuinka paljon omalla firmalla edes voisi tienata. Luku on oikeasti masentava. Silti jokin hullu osa minussa pitää siitä, mitä teen.

Välillä mietin sitä vaihtoehtoa, että onko tämä maniaa? Johtuuko se uudestavuodesta vai olenko syönyt liikaa ravintolisiä? Miksi vireystaso vaihtelee niin paljon? Onko se hormonaalista? Ja osa minusta muistaa, että tämä taitaa olla normaalia. Kauan ennen paineita elämä oli tällaista - inspiroivaa. Jollain tavalla elämästä on lähtenyt painetta pois viime aikoina ja toisaalta tullut valtavasti lisää painetta. En tiedä, mitä ajatella. Ja samalla jokainen ylimääräinen ulkopuolelta tuleva juttu tuntuu olevan liikaa. Ahdistun soittopyynnöistä. Ahdistun siitä, ettei järjestystä ole ja siitä, että jokainen askel siihen tuntuu olevan liikaa. 

Haluaisin saada asiat hallintaan ja kuitenkin kaikki on koko ajan niin rikki ja keskeneräistä, epätäydellistä - ja tavallaan sekin on inspiroivaa.