Olen siis aloittamassa perhepäivähoitajana elokuussa. Näiden valmistelukuukausien aikana olen reflektoinut aiempia kokemuksiani lastenhoitajana, opettajana, äitinä - yrittänyt selvittää itselleni, mitkä asiat haluan sisällyttää tulevaan ja mitä pitää muuttaa. Olen pohtinut sekä sitä, millainen hoitaja lapsille että sitä millainen ihminen lasten vanhemmille haluan olla. Molemmissa on reflektointini perusteella paljon korjattavaa. Minusta tuntuu, että kasvatus on mitä suurimmassa määrin niitä aloja, joista lisää oppiessaan tajuaa vain sen, kuinka paljon on vielä opittavaa. Menin näissä pohdinnoissani jopa niin pitkälle, että kysyin tekoälyltä, millainen on hyvä perhepäivähoitaja. Seuraavassa ChatGPT:n vastaus. Kursivoidut osat tekoälyn tekstiä ja ilman kursiivia minun kommentteja.

Minua harmittaa, että tytöistä on loppujen lopuksi tosi vähän hyviä kuvia vauva-ajalta. Ennen pojan syntymää ajattelin, että otan hänestä edes paljon kuvia. Minusta on tuntunut, että olen ottanutkin, mutta tässä yhtenä päivänä selatessani kännykkää tajusin, että itse asiassa pojasta on tosi vähän kuvia. Olen ottanut videoita jonkin verran, mutta kuvia on vain muutamasta tilanteesta. Yritän petrata, joten tadaa tässä meidän poika 2 kk + 1 vk.

Vauva-aika tuntuu menevän tosi nopeasti. Tekemistä on paljon. Kesä, uudet työmahdollisuudet ja asioiden eteenpäin saattaminen inspiroi minua. Samalla olen yrittänyt tsempata siinä, että olen yrittänyt keskittyä ainakin jonkin aikaa joka päivä vain vauvaan ja minuun - ja sama isompien tyttöjen kanssa. Samalla olen etsiskellyt tietoa tunneälykkyydestä ja siitä, miten vanhemmat voivat sitä lapsille opettaa. Tästä aiheesta varmaan vielä lisää myöhemmin.

Olen ollut innoissani myös siitä, että pitkästä aikaa saan tehdä asioita, kuten käyttää aikaa siivoamiseen. Tämä kuulostaa hassulta, mutta nautin kotitöistä, kun minulla on itseltäni lupa keskittyä niihin.

Mihin te olette viime aikoina keskittyneet? Uutta elämässä? Vanhaa, joka inspiroi? 

Vauvan syntymän jälkeen on ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin ollut sellainen tilanne, että olen voinut taas ajatella tekeväni meidän kodin projekteja eteenpäin. Vauva on ollut paljon iholla, mutta ne muut ajat olen käyttänyt enemmän kodin hommiin kuin ehkä missään vaiheessa vuoden 2017 jälkeen. Viime vuosina olen käyttänyt paljon aikaa lapsiin ja omien bisneksien eteenpäin viemiseen tai pikemminkin sen yrittämiseen. Kaikki ne pienet hetket ovat menneet siihen. Nyt olen pistänyt aiempia bisneksiä sivummalle ja alkanut valmistella uutta vieläkin vanhempaa bisnesideaa - jos sitä bisnesideaksi voi kutsua. 

Jo tätä kotia valitessa halusin tietynlaisen kodin: iso piha ja tarpeeksi huoneita, koska jossain vaiheessa meille tulisi omien lasten lisäksi perhepäivähoitolapsia. No, kodin ostosta tulee tänä vuonna seitsemän vuotta ja nyt aika tuntuu oikealta tuon vanhan suunnitelman toteuttamiselle. Kaupungin hyväksynnät ja kaikki on jo sovittu, mutta ei vielä saatu. Lapsiportit, iso piha ja talo täynnä leluja löytyvät edelleen, mutta kaikki sisällä ja ulkona on vähän sinne päin. Pihalla oli ruostuneita tynnyreitä ja verannalla naulaisia listoja. Yläkerrassa on pintoja auki enkä ole panostanut yläkerran sisustukseenkaan juuri ollenkaan.

Ensin kittasin, maalasin ja tapetoin yläkertaa (kuvat osa mainosta, jonka maksettu näkyvyys Instagramin puolella). Tyttö oli mukana maalaamassa. Sitten vuokrasin paikalliselta jäteasemalta peräkärryn. Yhden päivän käytin siihen, että keräsin peräkärryyn tavaraa. En saanut mukaan kaikkea, mutta kaikkein vaarallisimmin törröttävät naulat ja puhki ruostuneet tynnyrit sain vietyä pois. Lähes kaikki oli jäänyt joltain entisistä omistajista. Meidän talo on otettu käyttöön vuonna 1957 ja uskallan väittää, että osa tavaroista oli varmasti 50-luvulta.

Seuraavaksi vuorossa useamman paikan siistiminen, polttopuiden laittaminen paikoilleen, syreenin karsiminen, kukkien istutus ja haravointi jätteen hävittäminen. Paljon on hommaa.